Mätsäreissä

Vuoden tauon jälkeen käytiin parissa mätsärissä Muusan kanssa. Ekaa kertaa jätin turkin laittamatta naaman ajelua lukuun ottamatta. Ja kappas, Muusa esiintyi niin kauniisti, että päästiin sinisten ykköseksi! Paras mätsärisijoitus tähän mennessä. Pyörähdettiinpä sitten BIS-kehässäkin ekaa kertaa, mutta sieltä ei sijoitusta.

Muusa esiintyi kyllä hyvin reippaasti. Kilpailuluokassa jopa kantoi itse häntäänsä seisotuksessa. Tuomari sai kopeloida rauhassa ja liikuttiin hienosti ilman koikkaloikkia.

Laatu ei päätä huimaa, mutta muisto BIS-kehästä :P

Viikkoa myöhemmin ei valmistauduttu edes sen vertaa, vaan karvaturrikka kehiin sellaisenaan. Ei leikattu kynsiäkään, vaikka piti edes sen verran satsata. Olin myös hieman hajamielinen ennen kehää, enkä tajunnut että Muusa alkoi piehtaroimaan nurmikolla. Yritettiin sitten kaverin karstalla (koska truuvillisihminen ei kanna edes karstaa mukana, saati kampaa!!!) saada ruohonkorsia pois, mutta karsta oli niin surkea, että ruohonpätkät vaan pomppivat edes takaisin turkissa. Ehkä sieltä pahimmat lähti ja eikun kehään! Muusa oli punainen ja ylsi isossa porukassa jopa viiden parhaan joukkoon punaisten kilpailuluokassa, mutta palkinnoille ei päästy. Esiintyminen kuitenkin taas todella hyvää.

Esitin myös Tuiskua pitkästä aikaa ja kylläpä oli kivaa jätkän kanssa. Tuisku on kyllä niin helmi pakkaus ja se oikeasti esiintyy kehässä. Siitä tulee superryhdikäs ja komea poika. Harmiksemme tuomari ei tainnut tykätä villakoirista erityisesti ja Tuiskulle sininen nauha, ei sijoitusta. Kivaa oli kuitenkin tässä mätsärissä se, että sieltä sai kirjallisen arvostelun muistoksi! Molemmille koirille parhaat mahdolliset arvostelut toki :P

Tuken kanssa kehässä :)

Nyt riittänee meille taas mätsärit vähäksi aikaa. Välillä täytyy käydä verestelemässä taitoja, että pysyy joku tatsi hommaan, mutta onhan nuo pitkiä päiviä. Etenkin tämä jälkimmäinen mätsäri oli niin hyvin mainostettu, että porukkaa oli hirveästi ja päivälle tuli pituutta aika paljon. Huonovointisena ja flunssaisena oli aika rankka setti ja muutaman kerran kävi mielessä, että olis lähteny litomaan sieltä. Mutta sisulla vedettiin päivä loppuun. Jospa seuraavan kerran sitten taas vuoden päästä... 

Toukokuinen mätsäri

*Reenailua ennen kehää*

 On jäänyt kokonaan kirjoittelematta tästä mätsäristä, jossa käytiin Muusan kanssa toukokuussa. Vähän pisti jännittämään päästäänkö kehään ollenkaan, kun menin unohtamaan Muusan rokkarit kotiin. Onneksi vaikeuksien kautta viimein kuitenkin sain miehen ne hakemaan ja ehdittiin hyvin näyttämään ne vielä ennen kehien alkua.

Oli ihanan aurinkoinen kevätpäivä, joten mikäs näissä maisemissa oli mätsäripäivää viettää. Tuttujakin oli liikenteessä, mm. kaverini Siru-saksanpaimenkoiransa kanssa. En tiedä mikä Sirussa on niin kummallista, mutta Muusa, joka normaalisti rakastaa kaikkia, ei sietänyt Sirua silmissään lainkaan. Ensimmäistä kertaa näin sen näyttävän hampaita toiselle koiralle ja murisevan. Ehkä se oli Sirun mielistely, mikä Muusaa ärsytti. Piituhan ei ole myöskään mikään Siru-fani.. Muusa sai kyllä kunnon siedätyshoitoa, koska tokihan me istuskeltiin siinä Sirun kanssa samassa porukassa koko ajan.

1-vuotias kaunotar <3

Kehässä.

Punainen nauha tuli!

Kuumuudesta johtuen Muusa väsyi aika nopsaan. Alun ihmettelyn ja haukahtelujen jälkeen se oli aikalailla tuupattava. Kehässä sai tehdä vähän töitä, että sai sen liikkumaan kauniisti, kun meinasi jäädä semmoiseksi löysäksi hölköttelyksi. Siitä huolimatta Muusa sai kehässä punaisen nauhan ja kilpailuluokassa sijoittui punaisten neljänneksi. Kivat palkinnot saatiin kotiin viemisiksi, nameja ja nappulanäytepussi (joita myös Piitu sai syödä, jee!), suklaata, purkkaa ja tietysti ruusuke :) Lisäksi ostin halvalla yhdeltä myyntikojulta tyypeille maistuvia koirien kananuggetteja.

Punaisten sijoittuneet.

Pakolliset palkintoposet :D

Pikku Muu The Näyttelypuudeli

Match Show 21.9.14 @ Lohja

 Eilen oltiin Muusan kanssa ekoissa mätsäreissä. Yllä ainoa kuva, jonka viitsii tänne asti laittaa ja sekin kovin suttuinen, mutta onpa joku muisto edes. Serkkuni oli mukana oman pentunsa kanssa, mutta kuvaaminen jäi molemmilla vähäiseksi, kun oltiin peräkkäin kehässä ja halliolosuhteet kun on mitä on. Meillä sattui vielä semmoinen äksidentti ennen kehää, kun odoteltiin omaa vuoroa, niin Muusapa oksensi kaikki saamansa namit hallin lattialle. Siinä jäi sitten kuvaamiset, kun piti kiireellä alkaa siivota oksuja. Näin se hihnassa kiskominen kostautui, meinasi vallan tukehtua ja oksentaa piti. Onneksi ihana mätsärityöntekijä auttoi ja ehdin kehäänkin vielä ajoissa.

Muusan käytös oli alkuun aika kammottavaa. Se veti hihnassa niin kovin, että käsi oli lähteä sijoiltaan ja haukahteli välillä milloin kellekin. Ihan hyvissä ajoin ennen kehää se onneksi vähän rauhottui. Kävimme tyhjässä kehässä harjoittelemassa pari kertaa sekä yksin että Nalan kanssa ennen kehien alkua. Se kannatti. Muusa käyttäytyi aivan moitteettomasti! Siellä se seistä nakotti, kun piti seistä ja ihanasti liiteli hienoa ravia, kun piti juosta. Kertaakaan se ei pomppinut, eikä seisotuksessa yrittänyt istua tai muutakaan epäsopivaa. Se on ihan luonnonlahjakkuus! Harjoittelua tämä ei nimittäin juurikaan ole vaatinut. Jokainen treenikerta on ollut tosi hyvä, eikä niitä ole montaa ollut alla.

Muusan parina oli dalmatialaisen pentu, joka oli omistajineen ihan ensikertalaisia. Tuomarin mielestä molemmat koirat olivat täydellisiä, mutta Muusa ansaitsi punaisen nauhan, koska osasi käyttäyä paremmin. Kehäsihteeri kehaisi ohimennen myös, että Muusalla on tosi hyvä liike. Kilpailuluokassa ei enää pärjätty.

Kilpailuluokkaa odotellessa Muusa rentoutui ja makoili lattialla jalat levällään. Enää se ei yrittänyt vetää muiden ihmisten ja koirien luokse,  paitsi välillä piti yrittää leikinpoikasta yhden ihanan shelttilapsen kanssa, jonka leiri oli meidän vieressä. Hieno pentu osasi rauhottua ihan itse. Ja vaikka alkuun olikin vaikeampi saada pennun huomio, niin täytyy silti kehua kuinka uskomaton keskittymiskyky tolla on. Siellä se vaan ekaa kertaa uudessa paikassa, ekaa kertaa ruohomatolla, ekaa kertaa tommosessa tilanteessa ja hälyssä piti kontaktia, antoi yläfemmat ja meni maahan. Useasti tarjosi kontaktia ihan itse, sitten myöhemmin, kun oli jo vähän rauhoittunut. Oon niin sanaton. Mulla on kaksi niiiiiiiiin erilaista koiraa....

Koska mätsärikuvat oli mitä oli, otettiin vähän kuvia ulkona jälkeenpäin. 

Muusa 4,5kk

Mätsäriä edelsi tietenkin asiaankuuluva PENNUNPUUNAUSPÄIVÄ. Aiemmista Muusan trimmikerroista poiketen tein kaiken kerralla. Aloitettiin pesulla, johon kulutin aikaa 15min. Sitten oli vuorossa föönaus 40min (miettikää, tätä tää nyt jo on!), jonka jälkeen en enää katsonutkaan kelloa. Konetyöt, kynsienleikkuu, korvien nyppiminen (jepp, ne rehottaa ja luovutin tän "en koske korviin ollenkaan ja ne pysyy terveenä"-kokeilun suhteen) ja saksiminen. Saksiessa huomasin, että Muusa alkoi väsyä toden teolla ja jouduin jättämään trimmin aika karkeaksi, tarkoituksena siistiä sitä vielä aamulla. Heräsinkin ihan ajoissa, mutta trimmissä olisi riittänyt vielä työtä enemmän kuin olin varannut aikaa, joten nopsa siistiminen sai kelvata. Tuollainen siitä sitten jäi. Kyljet hölskyy, kun karvaa on liikaa ja perfektionistin makuun tosi epätasainen lopputulos. Toki tuo pentukarva tekee oman osansa, mutta noihin kylkiin oon kaikkea muuta kuin tyytyväinen..

Viikko sitten puudelitreffeillä pidettiin Sisu-veljen kanssa näyttelytreenit likaisten pentujen kanssa ja silloin näytti tältä.

Muusa 4,5kk.
Puudelitreffit 14.9.14 @ Perkkaa

Olen katsellut Muusalle valmiiksi kalenteriin tällaisia menoja...

8.11 Pentunäyttely, Hki

23.11 Match Show, Lohja

7.12 Voittaja-näyttely, Hki

 

Alustavasti on mietitty myös junnukehää alkuvuodelle. Tuon mustan koiran kanssa vaan aika turhaa lähteä virallisiin kehiin, niin luulenpa että yksi junnureissu tehdään ja sitten kasvatellaan turkkia ja odotellaan, että väri muuttuu harmaaksi. Katsellaan sitten uudemman kerran taas :)

Mätsäröintiä ja peltorallia.

Viime viikonloppuna oli Lohjalla Match Show, jonne kaveri houkutteli seuraksi. Jotenkin siinä nyt vain kävi niin, että vaikka piti koiratta lähteä niin löysin itseni kuitenkin kehästä. Nimittäin Tuiskun kanssa! Ja voi pojat, Tuiskuhan veti kehädebyyttinsä aika pätevästi läpi esiintyen hurjan vakuuttavasti ja sijoittuen isojen koirien pun2! Hieno, komein Tuisku! Kehässä Tuisku sai kehuja, kun on niin reipas ensikertalainen ja on komea trimmi.

Ensteks me käytii vähä reenaa.

Sit me käytii vähä kehässä.

Sit me napattii palkinnot ja tietty Tuisku veti mallikelposet palkintoposet!

Mukana menossa oli valloittava uusi tuttavuutemme sakemannilapsi Siru 5kk!

Jännittävän, mutta ihanan mätsärin jälkeen haettiin Piitu äitini hoivista ja päästettiin koirat rälläämään läheiselle pellolle. Ihana auringonpaiste ja sänkipelto takasi loistavat kuvausolosuhteet, mutta meikäläinen meni sössimään ja kuvasin väärillä asetuksilla täyttä suttua. Pari kuvaa kehtaan ehkä kuitenkin julkaista. Sapetti kyllä vietävästi kotona, kun huomasin kuvien laadun. Teki mieli lähteä saman tien takaisin! Mutta näillä nyt mennään ja tappio on nieltävä.

Siru 5kk, Piitu 1,5v, Tuisku 4,5v.

Mätsärissä

Mätsärikehässä Klaukkalassa.

Klaukkalaan hurautettiin mätsäriin tänään. Täytyy kyl sanoa, et oli ihan ala-arvosta koiran

valmistelua tällä kertaa. Noin tunti ennen lähtöä aloin selvittelemään takajalkojen mansettien takkuja ja laittamaan tukkaa. Koira oli sentäs eilen illalla pesty ja föönattu ja takuttomaksi kammattu takajalkojen mansetteja lukuun ottamatta. Tukan laitoin ihan vaan tosi nopsaan ja jo ennen kehää oli kaikki ponnarit ihan räjähtäny ja korvaponnarit luisunu rumasti. En korjannu. Saksia piti keesille vähän näyttää ja manseteillekin, mut en tehny sitäkään. Konettaminenkin kävi mielessä (naama ja tassut), mut hylkäsin ajatuksen jo edellisenä päivänä. Mitä sillä on oikeestaan väliä, kun ei ne mätsärissä ymmärrä kuitenkaan ja koira on muutenkin kotiturkissa. 

 Piitu esiintyi hyvin. Se ravasi täysin pomppimatta ja seisoi nätisti. MUTTA siitä on tullut ihan mahdottoman epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Ja tokihan se on todella epäilyttävää, jos se vieras ihminen yrittää vielä lääppiäkin. Etupään vielä kestää, mut takapäähän ei muuten kosketa! Piitu väisti taas tuomaria heti, kun se lähestyi takapäätä. Namia koitin antaa, että keskittyis siihen, mutta koira oli niin stressaantunut tilanteesta, ettei namikaan kelvannut.

 Yritettiin moneen kertaan. Välillä käytiin juoksemassa kolmio ja taas tuomari koitti uudestaan käydä koiraa läpi. Lopulta Piitu jopa murisi tuomarille. Komensin heti ja koira hiljeni. Piitu ei päässyt tuomarin pelottavuudesta yli, vaan jäi pälyilemään tuomaria, kun juostiin kehässä. 

Tosi kurja juttu :( Tuomari kuitenkin tykkäsi Piitusta, kehui että on oikee prinsessa ja Piitu sai punaisen nauhan. Ensimmäistä kertaa voitti parinsa. Parina oli pitkäkarvainen collie. Punaisten kilpailuluokassa tiputtiin heti ekojen joukossa eli emidän osuus oli siinä.

Kehän ulkopuolella vieraat ihmiset ei pelottanut Piitua niin kovin ja se antautui ihan mielellään rapsutettavaksi. Joskin pikkuisen oli aistittavissa jännittyneisyyttä sen olemuksessa, mutta häntä heilui ja jäi paikalleen vastaanottamaan rapsutukset. Ja mikä tärkeintä, ei murissut! Mikähän tuohonkin epäluuloisuuteen auttaisi? Aika ja hyvät kokemukset? Jännä, kun Piitun kohdalla on yleensä saanut hillitä sitä, kun se pomppii ja pussaa kaikki ihmiset ja nyt sitten tämmöstä.. :(

Bic-Cot's Alejandro "Ale"

Ale oli koko päivän ollut kasvattajan luona puunattavana ja riekkunut muiden koirien kanssa. Väsymys sai Alen esittämään parastaan ja se esiintyi parhaiten ikinä! Ale on siskonsa lailla kova pomppimaan ja kehässä se ei ole kovin edustavaa käytöstä, mutta tänään pomput olivat harvassa ja se näkyi menestyksessä. Ale oli nimmittäin SIN1 ja vieläpä BIS3! Hieno Ale! :) Tuomari tykkäsi Alen riehakkuudesta ja iloisesta luonteesta. (Olisi voinut Piitukin menestyä jos olisi ollut oma itsensä..)

Ale treenaa ennen kehää.

Ale BIS3!

LISÄÄ KUVIA MÄTSÄRISTÄ LÖYTYY TÄÄLTÄ!

Jo menomatkalla ihastelin kaunista maalaismaisemaa, jonka läpi ajeltiin, joten pakkohan se oli pysähtyä muutamat kuvat napsimaan kotimatkalla. Kuvat puhukoon puolestaan.

Kesä, auringonlasku, maalaisidylli <3

Peltopyrähtelyn jälkeen jalat näytti tältä..

Kaljumätsärii!

Käytiin kaljun kanssa tänään mätsärissä Lohjalla. Mätsäri oli melko huonosti mainostettu ja keräsi näin ollen hyvin vähän osanottajia. Isoja koiria tais olla 8-9, pieniä 8 ja muista en tiedä, mut tuskin montaa. Meidän osuus oli ohi jossain 10minuutissa, varsinainen pikamätsäri siis! :D Kyllä oli sääkin meidän puolella, ehdittiin mätsäröidä ja puistoilla hyvin ennen sadetta.

Piitu oli Sin2! :)

Kehässä danssahdellaan :)

SIN2!

Pakolliset palkintoposeeraukset.

Kaunottareni <3

"Isin häntä", pysyy pystyssä pitämättä :)

Vain pari minuuttia kehän jälkeen neiti oli kerännyt jo tukan täyteen ruohoa :D

Yllättävää mätsärissä oli se, että Piitu oli tosi arka takapäästään. Tuomarin antoi etupäätä lähestyä oikein hienosti, mutta takapäätä lähestyessä meni häntä koipien väliin ja väisti tuomaria :O Ja mainittakoon, että tuomari oli meille tuttu ja kävi ennen kehääkin meitä moikkaamassa eli kyse ei varmasti ollut mistään pelosta tms. Josko ne juoksut nyt sit oikeesti tekis tuloaan?

Mätsärin jälkeen käytiin vielä puistoilemassa, kun kert ihan vieressä oltiin. Kaveriksi tuli pittbull-uros Veeti. Veetiä on kovasti alkanut jo (1,5v) kiinnostaa isojen poikien puuhat, mutta Piitu on niin kovis, että pitää hyvin puoleensa, eikä sen selkään hypitä. Hyvät rallit oli tyypeillä, niin tehokkaat että pian molemmat makas jo ihan läkähtyneinä. Taas yksi koiranomistaja, joka ihmetteli kuinka heidän koira väsyy kerrankin ekana. Totesin siihen vaan, että Piitulla on vähän sellainen vaikutus toisiin. Vielä Piitu ei koskaan ole ollut se, joka väsyy ensin. Sitä odotellessa..

Piitun syvin olemus? :D