tag:blogger.com,1999:blog-43203687072813424462024-03-13T15:45:15.854+02:00MuusapuudeliLellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.comBlogger448125tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-17286370703773410922018-10-19T10:03:00.000+03:002018-10-19T16:16:16.397+03:00Täällä ollaan!<div style="text-align: center;">
Ei me sentään hävitty mihinkään olla, vaikka hiljaiseloa onkin vietetty. Ollaan oltu niin sanotussa vauvakuplassa. Meidän perheeseen syntyi nimittäin huhtikuussa vauva, joka on tänään jo tasan puolivuotias. Kuinka aika rientääkään, vastahan me tavattiin tuon pienen ihmisen kanssa. Ei sitä kyllä oikeasti edes tajua kuinka lapsi mullistaa ihan koko maailman ennen kuin sen pienen nyytin saa tuohon rinnalle tuhisemaan. Onko mitään niin suloista, viatonta ja avutonta kuin pieni ihmisenlapsi! Valtava vastuu vyöryy ylitse ja pelottaa, mutta rakkaus voittaa nuo pelot ja tekee meistä vahvoja. Tätä rakkauden määrää ei voi sanoin kuvailla, elämällä on yhtäkkiä niin suuri tarkoitus, tärkeämpää tehtävää en olisi voinut tässä elämässä saada kuin olla äiti minun pienelle tyttärelleni. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-M2JSfMcIIjs/W8l_poVNENI/AAAAAAAAKh0/03z9UiC9ZEwgAtlV1LuvJRbylTKTGtsTQCLcBGAs/s1600/IMG_20180426_134733.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://1.bp.blogspot.com/-M2JSfMcIIjs/W8l_poVNENI/AAAAAAAAKh0/03z9UiC9ZEwgAtlV1LuvJRbylTKTGtsTQCLcBGAs/s400/IMG_20180426_134733.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Jatkuvasti toki kaipaan takaisin koiraharrastuksen pariin ja haaveilen pennusta, tulevasta harrastuskoiran alusta. Olisihan se ihana saada jo kotiin kasvamaan, ettei itse harrastamaan pääseminen veisi niin monia vuosia. Mutta asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja tällä hetkellä haluan olla ensisijaisesti äiti. Ja koska mun kriteerit seuraavalle koiralle on hieman erilaiset kuin aikaisemmin, ei resurssini pienen vauvan kanssa riittäisi paneutua pennun kasvatukseen ja koulutukseen sillä intensiteetillä kuin se minusta vaatii. Siitä syystä tyydyn vaan haaveilemaan ja tutustumaan uuteen rotuun kaikessa rauhassa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Muusa on ottanut vauvan vastaan juuri niin hienosti kuin etukäteen ajattelinkin. Aluksi se oli toki hyvin hämmentynyt ja reagoi vauvan ääntelyihin huolestuneesti. Se seurasi tarkasti kaikki vaipanvaihdot ja juoksi perässä kun käytiin kylpyhuoneessa pyllypesuilla. Sittemmin se on oppinut luottamaan, että minä hoidan homman ja laaduntarkkailu on loppunut. Kovasti se tykkää vauvaa pusutella; kasvot, korvat, sormet ja varpaat nuollaan, eikä millään malttaisi lopettaa vaikka välillä toppuutellaan. Aina se ei muista varoa vaan ronskisti kävelee ihan vierestä ja on astunut pari kertaa sormille. Leluja se osaa kyllä käsitellä varovaisemmin vauvan lähellä, vaikka vie kyllä omansa vauvan käsistä jos vauva siihen tarttuu. Onpa ollut heillä jotain vetoleikin tynkääkin ja vauva nauraa vaan, kun Muusa saa lelun. Vauva tykkää Muusasta tosi paljon ja on ylipäätään hyvin kiinnostunut kaikista eläimistä, mutta koirien touhujen seuraaminen aiheuttaa usein hullun kikatuksen. Taitaa tytöstä tulla samanlainen koirahullu kuin äitinsä... </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Oltiin oltu vauvan kanssa vasta muutama päivä kotona, kun mentiin yhtenä päivänä vaunulenkille. Vauva nukkui, joten jätin vaunut pellon reunaan ja mentiin Muusan kanssa vähän matkan päähän leikkimään. Oli tosi kova tuuli ja siten mun korviin ei kantautunut vauvan itku. Yhtäkkiä Muusa lopetti leikin kuin seinään ja lähti vaunujen luo. Se odotti siinä vierellä niin kauan, että tulin vauvan luo. Miten hieno koira kun tajusi, että nyt on joku vialla ja minut pitää hälyttää apuun. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-tg4oTcSGCok/W8mAJxhRbiI/AAAAAAAAKh8/ZHrZOn1a1mw143WJ6pNmudmAfmRDr6zCQCLcBGAs/s1600/IMG_20180425_195338.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-tg4oTcSGCok/W8mAJxhRbiI/AAAAAAAAKh8/ZHrZOn1a1mw143WJ6pNmudmAfmRDr6zCQCLcBGAs/s320/IMG_20180425_195338.jpg" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Mustasukkaisuudeksi en Muusan käytöstä kutsuisi, mutta jonkin verran se änkee väliin kun vauvalle annetaan huomiota. Itse kuitenkin miellän tämän vain opituksi käytökseksi, joka oli jo ennen vauvaa. Muusalle ihmisen lattialle meneminen on aina tarkoittanut huomiota ja rapsutuksia. Eihän se voi ymmärtää, että nyt sinne lattialle ei mennäkään hänen vuokseen vaan vauvan. Se tunkee samanlailla syliin ja iholle välittömästi, kun joku istahtaa lattialle. Ja siellähän meillä nykysin ollaan, koska siellä se vauvakin usein on. Joskus Muusa myös alkaa haukahdella pienesti, kun vauvan kanssa peuhataan ja hassutellaan, liekö mustasukkaisuutta vai huolta ettei vaan tehdä vauvalle pahaa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kaikenkaikkiaan voimme todeta, että Muusa on ihan täydellinen perhekoira, kuten olettaa saattoikin. Sen kanssa vauva-arki on helppoa. Se kulkee vaunujen vieressä lenkillä kuin vanha tekijä ja on ottanut vauvan hienosti omaksi laumanjäsenekseen. Hieman vähemmälle huomiolle koira tässä ruljanssissa toki väkisinkin jää, mutta onneksi isimies on alkanut ottaa enemmän vastuuta Muusan lenkityksestä ym. Itse menin raskausaikana fyysisesti aika heikkoon kuntoon ja mies joutui jo silloin astumaan enemmän mun saappaisiin. Tuo kammottava hellekesä taas oli pienen vauvan ja koiran kanssa mulle kuin vankila, ei paljoa tullut ulkoiltua kun oli vaan ihan liian kuuma. Mies sitten hoiti Muusan lenkityksen yöaikaan, kun oli viileämpää. Tässä kohtaa miehen vuorotyö oli pelastus. Ilmojen viilettyä Muusa on päässyt miehen kanssa juoksulenkeille ja se näkyykin upeasti koirassa, lihakset ja ruokahalu on kasvanut selvästi. Itselläkin on hieman parempi omatunto, kun tietää että koira saa kunnon liikuntaa, vaikka ei pääsekään enää harrastamaan ja meidän lenkit on pääasiassa kevyitä kävelylenkkejä hihnassa semmoisilla teillä, joilla on helpoin vaunujen kanssa kulkea. Oma selkä kun ei (vielä) valitettavasti kestä lasta kantaa kantorepussa pidempiä matkoja, niin metsälenkkejä on tehty vain silloin kun isi voi ottaa lapsen reppuun. Toki käydään välillä vaunuilemassa myös metsätiellä, missä Muusa saa juosta vapaana ettei pelkkää hihnalenkkiä sentään. Juoksulenkeillä Muusa on ollut yleensä joko vapaana tai flexissä.<br />
<br />
ps. Muusan puuhia voi seurailla instagramissa nimimerkillä @muusapuudeli. Sinne tulee vähän aktiivisemmin kuulumisia</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-evmEGCJX0Zs/W8mBNGXzYyI/AAAAAAAAKiI/ucxX6Kty_1gxnhZ_Nc1dEL-JtgpYtDMqwCLcBGAs/s1600/IMG_20180521_105251__01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1031" data-original-width="1600" height="257" src="https://1.bp.blogspot.com/-evmEGCJX0Zs/W8mBNGXzYyI/AAAAAAAAKiI/ucxX6Kty_1gxnhZ_Nc1dEL-JtgpYtDMqwCLcBGAs/s400/IMG_20180521_105251__01.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-DtZY7QYElY4/W8mBlq6gRvI/AAAAAAAAKiQ/BrX2udGPaP0uzaouWngAdayis77SCqkbACLcBGAs/s1600/IMG_20180602_132827__01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1600" height="243" src="https://3.bp.blogspot.com/-DtZY7QYElY4/W8mBlq6gRvI/AAAAAAAAKiQ/BrX2udGPaP0uzaouWngAdayis77SCqkbACLcBGAs/s400/IMG_20180602_132827__01.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-86615018515887684342018-04-12T13:34:00.002+03:002018-04-12T13:34:34.655+03:00The ClosureTänään kolahti postiluukusta vihdoin patologin lausunto Piitun ruumiinavauksesta. Olen odottanut sitä pelonsekaisin tuntein. Entä jos lausunnosta selviäisi, että olisin voinut toisin toimimalla pelastaa tuon minulle maailman rakkaimman ja tärkeimmän ystävän? Antaisinko itselleni koskaan anteeksi, jos jotain sellaista selviäisi? Entä jos kaikki jäisi mysteeriksi, eikä mihinkään saisi selkoa? Nyt voin kuitenkin huokaista huojentuneena. Lähes kaikelle saatiin jonkinlainen selitys ja voin todeta tehneeni kaikkeni tuon koiran eteen, eikä sitä olisi ollut enää mitenkään mahdollista pelastaa.<br />
<br />
Päälöydöksenä ruumiinavauksessa löytyi äkillinen voimakas maksasolujen kuolioituminen. Sen aiheuttaja saattaa olla jokin myrkky, mutta ei esim. rotanmyrkky, jota aluksi epäiltiin. Hyvin todennäköisesti kyseessä ei kuitenkaan ole myrkytys. Tarkka syy maksan pettämiseen jäi siis mysteeriksi. Kuitenkin koiran äkillisen romahduksen syy on juurikin se, että maksa on sanonut itsensä irti. Piitun koko tarina luettavissa teille, jotka ette vielä ole sitä lukeneet <a href="https://lellejakarvakamut.blogspot.fi/2017/12/viimeinen-koettelemus.html" target="_blank">TÄÄLLÄ</a>.<br />
<br />
Lisälöydöksinä löytyi myös krooninen suolistotulehdus, joka on saattanut olla jopa synnynnäinen. Tällä selittyy jatkuvat vatsavaivat ja -krampit, joista Piitu oli kärsinyt jo vuosia. Oli siis hyvin huojentavaa saada selitys myös niille. Olen aiemmin pohtinut näitä kramppeja <a href="https://lellejakarvakamut.blogspot.fi/2015/08/mysteerikohtaus.html" target="_blank">TÄSSÄ</a> postauksessa. Myöhemmin tulkitsin nämä oireet vatsavaivoiksi. Piitu oli jo nuorena todella herkkävatsainen ja reagoi ruokinnan muutoksiin voimakkaasti. Ripulin se sai milloin mistäkin, vaikka kuinka tarkka yritin olla ja se elikin suurimman osan elämäänsä tiukalla ruokavaliolla. Näitä ikäviä kramppeja se sai harvakseltaan ja niitä oli kyllä aivan kauhea katsella. Piitu kehitti itselleen käytösmallin näihin kramppeihin. Se yleensä onneksi suostui syömään, joka auttoi aina ja kramppi helpotti n. 10-15min syömisestä. Se hakeutui mun syliin ja istuttiin lattialla se vartti, jonka kipua kesti. Piitu kippuralla mun jalkojen välissä täristen pää mun sylissä. Siinä sitten silittelin rauhallisesti koiraa ja kipu hellitti pikkuhiljaa. Piitu oppi, että mun lähellä kipu häviää ja tämä käytös yleistyi kaikkeen sen kokemaan kipuun. Esim. ulkona pallon perään juostessa sitä yhtäkkiä sattui, liekö varvas jäänyt johonkin ikävästi tms. pientä, niin välittömästi se tuli mun jalkoihin kertomaan, että nyt sattuu, ota kipu pois. Silitin ja kävin pikaisesti koiraa läpi samalla, ettei pahempaa käynyt ja hetken päästä taas riehuttiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.<br />
<br />
Piitun aivokammiot olivat myös lievästi laajentuneet eli sillä oli lievä vesipää. Tämä käsittääkseni on ihan synnynnäinen sairaus. Oletettavasti Piitun epileptiset kohtaukset johtuivat tästä. Mietinkin aina, että voiko epilepsian syynä olla jotain muuta, koska kohtaukset olivat aika epätyypillisiä, eikä niitä varsinaisia kouristelukohtauksia. Piitun epilepsiasta olen kirjoittanut mm. <a href="https://lellejakarvakamut.blogspot.fi/2017/03/ikuinen-ykkosluokkalainen.html" target="_blank">TÄÄLLÄ</a>.<br />
<br />
Olo on nyt hyvin huojentunut ja helpottunut. Koko tämän viiden kuukauden ajan, jonka olen odottanut näitä tuloksia, olen tehnyt surutyötä. Nyt saan vihdoin jonkinlaisen päätöksen, vaikka suru ei koskaan häviä, se vain muuttaa muotoaan. Ajattelen Piitua lähes joka päivä ja huomaan puhuvani ihmisille siitä paljon. Välillä tulee kyyneleet yksin Piitua ajatellessa, mutta useimmiten enää ei. Lenkillä naapurin kanssa rupatellessa Piitun tavat ja toilaukset tulee usein puheeksi. Minulle se ei ole koskaan täysin poissa <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-MeFsFJufCeo/Ws8126VxUHI/AAAAAAAAKf8/QUISwWw6WGUjBkVhRaMs9sz_oyHd0_ycACLcBGAs/s1600/IMG_20170815_201917.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1128" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-MeFsFJufCeo/Ws8126VxUHI/AAAAAAAAKf8/QUISwWw6WGUjBkVhRaMs9sz_oyHd0_ycACLcBGAs/s640/IMG_20170815_201917.jpg" width="450" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-38215001064791528192018-01-26T19:43:00.000+02:002018-01-26T19:43:23.882+02:00Koirakulut 2017Edellisvuoden tapaan olen viime vuonnakin listannut kaikki koirakulut ylös. En ole laskenut mukaan seuran ym. jäsenmaksuja, enkä matkakuluja. Tavoitteena mulla oli pienentää kuluja muilta osin kuin kisaamisen/harrastamisen suhteen. Aika hyvin näyttäisi onnistuneen, vaikka paljon tuli silti kaikkea turhaa ja ylimääräistä ostettuakin. Jos valitettavia eläinlääkärikuluja ei oteta lukuun, niin kulut nousivat ainoastaan harrastamisen osalta, joka oli suunnitelmissakin. Eläinlääkärikuluja nostivat tänä vuonna Muusan nisäkasvaimenpoistoleikkaus ja sterilointi, Piitun epilepsiatutkimukset ja jatkuva lääkitys, sekä Piitun tehohoitojakso eläinsairaalassa ja eutanasia + ruumiinavaus. Vakuutuksia meillä ei koirilla enää ollut, joten joka penni meni omasta pussista.<br />
<br />
Tässä meidän kulut eriteltyinä (suluissa vuoden 2016 summa):<br />
<br />
<b style="text-decoration-line: underline;">Ruokinta: 816,69€ </b>(1068,61€)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-SBzeCmvn9ic/WmtmRNa49GI/AAAAAAAAKe0/2n5PBfGIurw_ELXw5efnOGLfMB8sCGx4gCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_180946.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-SBzeCmvn9ic/WmtmRNa49GI/AAAAAAAAKe0/2n5PBfGIurw_ELXw5efnOGLfMB8sCGx4gCLcBGAs/s320/IMG_20170718_180946.jpg" width="240" /></a></div>
Kuukaudessa n. 68,05€<br />
-251,92€ vähemmän kuin edellisvuonna<br />
<br />
<u style="font-weight: bold;">Harrastaminen: 1351,50€ </u>(963€)<br />
- Kisat ja muut tapahtumat: 453,50€<br />
- Treenimaksut ym: 907€<br />
Kuukaudessa n. 112,625€<br />
+388,50€ enemmän kuin edellisvuonna<br />
<br />
<b style="text-decoration-line: underline;">Tarvikkeet: 421,19€</b> (1027,09€)<br />
- Turkinhoitotarvikkeet: 168,94€<br />
- Ulkoiluvarusteet, lelut yms: 252,25€<br />
Kuukaudessa n. 35€<br />
-605,90€ vähemmän kuin edellisvuonna<br />
<br />
<u style="font-weight: bold;">Eläinlääkärikulut (hoitokulut, lääkkeet ym): 5134,16€</u> (684,95€)<br />
+4449,21€<br />
<br />
<u><b>Kehonhuolto (osteopaatti, fyssari): 300€</b></u> (330€)<br />
-30€ vähemmän kuin viime vuonna<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">Koko vuoden koirakulut yhteensä 8023,54€</span></b> (4073,65€)<br />
<b>Kuukaudessa 668,62€</b><br />
+ 3949,89€ enemmän kuin viime vuonna<br />
<br />
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-rN_ewf0j5y8/Wmtnrfz85qI/AAAAAAAAKfA/L4ftbXwPWugmcpsrgxP2_gprktkRepzoACLcBGAs/s1600/IMG_20170802_172553.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-rN_ewf0j5y8/Wmtnrfz85qI/AAAAAAAAKfA/L4ftbXwPWugmcpsrgxP2_gprktkRepzoACLcBGAs/s320/IMG_20170802_172553.jpg" width="240" /></a>Aloitin kirjaamaan ylös myös tulevan vuoden kuluja, jotka tietenkään eivät ole vertailukelpoisia näiden kanssa, kun koiramäärä väheni yhteen ja harrastuskoirasta tuli kotikoira. Mielenkiinnolla silti kirjaan ylös ns. tavis koiranomistajan näkökulmasta paljon se todellisuudessa viekään rahaa. Etenkin, kun Muusalla on varmasti loppuelämän tarpeiksi shampoita, hoitoainetta ja ulkoiluvarusteissakin löytyy mistä valita. Jos ei eläinlääkäriin jouduta ylimääräisiä käyntejä, niin aika minimalistiset kulut meillä varmasti tulee olemaan. Tähän mennessä olen ostanut Muusalle vasta luita, kun viime vuona tässä kohtaa lähenneltiin jo tonnin summaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Vieläkö löytyy muita hulluja, jotka ovat kirjanneet koirakuluja viime vuodelta? Tuliko yllätyksiä? </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-45831628734822603672018-01-25T23:04:00.000+02:002018-01-25T23:07:04.771+02:00Vuosi 2017; Alkuja ja loppuja. <div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Aika taas koota viime vuosi pakettiin. Mitä tulikaan tehtyä mm. harrastusrintamalla. Haikein mielin tätä kirjoitan, kun muistot Piitusta tulvii taas vahvasti mieleen. Tämä vuosi oli meille hyvin raskas, mutta aivan upea harrastusvuosi koettelemuksista huolimatta. Vuosi oli merkityksekäs sisältäen monia ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja, monta alkua ja loppua, kuten otsikkokin jo kertoo. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: large;"><b><u><br /></u></b></span>
<span style="font-size: small;">Vuosi alkoi ikävissä merkeissä Muusan nisäkasvaimen leikkauksella. Samalla Muusa steriloitiin. Tammikuu meni siis Muusan osalta kovasti saikkuillessa, kun se pääsi vielä nuolemaan sterkkaushaavaa, joka sitten tulehtui ja Muusa joutui syömään vielä toisen antibioottikuurin. Onneksi muutoin Muusa toipui leikkauksesta nopeasti, eikä ollut kovin kipeä. Kipulääkettä ei joutunut syöttämään kuin muutaman päivän. Toivuttuaan tarpeeksi päästiin aloittamaan sen kanssa uusi harrastus, nimittäin rally-toko. Muusa olikin hirmu taitava ja innokas rallyoppilas. Piitun kanssa treenattiin agilitya vuoden alusta seuran omissa treenissä viikottain koko vuosi. Muusan kanssa treenasin agilitya lähinnä omatoimisesti ja välillä otin yksittäisiä treenipaikkoja tuntipörssistä pitkin vuotta. Omatoimitreenit keskittyi pääasiassa itsetunnonkohotukseen ja leikkiin. </span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-BmQU3NXjxyI/WmpC-cVZshI/AAAAAAAAKdQ/zy4NaoXki7I7AslbsDEAKZadTglHv_D_QCLcBGAs/s1600/DSC_3314.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1104" data-original-width="1600" height="275" src="https://4.bp.blogspot.com/-BmQU3NXjxyI/WmpC-cVZshI/AAAAAAAAKdQ/zy4NaoXki7I7AslbsDEAKZadTglHv_D_QCLcBGAs/s400/DSC_3314.jpg" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
<span style="font-size: small;">Helmikuulla päästiin kisaamisen makuun. Aloitettiin oman seuran epiksissä, joissa päätin testata kontaktien toimimista radalla. Ilmoitin molemmat koirat mölleihin ja hienosti sujui kontaktit. Piitun kanssa kävin virallisissa kisoissa ja saavutettiin meidän ensimmäinen LUVA Janakkalassa. Toiset kisat menikin aivan penkin alle, vaikka tulos sielläkin tehtiin. Surkeutta oli luvassa myös tälle kuulle, koska Piitu sai epilepsiakohtauksen kahden vuoden tauon jälkeen. </span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br />
Maaliskuussa käytiin Piitun kanssa epilepsiatutkimuksissa eläinlääkärillä, koska kohtaus uusi jälleen. Saatiin resepti Pexion-lääkkeeseen, joka aloitettaisiin jos kohtausvälit pienenisi tai tulisi rajuja kohtauksia. Piitun kanssa oltiin ihan liekeissä, kisakärpänen oli puraissut kunnolla ja nautin sen kanssa tekemisestä aivan täysillä. Treeneissä kehityttiin hurjaa vauhtia, niin seuran omissa treeneissä kuin ulkopuolisten kouluttajien opissa.</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-GOegFfYGCd0/WmpAVb7eHpI/AAAAAAAAKc0/bbcCH9tBYdc0PdIO-YBTqGN_GPwIt7eMwCLcBGAs/s1600/DSC_2361.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="1000" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-GOegFfYGCd0/WmpAVb7eHpI/AAAAAAAAKc0/bbcCH9tBYdc0PdIO-YBTqGN_GPwIt7eMwCLcBGAs/s400/DSC_2361.jpg" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-mYbUc33g--A/WmpAgQzZPqI/AAAAAAAAKc4/S3-gV6PF_QUaXZJ0InViN8toj42BJ-GnACLcBGAs/s1600/DSC_2374.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="1000" height="266" src="https://4.bp.blogspot.com/-mYbUc33g--A/WmpAgQzZPqI/AAAAAAAAKc4/S3-gV6PF_QUaXZJ0InViN8toj42BJ-GnACLcBGAs/s400/DSC_2374.jpg" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Muusan kanssa korkattiin viralliset kisat hyppärillä, jolta tuli kaksi kieltoa. Seuran omissa kisoissa käytiin myös, kepeille viennissä jotain säätöä ja siitä 5 ja yliaikaa. Sijoituttiin kuitenkin toisiksi eli ensimmäistä kertaa palkintopallilla. Uskaltauduttiin Piitun kanssa agilityradoille ensimmäistä kertaa ja huikean hienosti menikin, sillä tehtiin ekalla radalla meidän toinen LUVA ja toisella radalla kävi se viimeinenkin vain yhden riman päässä. Vaikka radat oli hienoja, niin pikkuisen kyllä harmitti oma rytmitysvirheeni, jonka vuoksi rima tippui. Nämä jäikin sitten Piitun viimeisiksi kisoiksi, koska muutama päivä ennen seuraavia kisoja Piitulla jouduttiin aloittamaan epilepsialääkitys ja se oli meidän kisauran loppu.</span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br />
Huhtikuussa käytiin Muusan kanssa Hattulassa kisaamassa ekaa kertaa agiradalla, töksähtelevää menoa, mutta jälleen sijoituttiin kolmansiksi. Käytiin kokeilemassa myös rally-tokoa möllikisoissa molempien koirien kanssa ALO-luokassa. Tehtiin hyväksytyt tulokset. Itsellä unohtui molempien koirien kanssa löysätä hihna lähdössä, joten hihnan kiristymisestä johtui oikeastaan kaikki virheet. Hyvä opetus itselle ennen kuin virallisiin kisoihin menoa. Vappuaattona korkattiin sitten Muusan kanssa viralliset kisat oman seuran kisoissa. Hirveästi jännitti uuden lajin parissa, mutta hyväksytty 93/100 pistettä vetästiin ja 4. sija. Hieno aloitus! Piitu vietti tässä kuussa myös 5v. syntymäpäiviään herkkuja syöden ja kavereiden kanssa rallaten. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0xQbHy_C63E/WmpAtvkmXaI/AAAAAAAAKc8/x-0RGYa_st8raR1IhNID7wrwvKPXbGUmACLcBGAs/s1600/_45A4159.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://3.bp.blogspot.com/-0xQbHy_C63E/WmpAtvkmXaI/AAAAAAAAKc8/x-0RGYa_st8raR1IhNID7wrwvKPXbGUmACLcBGAs/s400/_45A4159.jpg" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vappupäivänä Muusa täytti jo 3 vuotta. Synttäriä Muusa vietti agilitykisoissa. Toukokuu olikin meille vilkas kisakuukausi. Käytiin kolmissa kisoissa, joissa kaikissa mentiin kaksi rataa. Muusa jaksoi yllättävän hyvin kaksi rataa päivässä, vaikka toinen ei koskaan ollut yhtä vauhdikas kuin ensimmäinen. Alkukuun kisoissa renkaasta muodostui meille hirveä mörkö ja tehtiinkin melkein kaikilla radoilla hyllyt. Otettiin rengas tehotreeniin. Lähdettiin ratkomaan ongelmaa tarjoamisen kautta ja tuloksia tuli nopeasti. Vahvistettiin myös hieman jännää muuria, jolla tuli helposti kieltoja. Loppukuun kisoissa rengasmärkö oli selätetty ja tehtiin oman seuran kisoissa meidän ensimmäinen nolla ja LUVA! Fiilis oli sanoinkuvaamaton ja muutamat onnenkyyneleet tuli vuodatettua. Oikea työvoitto! Näihin kisoihin ainoa tavoite oli hyvän fiiliksen säilyttäminen, viis virheistä. Siinä todella onnistuttiin, jopa jälkimmäisellä radalla, jolla tuli kepeiltä kielto.</span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-f6R_1AoZdN0/WmpA_QNNq_I/AAAAAAAAKdA/mBTTaNrXqhkyL2UAqcm2ChldefYUb8rAwCLcBGAs/s1600/DSC_0721.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1073" data-original-width="1600" height="267" src="https://3.bp.blogspot.com/-f6R_1AoZdN0/WmpA_QNNq_I/AAAAAAAAKdA/mBTTaNrXqhkyL2UAqcm2ChldefYUb8rAwCLcBGAs/s400/DSC_0721.JPG" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kesäkuussa Piitu kävi aivan liian pitkän tauon jälkeen osteopaatilla ja olikin päässyt aika pahaan jamaan liukkaan talven jäljiltä. Loppuvuosi käytiinkin n. 8 viikon hoitoväleillä käsittelyssä ja saatiin Piitu parempaan kondikseen. Sappihappotesti Piitulle tehtiin myös liittyen näihin epilepsiatutkimuksiin. Testissä maksan toiminnassa ei mitään häikkää.</span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br />
Kuun vaihteessa sanottiin kerrostaloelämälle hyvästit ja muutettiin maalle omakotitaloon. Lomailtiin miehen kanssa yhtäaikaa ja totuteltiin omakotiasumiseen. Parin viikon asumisen jälkeen saatiin rakennettua koirille aitaus ja kylläpä oli luksusta, kun sai päästää koirat vain ovesta pihalle riekkumaan. Piitulle muutto oli aika kova pala. Sen hermorakenteella ei ihan pystynyt käsittelemään, kun yhtäkkiä olikin niin paljon tilaa. Se näkyi yksinoloissa. Piitu söi yksinollessaan keittiöstä kaiken mitä irti lähti ja paristi sai revittyä roskiksen. Kämpässä oli joka kerta stressikakkoja ja -pissoja. Ilmeisesti suuresta stressistä johtuen Piitu sai lääkityksen läpi myös yhden epilepsiakohtauksen. Ongelma jatkui vielä elokuulle, mutta saatiin lopulta ratkaistua sillä, että koirat suljettiin yksin jäädessään yhteen huoneeseen. Rajattu tila rauhoitti Piitua ja tarpeiden tekeminen sisälle loppui. Lomaillessa tuli tehtyä kaikkea mukavaa, kuten retkeiltyä kaverin ja hänen koiriensa ja lapsensa kanssa luontopolulla ja kokeiltua ensimmäistä kertaa telttailua. Yövyttiin siis yksi yö teltassa Nuuksiossa siskon, serkkuni ja kolmen koiran voimin. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-7iyMUF7REJw/WmpB2ReWX-I/AAAAAAAAKdI/cYEMT9LtxYYeNgf4omm4WyT_Vwh8GZnJwCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_204441.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://4.bp.blogspot.com/-7iyMUF7REJw/WmpB2ReWX-I/AAAAAAAAKdI/cYEMT9LtxYYeNgf4omm4WyT_Vwh8GZnJwCLcBGAs/s400/IMG_20170718_204441.jpg" width="400" /></span></a></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Elokuussa käytin Muusan MH-luonnekuvauksessa Kangasalla. Tosi mielenkiintoinen kokemus. Toiset rallytokokokeet oli samana viikonloppuna Kaarinassa, hyväksytty tulos 95/100pisteellä. Käytiin taas kesätauon jälkeen agilitykisoissa KKK:lla. Perus Muusaa oli nämä radat, kieltoja tuli, mutta ei mitään erityisen huonoa tekemistä. Piitun kanssa käväisin rallytokon möllikisoissa extempore kokeilemassa onneamme AVO-luokassa. Sen verran onnistunut oli tämä hupikokeilu, että 98/100 pistettä saatiin, jolla irtosi luokan voitto. 20.8. oltiinkin miehen kanssa jännän äärellä, kun raskaustesti näytti plussaa.</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-k8aDLH9H9Yg/WmpCYG2YzZI/AAAAAAAAKdM/fKLpq9Jmof48FA_8F3hwE1tw03WNfX-QwCLcBGAs/s1600/AVO.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="728" data-original-width="728" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-k8aDLH9H9Yg/WmpCYG2YzZI/AAAAAAAAKdM/fKLpq9Jmof48FA_8F3hwE1tw03WNfX-QwCLcBGAs/s400/AVO.jpg" width="400" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Syyskuussa oli ALO-luokan viimeinen rallykoe noin viiden minuutin ajomatkan päässä kotoa. Koe itsessään ei mennyt kovin hyvin, mutta kuitenkin vielä hyväksytysti, joten ansaittiin koulutustunnus RTK1. Aloitettiin myös rally-ryhmässä treenit ajatuksena paneutua AVO-luokan liikkeisiin Muusan kanssa. Loppujen lopuksi treenit jäivät meidän osalta väliin kerta toisensa jälkeen ensin alkuraskauden vaivojen, kuten pahoinvoinnin, väsymyksen ja lähes päivittäisten päänsärkyjen vuoksi. Loppujen lopuksi kiinnostuskin lopahti, kun olisi oikeasti pitänyt alkaa koiraa kouluttamaankin. ALO-luokan jutut kun tuli aikalailla ilmaiseksi vain pohjataidoilla. Piitun kanssa Jenna Caloanderin treeneissä koettiin huikeita onnistumisia ja jäätiin pohtimaan Jennan ehdotusta poikkeusluvan anomisesta Kennelliitolta, jotta Piitu saisi kilpailla epilepsiasta huolimatta. </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Lokakuussa käytiin treeneissä vaihtelevasti oman voinnin mukaan. Taidettiin käydä vain kerran rallyssa molempien koirien kanssa ja vaikka silloin olikin huippuhyvät treenit, niin ei se innostus pitkälle kantanut. Joitakin agilitytreenejäkin jouduttiin Piitun kanssa jättämään välistä. Muusan kanssa kävästiin seuran omissa agilitykisoissa. Ekalla radalla hyvä fiilis, vaikka hylly tehtiinkin. Toinen rata oli taas niin fiasko, että itku tuli. Pian kisojen jälkeen päätinkin, että tämä sai nyt olla tässä. Muusan harrastusura on nyt ohi ja se saa jatkaa leppoisaa eloa ihan vain kotikoirana. Piitu kävi puolivuotisessa epilepsiakontrollissa, jossa todettiin kaiken olevan mallikkaasti ja lääkitystä jatkettaisiin samalla annostuksella. Anoin Piitulle Kennelliitolta poikkeuslupaa kisaamiseen. (Vastausta ei ole vieläkään kuulunut).</span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-C-bKU9ArGKw/WmpF2pAU-zI/AAAAAAAAKdU/vkzPm3dxfRw52gQB2XHfH0fMdIhujzTHQCLcBGAs/s1600/IMG_20170924_170642.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-C-bKU9ArGKw/WmpF2pAU-zI/AAAAAAAAKdU/vkzPm3dxfRw52gQB2XHfH0fMdIhujzTHQCLcBGAs/s400/IMG_20170924_170642.jpg" width="300" /></span></a></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Marraskuun alussa ei oikein muuta tehty kuin eleltiin normaalia arkea. Viimeiset treenit Piitun kanssa meni vähän niin ja näin, oma kroppa alkoi olemaan aika koetuksella kipujen vuoksi ja seuraavalla viikolla jouduinkin jo jättämään treenit välistä. Piitukin saattoi hieman olla hämillään mamman huonosta kunnosta ja treenit oli aika epäonnistuneet. Vähän ennen puolta kuuta alkoikin meidän helvetti, kun Piitun kunto romahti ja tehohoidosta huolimatta jouduimme lopulta jättämään hyvästit rakkaampaakin rakkaammalle ystävälle. Loppuvuosi meni hieman sumussa yrittäen selvitä menetyksestä ja opetella elämään ilman Piitua. Piitu jätti suuren aukon meidän sydämiin ja elämään ylipäätään. Piitun poismeno tarkoitti minulle myös sitä, ettei ole enää harrastusta lainkaan. Vielä tänäkään päivänä en ole pystynyt käymään agilityhallilla ja tätä kirjoittaessa kyyneleet valuu poskilla ja ikävä raastaa sydäntä. Koskaan, en koskaan unohda tuota hienoa koiraa, joka antoi mulle niin paljon.</span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span></span>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><b style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><u>Tulevaisuudensuunnitelmat:</u></span></b></span></span></div>
<br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">
</span>
<ul>
<li style="text-align: left;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vauva-arki ja perhe-elämän opettelua</span></li>
<li style="text-align: left;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Miehen ympäri puhumista uuteen harrastuskoiraan sitten kun aika on kypsä ja sopiva pentu tulee vastaan</span></li>
</ul>
</div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-70381198452979121622018-01-04T13:21:00.000+02:002018-01-04T13:21:51.124+02:00Vuoden vaihdeVuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä kotosalla. Onnellinen saa olla koiranomistaja, joka asuu maalla! Täällä raketit alkoi paukkua aattona vasta kuuden kieppeillä illalla ja vielä maltillisesti siihenkin aikaan, joten päivällä saatiin lenkkeillä rauhassa ja koiraa pystyi pitämään vapaana huoletta. Törmättiin pellolla taas naapuriin koiransa kanssa ja Muusakin pääsi kunnolla rallattelemaan uuden ystävänsä Naksu-koiran kanssa. Niillä on kyllä ihan huippukivat leikit! Aivan huikeeta, että löytyi näin läheltä (rajanaapuri) leikkikaveri Muusalle, johon vieläpä on törmätty lenkeillä jo melko useasti viime aikoina. Leikkituokion jälkeen jatkettiin matkaa eri suuntiin. Puolitoista tuntia meni metsiä ja peltoja samoillessa ja vasta viimeisen puolen kilsan matkalla kuului etäältä pari pamahdusta, joihin Muusa ei reagoinut mitenkään. Päätin silti ottaa sen kiinni loppumatkan ajaksi varmuuden vuoksi. Olin varannut lenkille mukaan 8m flexin, jotta Muusalla olisi enemmän liikkumavaraa, jos sitä joutuu pitämään kiinni. <div>
<br /></div>
<div>
Etukäteen hieman mietitytti, miten Muusa tänä vuonna reagoi paukkeeseen. Aikaisempina vuosina se ei ole reagoinut mitenkään, mutta elokuussa käydyn luonnekuvauksen ampumisosio tuntui jättäneen Muusalle jotain ikäviä muistoja. Syyskuussa käytiin rallytokokokeissa, jotka pidettiin ulkona koulun kentällä. Silloin kuului vähän väliä laukauksia, joihin Muusa reagoi olemalla ehkä hieman levottomampi ja koekin meni aika penkin alle koiran kanssa, josta oli vaikea saada "otetta". Marraskuulla meidän lähellä olevassa seurantalon tapaisessa juhlittiin häitä, joissa oli ilotulitus. Silloin Muusa oli hyvin hämmentynyt ja tuli seisomaan mun vierelle. Se rauhottui makoilemaan vasta, kun pauke loppui. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muusa yllätti kuitenkin positiivisesti ja oli oma lunkki itsensä koko vuodenvaihteen. Se jäi sisälle syömään rauhallisena luuta puolenyön aikaan, kun hipsittiin miehen ja siskon kanssa ulos katsomaan raketteja. Skumppapullon aukaisemista se hieman säpsähti, mutta jatkoi pian taas luun kaluamista. On se vaan mainio tyyppi, sen kanssa elämä on varsin helppoa. Mainittakoon vielä, että pauke loppui täällä kokonaan viimeistään puoli yhteen mennessä, jonka jälkeen pystyi päästämään koiran omaan pihaan pissalle ja riskillä ihan vapaana (aidatulle pihalle kumminkin). Myöskään seuraavina päivinä ei enää pauketta kuulunut, vaan hyvin noudatettiin kellonaika- ja päivärajoituksia. Toista se on tuolla kaupungissa.. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-80540148241611052002017-12-25T09:08:00.000+02:002017-12-25T09:08:04.804+02:00Hyvää Joulua! <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-kxN_Xy2Ugjg/WkCfQT7IJYI/AAAAAAAAKbo/HWkQnDp0s2wxIE1csS6UKTHzBZkUVHH9gCLcBGAs/s1600/DSC_3163.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1108" data-original-width="1600" height="442" src="https://1.bp.blogspot.com/-kxN_Xy2Ugjg/WkCfQT7IJYI/AAAAAAAAKbo/HWkQnDp0s2wxIE1csS6UKTHzBZkUVHH9gCLcBGAs/s640/DSC_3163.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-GDKq2yWJsbk/WkCfSz7tVOI/AAAAAAAAKb0/ATALdmnQ-Rg8a6w-oq3Xrafb6zcowcj2gCEwYBhgL/s1600/DSC_3153.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-GDKq2yWJsbk/WkCfSz7tVOI/AAAAAAAAKb0/ATALdmnQ-Rg8a6w-oq3Xrafb6zcowcj2gCEwYBhgL/s640/DSC_3153.jpg" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-y1051WxjT6E/WkCfQBW7fSI/AAAAAAAAKbk/c_nVc7oJJxoX5f-aiy32NXZbpL9xgpiEwCLcBGAs/s1600/DSC_3168.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-y1051WxjT6E/WkCfQBW7fSI/AAAAAAAAKbk/c_nVc7oJJxoX5f-aiy32NXZbpL9xgpiEwCLcBGAs/s640/DSC_3168.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-I7i-57Vufo8/WkCfPzrGzMI/AAAAAAAAKbg/UVcFRQR_kNggZKINWN4dBlI_XPi96LlyACLcBGAs/s1600/DSC_3174.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-I7i-57Vufo8/WkCfPzrGzMI/AAAAAAAAKbg/UVcFRQR_kNggZKINWN4dBlI_XPi96LlyACLcBGAs/s640/DSC_3174.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-KJHJkt-lWIg/WkCfR89urwI/AAAAAAAAKbs/eDzMw4bgieALDXPuV-mRouxXgf6F8WhDQCLcBGAs/s1600/DSC_3178.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://2.bp.blogspot.com/-KJHJkt-lWIg/WkCfR89urwI/AAAAAAAAKbs/eDzMw4bgieALDXPuV-mRouxXgf6F8WhDQCLcBGAs/s640/DSC_3178.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-dPyzBOWEDtk/WkCfSHkitxI/AAAAAAAAKbw/qBkb6cZ_5ooNNHsPicvYpEWZxH7GwpzgwCLcBGAs/s1600/DSC_3201.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1090" data-original-width="1600" height="434" src="https://3.bp.blogspot.com/-dPyzBOWEDtk/WkCfSHkitxI/AAAAAAAAKbw/qBkb6cZ_5ooNNHsPicvYpEWZxH7GwpzgwCLcBGAs/s640/DSC_3201.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pitkästä aikaa kaivoin järkkärin esille ja kuvailin Muusasta muutaman jouluotoksen. Kamera on jäänyt hävettävän vähälle käytölle, enpä oikeastaan kuvannut koko kesänä tai syksynä kertaakaan. Muusan turkkihuoltokin on ollut ihan retuperällä nyt raskauden aikana, pesuvälit on olleet ihan järkyttävän pitkiä ja koira on ollut melko pahassa takussa. Välissä olen tehnyt konetyöt, ja selvittänyt takkuja, jotta yleisilme pysyy siistinä, eikä takut kiristä ihoa. Sain venytettyä pesua vielä ja pesin lopulta vasta pari päivää ennen joulua. Toisaalta onneksi pesu venyi vielä melkein viikon suunnitellusta, koska Muusalle kävi pikku äksidentti ruokaillessa. Sillä tarttui poron lihaa korvakarvoihin ja näin ollen se onnistui syömään lihan ohella myös puolet korvakarvoistaan. Fiksuna tyttönä kesällä juuri tätä ongelmaa silmällä pitäen ostamani korvahuppu on jäänyt täysin käyttämättä. Jouduinkin sitten vähän soveltamaan trimmin kanssa, että saisin korvista edes suht järkevän näköiset. Ihan söpö siitä tuli, vaikka tuntui etten kyllä todellakaan tiedä mitä olen tekemässä, kun korvia lähdin saksimaan.<br />
<br />
Lähtötilanne ennen trimmausta oli tämä. Aikamoinen karvaturrikka :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-_17UJ0s-B3Q/WkCilCWiTBI/AAAAAAAAKcI/ZoYuEOr8KA4q-f2Kl6mYVcv8lsAlfRHQgCLcBGAs/s1600/karvamuse.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://3.bp.blogspot.com/-_17UJ0s-B3Q/WkCilCWiTBI/AAAAAAAAKcI/ZoYuEOr8KA4q-f2Kl6mYVcv8lsAlfRHQgCLcBGAs/s400/karvamuse.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tässä vielä kuva syödyistä korvakarvoista aamulenkiltä ennen pesua.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ESgmSGcZh-4/WkCioBFGVWI/AAAAAAAAKcM/txdpe9nwn-0fa0LY2CFsIDApxDR6PIMsQCLcBGAs/s1600/korvapuoli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-ESgmSGcZh-4/WkCioBFGVWI/AAAAAAAAKcM/txdpe9nwn-0fa0LY2CFsIDApxDR6PIMsQCLcBGAs/s400/korvapuoli.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-74856052234381875712017-12-06T10:54:00.000+02:002017-12-06T10:58:09.882+02:00Muusan kuulumisia ja suuri uutinen Suru Piitun poismenosta on seuranamme vielä pitkään, mutta päivitellään välillä hieman Muusankin kuulumisia. Elokuussa käytiin KKK:lla agilitykisoissa. Meinattiin myöhästyä ekalta radalta, kun en tajunnut, että ulkonakin oli rata. Onneksi sain tutustua rataan yksikseni, vaikka rataan tutustuminen ehtikin jo päättyä. Pari kertaa kävin radan läpi ja sitten juosten hakemaan koiraa autosta. Pientä virittelyä ja sitten olikin jo meidän vuoro. Hyllyhän sieltä tuli, kun vauhti pysähtyi yhdelle hypylle. Jätettiin sitten välistä pari muutakin hyppyä. Kepeille mennessä olin myöhässä persjätössä, joten olin koiran edessä. Sain koiran tyrkkästyä kepeille kuitenkin, mutta viimeinen väli jäi pujottelematta. Tähän en viitsinyt takertua, vaan jatkettiin matkaa. Ihan kiva fiilis silti muutoin koiralla ja vauhtiakin paremmin kuin tokalla radalla. Toinen eli agilityrata kisattiin sitten hallissa sisällä. Vauhti ei tosiaan ollut enää niin hyvä, mutta ihan ok tekemistä yhtä kieltoa lukuun ottamatta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/eDH-ERRDIHs/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/eDH-ERRDIHs?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/UdFOLo97tws/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/UdFOLo97tws?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Syyskuun alussa haettiin Muusalle heikohkolla suorituksella se viimeinen hyväksytty tulos rallytokon ALO-luokasta ja ansaittiin näin ollen koulutustunnus RTK1. Innolla ilmoittauduin syyskaudeksi rallyryhmään tavoitteena treenata AVO-luokan juttuja. Jostain syystä into laantui hyvin pian, eikä motivaatiota kouluttaa koiraa löytynyt. ALOhan me tarvottiin läpi ihan vaan lähinnä niillä pohjilla, mitä on pennusta saakka tehty. Nyt olisi pitänyt alkaa koiralle opettamaankin jotain, jotta olisimme olleet valmiit AVOon. Päätin, että rally saa meidän osalta olla tässä, kisaamaan en enää koiran kanssa lähde. Ensi vuonna vaadittava lisenssi oli sitten se viimeinen naula arkkuun. Taidettiin käydä koko syksynä kaksi kertaa treeneissä. Viimeisimpien treenien jälkeen ajattelin, että käydään nyt loppuvuosi humputtelemassa kuitenkin treeneissä, että koirilla on jotain tekemistä. Piitun poismenon jälkeen myin kuitenkin loppuvuoden treenit eteenpäin, koska yhden koiran kanssa ei huvittanut senkään vertaa. Treeneissä tuntui, että treeniaikaa oli liikaa kahdellekin koiralle ja yhden kanssa ei vaan enää ollut järkeä lähteä, kun kotonakin voi jotain hömpötellä..<br />
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-SAU7PD2K6Kg/WiemLmSYU1I/AAAAAAAAKao/kR1NWX8g6ro3yj6nWFHxI-tEK-SZ2nx-ACLcBGAs/s1600/rtk1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-SAU7PD2K6Kg/WiemLmSYU1I/AAAAAAAAKao/kR1NWX8g6ro3yj6nWFHxI-tEK-SZ2nx-ACLcBGAs/s320/rtk1.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div>
Lokakuussa käytiin Muusan kanssa oman seuran agilitykisoissa. Olin ottanut kaksi rataa. Ensin oli agilityrata, josta jäi superhyvä fiilis. Koira eteni hyvin ja innokkaasti ja irtosi jopa muurille väärässä kohdassa, josta hylly. Mutta wau! Se irtosi (!!!) ja vielä muurille (!!!), joka on ollut aika epävarma este. Ennen hyppyrataa vaistosin, että koira ei enää ole ihan parhaimmillaan, mutta radalle lähdettiin. Kutsuin koiraa lähdöstä, mutta sepä ei liikkunut miihinkään. Olisi kannattanut tässä vaiheessa poistua radalta suosiolla, mutta kutsuin koiraa vielä kahdesti, jolloin se lopulta nosti takapuolensa ja lähti vetelästi suorittamaan. Koko rata oli ihan painajaista, Muusalta oli virta loppu, eikä se halunnut enää aksata. Vedettiin rata läpi hieman lopussa oikoen, vaikka olisi kannattanut poistua jo paljon aiemmin. Harmitti niin vietävästi, että tuli itku. Ensin päätin, että jatkossa Muusa menee kisoissa vain yhden radan, mutta pian päätös kisaamisen lopettamisesta kokonaan alkoi vahvistua. Tuo eka rata mulla oli kyllä videolla, mutta se on johonkin kadonnut (intagramissa taitaa olla siis ainoa versio). Jälkimmäistä rataa en ole edes videolta nähnyt, enkä haluakaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lokakuusta lähtien Muusa on siis ollut vain kotikoira ja sellainen se saa jatkossa ollakin. Muusalle riittää vallan mainiosti se, että se saa kirmailla metsissä ja pelloilla sydämensä kyllyydestä ja namia vastaan tehdä jotain typeriä temppuja mielen virkistykseksi. Tuntui niin epäreilulta koiraakin kohtaan se, että jatkuvasti petyn ja turhaudun, kun sillä ei vaan ole niitä ominaisuuksia, joita harrastuskoiralta kaipaan. Koira ei sitä ymmärrä, miksi ohjaaja ei ole tyytyväinen. Kumpikaan meistä ei silloin ole onnellinen. Näin koirakin saa vain sitä hyvää palautetta, jota se ansaitsee, kun mitään tavoitteita ei ole, pidetään vain hauskaa silloin kun tuntuu siltä. Muusa on mitä parhain kotikoira, tasapainoinen, kiltti ja fiksu. Se vaatii vähän ollakseen tyytyväinen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Piitun poismenon Muusa on ottanut todella hyvin. Se ottaa kaiken ilon irti ainoana koirana olemisesta. Ensimmäiset päivät se leikki aivan valtavasti koko ajan. Varmasti oli onnellinen, kun kukaan ei tullut päällepäsmärinä viemään leluja tai vaatimaan osaansa huomiosta. Nyttemmin leikkimisen määrä on hieman tasoittunut, mutta edelleen se leikkii kyllä päivittäin. Pallot on Muusan suosikkeja, sekä ällöttävä pehmomarsu, jonka toin Piitulle joskus laivatuliaisina. Ikean rotat on myös kova juttu, etenkin ne pienet. Ainoa tilanne, jossa Piitun poissaolo on Muusassa näkynyt, on se kun päästän sen ulos ulko-ovesta. Koirat oli kehittäneet siihen sellaisen oman jutun. Kun avasin oven, Muusa meni heti ulos, kun taas Piitu jäi eteiseen odottamaan lupaa. Muusa kääntyi aina ovella ja hyppäsi Piitun niskaan leikkimään, kun Piitu tuli luvan saatuaan ulos. Seuraavana päivänä Piitun kuolemasta Muusa kääntyi ovella ympäri ja laitoin oven sen nenän edestä kiinni. Sitten tajusin, että se oli odottanut Piitua. Siinä kohtaa tuli itsellekin kunnon romahdus, sisko kuuli itkuni sisälle asti ja lopulta itkettiin ulkona yhdessä toisiamme halaten. Siskosta oli mulle suuri tuki näinä pahimpina ensimmäisinä päivinä, kun mieskin teki tuplavuoroa töissä. Yksinolo olisi ollut liian raastavaa. Muusa teki tätä vielä muutaman kerran, mutta nyt käytös on jäänyt pois. Vaikka se on toisaalta myös hieman surullista, niin helpompaa meille kaikille. Sydän särkyi joka ikinen kerta, kun Muusa tämän teki.<br />
<br />
Blogin päivittäminen tulee siis varmasti olemaan hyvin satunnaista nyt, kun mulla ei enää ole yhtään harrastuskoiraa. Mutta tälle vuodelle olisi vielä muutama päivitysluonnos odottelemassa. Ne nyt ainakin tulen vielä julkaisemaan ja varmasti silloin tällöin Muusan kuulumisia, vaikkei ne varmasti jatkossa kovin ihmeellisiä sisällöltään olekaan. En kuitenkaan haluaisi koko blogia haudata, koska ihan varmasti mun koiraharrastus tulee vielä jatkumaan. Aika näyttää miten ja koska.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa meille muuttaa Muusan kaveriksi mulle uusi harrastuskoira, mutta nyt toistaiseksi keskitymme odottamaan huhtikuussa saapuvaa karvattomampaa perheenlisäystä. Muusasta tulee isosisko pienelle ihmisvauvalle <3 Suuren surun keskellä meillä on siis kuitenkin jotain suurta ja ihmeellistä, josta iloita ja olla onnellisia. Muusan kohdalla ei ole kyllä lainkaan huolta siitä kuinka se tulee vauvan vastaanottamaan, koska Muusa on niin lunkki tyyppi. Se tulee varmasti rakastamaan vauvaa ja ottaa sen muitta mutkitta lauman jäseneksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-p1z_RG_U95Y/Wiev9xFqTjI/AAAAAAAAKa4/sbN2k4dD2OYW76s5BdSVEqtBHzz9GR3kACLcBGAs/s1600/IMG_20171005_134958_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1197" data-original-width="1600" height="298" src="https://1.bp.blogspot.com/-p1z_RG_U95Y/Wiev9xFqTjI/AAAAAAAAKa4/sbN2k4dD2OYW76s5BdSVEqtBHzz9GR3kACLcBGAs/s400/IMG_20171005_134958_01.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän pieni <3</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-27060863929618847882017-12-03T10:55:00.001+02:002017-12-03T10:55:26.861+02:00Viimeinen koettelemusPiitun poismenon "purku" ottikin multa enemmän aikaa, mitä alunperin kuvittelin. Halusin käsitellä asian läpi mahdollisimman pian, että pääsisin muka jotenkin helpommalla ja nopeammin asiasta yli. Turha luulo, suru ottaa oman aikansa, eikä sitä pysty millään helpottamaan tai nopeuttamaan. Joka päivä tulee joku pieni hetki, muisto, joka saa taas kyyneleet kohoamaan silmiin ja sen sanoinkuvaamattoman tuskan ja ikävän valtaamaan mielen. Lenkillä, autossa, milloin missäkin joku tunne tai muisto Piitusta iskee tajuntaan. Se oli mulle niin tärkeä, ettei sitä voi edes käsittää. Hetkittäin en voi ymmärtää, että se ihan oikeasti on poissa. Kaikki tapahtui niin äkkiä, varoittamatta.. Olin jo ehtinyt kuvitella millainen Piitu olisi mummokoirana sitten joskus, olisiko se samanlainen höyrypää loppuun asti, vaiko arvokkaasti vanhentunut oman arvonsa tunteva vanha rouva, joka katsoisi toisia koiria vähän nenänvarttaan pitkin. Mietin koituisiko epilepsia sen kohtaloksi sitten aikanaan, vai vanhuuden mukanaan tuomat vaivat. Mutta sitä me ei saada koskaan tietää...<br />
<br />
<br />
<br />
Meidän painajainen alkoi perjantaina, kun mies laittoi mulle töihin viestiä, että Piitu on varastanut ja syönyt ilmeisesti ihan yksinään ison rasian suklaakeksejä ja lakritsia (Muusa oli siis täysin normaali eli tuskin oli sille luovuttanut ensimmäistäkään herkkupalaa). Tähän mennessä Piitu oli myös oksentanut, pissannut ja kakannut sisälle. Kun tulin puoli kuuden jälkeen töistä kotiin illalla, vastassa oli iloinen ja pirteä koira, jonka vatsa oli turvonnut järkyttäväksi palloksi. Piitu kävi ulkona pissalla, jonka jälkeen se oksensi muutamat syöksyoksennukset, joissa oli sekä syötyjä herkkuja, että suuret määrät vettä. En uskaltanut lähteä viemään noin turvonnutta koiraa lenkille, joten vietettiin ilta rauhallisissa merkeissä sisällä. Piitu oksenteli tasaiseen tahtiin. Vedenjuontia vähän rajoitin lisäturpoamisen pelossa. Illalla Piitulle ei maistunut ruoka, kun sitä oksetti vaan koko ajan. Yöllä se oksensi vielä suuria määriä keksimössöä ja sulamatonta lakritsia. Oksennuksen seassa oli noin nyrkin kokoinen pala muovia ja huokasin helpotuksesta, että se tuli oksennuksen mukana ulos, eikä jäänyt tekemään tuhojaan suolistoon. Silloin tarkistin pureskellut karkkilaatikot puuttuiko niistä muovinpaloja ja huomasin, että yksi isompi pala vielä puuttuu. Sitä ei löytynyt lattioiltakaan, kun tutkin sohvanaluset ja nurkat ettei minnekään ole jäänyt. Toivoin, että se tulisi vielä oksennuksen mukana ulos. En osannut tässä kohtaa vielä lainkaan huolestua, koska ruuan varastaminen on Piitulle hyvin tavallista. Se tekee niin aina, jos tilaisuus tulee. Herkkävatsaisena se myös saa joka kerta siitä vatsansa sekaisin, oksentelee ja ripuloi.<br />
<br />
Aamulla Piitun turvotus oli laskenut kokonaan, se oli pirteä, leikki Muusan kanssa ulkona aamupissatuksella ja söi hyvällä ruokahalulla pienen määrän turvotettua nappulaa (turvotin varmuudeksi vatsan turpoamisen vuoksi) ja kermaviiliä. Katseli myös himoiten Muusan ruoka-annosta, jonka syömiseen kului tietenkin pidempi aika annoksen ollessa kuivaa nappulaa ja paljon isompi kuin Piitun oma annos. Koira oli siis täysin oma itsensä, joten uskalsin jättää koirat keskenään ja lähdin kaverin kanssa lemmikkimessuille.<br />
<br />
Messuilta tullessa vastassa oli jälleen iloiset koirat. Piitun vointi vaikutti edelleen hyvältä ja se oli sekopäisenä onnesta, kun tulin kotiin, aivan kuten aina. Parit pienet oksennukset löytyi lattialta, Piitu oli oksentanut kaiken syömänsä aamuruoan. Koirat rauhottuivat lepäilemään ja itse odottelin josko sade lakkaisi ja viitsisi lähteä lenkille. Sade ei lakannut, mutta lenkille lähdettiin. Piitu inhoaa hihnalenkkejä sateessa, joten en ihmetellyt lainkaan, että se hiihteli koko lenkin hieman mun perässä. Lenkin jälkeen koirat kävivät taas lepäilemään. Jonkin ajan kuluttua Muusaa alkoi leikityttää, Piitu ei osallistunut leikkeihin juurikaan, vaan halusi läheisyyttä ja rapsutuksia. Välillä se nappasi kiinni Muusan viskomasta lelusta, mutta ei lähtenyt tavalliseen tapaansa päällepäsmärinä ärisemään ja omimaan lelua yms. Tämäkin oli vielä Piitulta ihan normaalia käytöstä, välillä se valitsi mieluummin ihmisen huomion kuin provosoitua Muusan riehumisesta.<br />
<br />
Illan tullen tarjosin koirille iltaruuat ja Piitu vain haistoi ja lähti pois. Olin ymmälläni. Tuo ahne possu ei halunnut muka syödä. Piitu alkoi taas oksentelemaan. Vesi sille maistui, mutta jonkun ajan päästä oksensi sen pois. Ruokaa ei enää tässä vaiheessa oksennuksen mukana tullut. Tarjosin ruokaa vielä myöhemmin pari kertaa uudestaan, mutta Piitu ei huolinut. Pissalla käytin sitä vähän väliä runsaan juomisen vuoksi ja joka kerta se pissasikin. Ravilla tultiin aina sateesta sisälle eli yleisvointi oli vieläkin pirtsakka.<br />
<br />
Yhdeksän aikaan lauantai-illalla soitin Aistiin ja selitin tilanteen. Kysyin kauanko koiraa uskaltaisi kotona seurailla. Minulle vastattiin, että jos yleisvointi alkaa selvästi olla heikko, niin ei kauaa. Jatkoin vielä seurailua kotona Piitun ollessa vielä suht ok. Klo 23 Piitu sai lievän epileptisen kohtauksen, mutta reagoi koko kohtauksen ajan puheeseen ja kohtaus oli lähinnä vain kropan toimimattomuutta ja huojumista. Kohtauksen mentyä ohi Piitu oli pian taas oma itsensä. Kohtauksen ollessa päällä sanoin jo miehelle, että nyt lähdetään ajamaan lääkäriin. Mutta Piitun ollessa taas niin pirteä kohtauksen jälkeen, päätettiin vielä seurailla. Pissalla käytiin taas ja edelleen Piitu ravasi sisälle ym. Pikkuhiljaa Piitun vointi alkoi heiketä, se vaan joi, nukkui ja oksensi ja sama kaava toistui. Neljän aikaan en pystynyt enää katsomaan sitä, vaan vedettiin vaatteet niskaan ja koirat odotti eteisessä hihnat kaulassa, kun soitin Aistiin, että nyt ollaan tulossa. Meitä ei kuitenkaan huolittu vastaanotolle, vaan ohjattiin odottamaan aamuun, kun lääkärien vuoro vaihtuu. Olin tyrmistynyt, mutta en osannut väittää vastaankaan ja niin jatkettiin samalla kaavalla vielä muutama tunti; koira joi, nukkui, oksensi, joi, nukkui, oksensi...<br />
<br />
Sunnuntaiaamuna päästiin vihdoin Aistiin ja lääkäri otti meidät pian vastaan. Tässä vaiheessa Piitu oli todella väsynyt ja heikossa kunnossa. Eläinlääkäri totesi Piitun olevan jo todella pahasti kuivunut ja shokkinen. Piitu laitettiin heti nesteytykseen ja se sai kipulääkettä sekä pahoinvoinnin estolääkettä. Siitä otettiin verinäytteet, joista selvisi tulehdusarvojen ja maksa-arvojen olevan koholla. Piitun syke oli todella korkea. Piitua nesteytettiin usean pussin verran, mutta syke ei laskenut juurikaan. Tässä kohtaa lääkäri lausui ne kamalat sanat: "tilanne on edelleen hyvin vakava", joka sai minutkin lopulta tajuamaan, että Piitu ei välttämättä selviäisi tästä. Piitusta otettiin röntgenkuvat, joissa ei näkynyt vierasesineitä tai muutakaan huolestuttavaa. Saatettiin siis huokaista helpotuksesta, että muovia koiran sisuksiin ei ollut jäänyt eli leikkaukseen ei jouduttaisi. Lääkärin ajellessa Piitun jalasta karvoja kanyylin laittoa varten, Piitun iho alkoi tihkua verta. Lääkärin takin vetskari osui Piitun silmäkulmaan heidän kantaessa Piitua röntgeniin ja siihen tuli pieni haava. Siitä johtuen otettiin vielä yksi verinäyte, josta katsottaisiin veren hyytymistekijät. Piitu sai nyt jäädä klinikalle mahdollisesti useammaksi päiväksi, jotta nestetasapaino saataisiin korjattua ja me lähdimme ajelemaan kotiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-yVZR0Sx2-58/WiO1TrWqAUI/AAAAAAAAKZ0/4v05fJuodLoYaPYiFj60A_89YcWn2bF9gCLcBGAs/s1600/IMG_20171112_091951.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-yVZR0Sx2-58/WiO1TrWqAUI/AAAAAAAAKZ0/4v05fJuodLoYaPYiFj60A_89YcWn2bF9gCLcBGAs/s640/IMG_20171112_091951.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aistissa tiputuksessa. Mamman sylissä on paras olla <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kauaa emme ehtineet kotona olemaan, kun lääkäri soitti. Hän kertoi, ettei Piitun syke ole vieläkään laskenut ja veren hyytymistekijät olivat niin koholla ettei heidän mittarit pystyneet edes mittaamaan niitä. Epäiltiin, että Piitu olisi voinut saada rotanmyrkkymyrkytyksen. Jotta vereen saataisi hyytymistekijöitä, olisi Piitun saatava plasmansiirto, joita he eivät Aistissa pystyneet tekemään. Meille annettiin vaihtoehdoksi siirtää koira Yliopistolliseen eläinsairaalaan tai jättää se Aistiin, jolloin koiralle ei olisi annettu juurikaan selviytymismahdollisuuksia. Lähdimme ajamaan takaisin Vantaalle ja siirsimme Piitun Viikkiin YES:iin.<br />
<br />
Siellä meitä haastateltiin hyvin tarkkaan kaikesta mahdollisesta ja sitten Piitu vietiin eläinlääkärin tutkittavaksi. Odottelimme vajaan tunnin, kunnes eläinlääkäri otti meidät vastaan. Eläinlääkäri kertoi Piitun tutkimuksesta, josta oli selvinnyt mm. se, että hyytymistekijät olivat edelleen yli mittausrajan. Kävimme läpi millaista hoitoa Piitu tulisi Teho-osastolla saamaan ja muut käytännöt. Jouduin myös vastaamaan niihin raskaisiin kysymyksiin hätäeutanasiasta ja elvytyskiellosta. Olo oli hyvin epätodellinen, näitähän kysytään vaan elokuvissa! Piitulle aloitettaisiin heti plasmansiirto ja se laitettaisi K-vitamiinitippaan rotanmyrkkymyrkytyksen varalta. Aloitettaisiin myös maksansuojalääkkeet, tukivalmisteet ja ravintolisät, sekä antibioottikuuri koholla olevien tulehdusarvojen vuoksi, lisäksi menisi edelleen pahoinvoinninestolääke ja kipulääkitys. Niin me lähdimme taas kotiin toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-aT8Gj_rK1O4/WiO3bry7fLI/AAAAAAAAKaM/XO8gdB_-4fodTVdG4E5VJNW75RVh6KqRgCLcBGAs/s1600/IMG_20171112_170633.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-aT8Gj_rK1O4/WiO3bry7fLI/AAAAAAAAKaM/XO8gdB_-4fodTVdG4E5VJNW75RVh6KqRgCLcBGAs/s640/IMG_20171112_170633.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">YES:llä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Meille oli kerrottu, että jos soittoa lääkäriltä ei kuulu, voidaan olettaa, että koiran tila on vakaa. Tunnit matelivat ja oli yhtä piinaa odotella sitä eläinlääkärin päivittäistä puhelua, joka oli määrä tulla klo 16 mennessä. Vasta kolmen jälkeen maanantaina eläinlääkäri vihdoin soitti. Uutiset eivä olleet kovin valoisia. Maksa-arvot olivat edelleen voimakkaasti kohollla ja plasmansiirrolla oli saavutettu vain toisten hyytymistekijöiden normalisoituminen. Eläinlääkäri sanoi, että edessä voisi olla mahdollisesti jopa viikkojen tehohoitojakso, useita plasmansiirtoja, joista ei välttämättä ole edes mitään hyötyä loppupeleissä. Jos vointi lähtisi paranemaan tiistaihin mennessä, olisi Piitun kuitenkin mahdollista päästä kotiin. Sovittiin, että katsotaan vielä huomiseen ja silloin tehtäisi päätös suuntaan tai toiseen. Tässä vaiheessa tein kuitenkin päätöksen, että pitkään tehohoitojaksoon ei lähdettäisi, vaan Piitu tulisi joko kotiin tai sitten olisi tehtävä se kaikkein vaikein päätös.<br />
<br />
Maanantaina teho-osaston vierailuaikaan kävimme tätiti kanssa katsomassa Piitua. Piitu ilahtui silminnähden, kun tunnisti meidät ja hyppi innoissan minua vasten. Lähdettiin heti käyttämään Piitua ulkona pissalla tehohoitajien kehoituksesta. Ulkona Piitu ei meinannut pysyä nahoissaan, niin onnellinen se oli. Se nuoli kyyneleet poskilta ja hyppi ja haki rapsutuksia, söi kädestä tonnikalapaloja, joita toin sille mukanani. Mentiin sisälle ja tehohoitajat kertoivat, että Piitu oli kuin eri koira. Ennen meidän tuloa se oli ollut hyvin väsynyt riehuttuaan edellisillan kopissaan. Se ei ollut syönyt mitään, vaikka tarjolla oli sen suurimpia herkkuja; lihapullia, nakkeja, kinkkua, sekä jotain märkäruokaa. Se pissasi noin 1,5h välein, eikä aina kertonut hädästään jolloin häkin pehmikkeitä saatiin koko ajan vaihtaa, kun ne olivat ihan pissassa. Meidän käynnin ajan se jaksoi olla pirteä ja nautti huomiosta. Hieman hirvitti kuinka se meidän poislähdön ottaa, mutta se alkoi selvästi jo väsyä. Se jäi juomaan, eikä edes huomannut kun me lähdettiin. Oli kuulemma jäänyt sitten ihan rauhassa lepäämään, mikä oli hyvä, koska jos se olisi jäänyt riehumaan, olisi ollut riskinä sen loukata itsensä, jolloin sisäisten verenvuotojen riskit olisi olleet hyvin suuret hyytymistekijöiden oltua edelleen koholla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-QgiTBnbljUo/WiO4Fr6ZvyI/AAAAAAAAKaY/CT-aCroz-P0fZ7kUHLZaHdtV01VSQyuuwCLcBGAs/s1600/IMG_20171113_174203.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1165" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-QgiTBnbljUo/WiO4Fr6ZvyI/AAAAAAAAKaY/CT-aCroz-P0fZ7kUHLZaHdtV01VSQyuuwCLcBGAs/s640/IMG_20171113_174203.jpg" width="464" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teholla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tiistaipäivä meni sumussa. En uskaltanut toivoa enää mitään. Kavereiden kanssa viestitellessä tuli kuitenkin pieni toivonkipinä, jospa kumminkin. Kirjoitin eläinlääkärin puhelua varten kysymyksiä ylös mm. kotiutumisesta ja jatkoseurannasta yms. Kun eläinlääkäri vihdoin kahden aikaan soitti, jäivät nämä kaikki kysymykset kysymättä ja muste sotkeutui kyyneliin. Piitun vointi oli huonontunut entisestään. Kaikki jo saavutetut veren hyytymistekijät olivat poistuneet ja maksa-arvot vain nousseet. Aamulla Piitu oli aivastanut verta ja limakalvot olivat jo alkaneet kellastua. Eläinlääkäri ei antanut enää toivoa, maksasta ei voitaisi ottaa koepalaa, koska silloin Piitu vuotaisi kuiviin. Jäljelle jäi ainoastaan jotain hoitokokeiluita, joita voitaisi tehdä, mutta silloinkin lisäaikaa voisi saada mahdollisesti päiviä, viikon, ehkä kuukauden ja se romahdus tulisi jokatapauksessa. Kuuntelin eläinlääkärin juttuja enää puolella korvalla, koska päätös oli jo tehty. Piitun ei tarvitsisi kärsiä enää yhtään enempää. Oli aika päästää irti. Sovimme, että tulisimme illalla hyvästelemään Piitun vielä.<br />
<br />
Menimme vierailuajan jälkeen mieheni ja siskoni kanssa Viikkiin. Meidät ohjattiin potilashuoneeseen, jonne Piitu tuotiin. Pelkäsin etukäteen missä kunnossa Piitu olisi, kävelisikö se enää itse ym. Ovesta tuli kuitenkin reippaasti itse kävellen hyvin ilahtunut koira, joskin enää varjo entisestään. Enää ei ollut tietoakaan riehumisesta tai hyppimisestä. Piitu kiersi meitä kolmea vuorotellen läpi ja nautti saamastaan huomiosta ja rapsutuksista. Aivan kuin se olisi hyvästellyt meidät. Sillä kun se oli jonkun aikaa meidän luona vuorotellen kiertänyt, se kävi istumaan minun eteen lattialle, johon se hetken päästä kävi makaamaan. Aivan kuin se olisi sanonut: Nyt olen valmis. Niin tuli aika sanoa hyvästi ja toivottaa hyvää viimeistä matkaa...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-6w8tZkUxZ7I/WiO2MvBR39I/AAAAAAAAKaA/cIl6kH6-O6oVG3qpQY81up9Wa68VlNsOgCLcBGAs/s1600/Piituvika.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="683" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-6w8tZkUxZ7I/WiO2MvBR39I/AAAAAAAAKaA/cIl6kH6-O6oVG3qpQY81up9Wa68VlNsOgCLcBGAs/s640/Piituvika.jpg" width="454" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viimeinen, mieheni ottama kuva Piitusta. </td></tr>
</tbody></table>
Syytä tälle kaikelle voimme toistaiseksi vain arvailla. Todennäköisesti syödyillä herkuilla ei ole mitään osaa eikä arpaa koko asiaan, vaan ovat olleet vain huonoa sattumaa. Piitun maksa-arvot olivat kunnossa vain kolme viikkoa aikaisemmin epilepsiakontrollissa. Rotanmyrkky yksinään ei voi selittää maksan romahdusta, koska maksan olisi pitänyt vastata K-vitamiinihoitoon. Tämä voi olla monen tekijän summa tai sitten joku maksan akutisoitunut kroonisempi vaurio tms. Diagnoosiksi yhteenvetoon oli kirjattu: maksan vajaatoiminta, syy avoin. Piitun ruumis jäi YES:lle avattavaksi ja ehkä muutaman kuukauden päästä olemme viisaampia. Tai sitten emme...Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-54956355842122811602017-11-18T07:19:00.000+02:002017-11-18T07:19:34.505+02:00Hyvästi Piitu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-3s0GE5AstJY/Wg_COW8HRnI/AAAAAAAAKZc/6UJd5NBkj3MRQmrJGxJ4UhjKLMrFxxvqwCLcBGAs/s1600/Piitu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="529" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-3s0GE5AstJY/Wg_COW8HRnI/AAAAAAAAKZc/6UJd5NBkj3MRQmrJGxJ4UhjKLMrFxxvqwCLcBGAs/s640/Piitu.jpg" width="352" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; text-align: start;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; text-align: start;"><span style="font-size: large;">Aivan liian pian tuli aika sanoa hyvästi. Kiitos rakas, olit kaikkea ja enemmän mitä ensimmäiseltä koiralta voi pyytää. Opetit niin paljon ja annoit vielä enemmän. Olit maailman hienoin koira, ikävä on aivan suunnaton. Hyvää taivasmatkaa rakas Piitu <3</span></span></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-61533970660557341892017-08-06T23:52:00.000+03:002017-08-06T23:52:44.798+03:00Muusan MH-Luonnekuvaus<div style="text-align: center;">
Tänään koitti se kauan odotettu ja jännitetty päivä, kun pakattiin koirat autoon ja otettiin suunnaksi Kangasala ja villakoirien MH-luonnekuvaus. Päivä valkeni hyvin sateisena ja koko matkan satoi vähän väliä. Paikanpäälläkin satoi vielä meidän ilmoittautumisen ajan, mutta onnneksi sade lakkasi juuri kun lähdettiin koirien kanssa kävelylle. Tämän jälkeen seurasin toisen koiran kuvauksen. Oli tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan toisen koiran suoritusta ja oma jännityskin hälveni siinä samalla. Koira oli hyvin samantyyppinen kuin Muusa ja ajattelin, ettei reaktiot hirveästi tule eroamaan ja aika samaa rataa Muusan kuvaus menikin. Koko kuvauksen ajan satoi vettä, joka oli sikäli hassua, kun kuvattavan koiran nimi sattui olemaan Sade. Kun Sade poistui paikalta, lakkasi sadekin. Me saatiin siis suorittaa oma osuutemme ilman pisaraakaan vettä. Kotimatkalle lähtiessä ekan risteyksen jälkeen vettä alkoikin tulla kuin saavista kaatamalla. Mikä tuuri meillä kävikään!</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kovasti jännitin etukäteen, koska en ole aiemmin ollut missään vastaavissa karkeloissa. Videoita olin katsonut, viimeisimmän tänä aamuna. Kuten arvata saattaa, jännitys oli turhaa. Kuvaus oli kaikenkaikkiaan todella hyvin järjestetty, kuvaajat ja muut järjestäjät olivat mukavia ja hommat hoitui hienosti. Näin ensikertalaiselle jaksettiin kärsivällisesti selittää kaikki ja toimintaohjeet olivat selkeitä. Ilmapiiri oli rento ja mukava, eikä tarvinnut jännittää yhtään. Kiitos Villakoirakerholle ja Tampereen paikallisosastolle! </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Mutta sitten itse kuvaukseen. Muusa selviytyi hienosti. Kuvaus oli hyvin Muusan näköinen. Oikeastaan vain yksi yllätys tuli, kun se osasikin olla hiljaa, kun mitään ei tapahtunut. Ylipäätään koko kuvauksen aikana se haukkui vähemmän, mitä odotin. Arjessa se siis reagoi moneen asiaan hyvin herkästi ääntä käyttäen. Harmi, kun villakoirien ihanneprofiilia ei ole tähän MH-kuvaukseen tehty, niin ei oikeastaan ole mihin verrata. Luonnetestiin ainoastaan löytyy ihanneprofiili jalostuksen tavoiteohjelmasta. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Reissukaverin saaminen osoittautui haasteellisksi, mutta onneksi viimeinen oljenkorsi eli mieheni suostui tulemaan mukaan. Saatiin sitten koko komeus myös videolle. Tätä oli kiva katsella näin jälkeenpäin, kun itse kuvauksessa ei nähnyt mitä koira siellä selän takana puuhasi. Suosittelen ehdottomasti videoimista, jos on aikeissa omaa koiraansa viedä joko luonnekuvaukseen tai -testiin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/XPHkUYX4J1g/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/XPHkUYX4J1g?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-12943194988521721432017-07-29T12:56:00.001+03:002017-07-29T12:56:48.696+03:00Takapakkia<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;">Vasta kirjoittelin tänne kuinka koirat on pysyneet terveinä, eikä Piitu ole lääkityksen aloittamisen jälkeen saanut ainuttakaan kohtausta. Kannattipa elvistellä. Maanantai-illalla Piitu sitten sai taas kohtauksen. Kohtaus oli jälleen melko pitkä. Tarkkaa kestoa on vaikea sanoa, mutta n. 7minuuttia. Hengailtiin kaikessa rauhassa sisällä, koirat omilla pedeillään, kun yhtäkkiä Piitu pomppasi pediltään ja hiipparoi kyyryssä hirveellä kiireellä olkkarin ovelle. Sohvan selkänojan yli sitä vilkaisin ja näytti siltä, että se ontuisi. Pian kuitenkin tilanne valkeni mulle ja tajusin kohtauksen olevan päällä. Kaivoin nopsasti kännykän ja kuvasin pienen pätkän kohtausta. Kauaa en pystynyt, kun oli mentävä Piitun tueksi ja turvaksi. Se hakeutuikin mielellään melkein syliin. Yritin lähteä hakemaan kohtauslääkettä keittiöstä, mutta Piitu raukka yritti tulla perään ja kaatui, kun jalat ei kantaneet. Jäin sitten vielä hetkeksi sen luo ennen kuin koitin käskyttää odottamaan ja sitten se malttoi jäädä paikoilleen ja pääsin hakemaan lääkkeen. Fiksuna tyttönä en tietenkäään ollut etukäteen lukenut lääkkeen käyttöohjetta, vaan aloin sitä tavailemaan kesken kohtauksen kyynelistä sumeilla silmillä. Samalla yritin painaa mieleeni kellonajan, jolloin kohtaus alkoi ja näpytellä fb:n epi-ryhmään kysymystä, voiko kohtauslääkettä antaa jo kohtauksen aikana. Lääkepaketin ohjeessa luki, että se annetaan vasta kohtauksen jälkeen. Samassa kohtaus menikin sitten ohi ja annoin heti peräruiskeen. Tästä näyttäisi olevan kahta ohjetta, toisille sanottu, että annetaan heti kun kohtaus alkaa ja toisille, että vasta jälkeen. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: #f6f7f9; color: #1d2129; text-align: start;">Keskustelin tästä ell kanssa ja hän oli sitä mieltä, että nimenomaan kohtauksen jälkeen annetaan stessu. Syynä oli se, että koiran krampatessa sitä voi olla hankala laittaa, se voi tulla saman tien ulos tai koira voi olla aggressiivinen ja vaikka purra</span><span style="background-color: #f6f7f9; color: #1d2129; text-align: start;">, jos menet peräaukkoon säätämään. Vahingot voi olla siis liian suuret hyötyyn nähden. Lääke ei myöskään vaikuta niin nopeasti, että sitä kannattaisi kesken kaiken laittaa, vaan nimenomaan on tarkoitettu estämään kohtausrypästä. Tokikaan rajussa kohtauksessa, joka ei meinaa mennä millään ohi ja kestää ja kestää vaan, ei lääkkeen antamisesta mitään haittaakaan ole, mutta ei välttämättä hyötyäkään. Silloin on kuitenkin jokatapauksessa lähdettävä jo päivystykseen koiran kanssa. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: #f6f7f9; color: #1d2129; text-align: start;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: #f6f7f9; color: #1d2129; text-align: start;">Kysyin lääkäriltä myös mitä nyt tehdään, onko syytä jo nostaa annostusta. Ohjeeksi sain pitää kohtauspäiväkirjaa ja seurailla. Edellisestä kohtauksesta oli noin 4kk eli kohtausväli on suht pitkä. Ei kannata nostaa annostusta ennen kuin on pakko. Ell pyysi soittelemaan uudelleen, kun seuraava kohtaus tulee. Halusin myös hieman tarkennusta siihen, koska on syytä tosiaan lähteä päivystykseen. Kaikissa lukemissani artikkeleissa ja ohjeissa annetaan pitkittyneen kohtauksen aikarajaksi 5min, jonka jälkeen tulisi jo mennä päivystykseen. Mitään tarkkaa, oikeaa vastausta tähän ei ole. Ell oli sitä mieltä, että vähän mutulla mennään, kohtauksen laadusta ja kestosta riippuen. Kuitenkin jo 20-30 minuuttia kestävä kohtaus voi tehdä aivoihin pysyviä vaurioita eli sen mukaan kuitenkin ajoissa lähdettävä. Kaksipiippuinen juttu, kun koskaan ei voi tietää kauanko kohtaus tosiaan kestää ja meilläkin on esim. Aistiin matkaa melkein tunti. Jos hätiköi ja lähtee heti kiikuttamaan koiraa jonnekin, voi se taas olla lisästressiä ja olla yksi syy kohtauksen pitkittymiseen tai pahenemiseen. Piitun kohtaukset ovat olleet melko lieviä, eikä esim. ole kunnolla krampannut, vaan tärissyt. Kertaakaan se ei ole menettänyt tajuntaansa ja tässäkin kohtauksessa kuunteli puhetta ja pystyi toimimaan käskyn mukaan. Koiralle onkin hyvä puhua rauhallisella äänellä, joskus voi olla että tällöin kohtaus ei tulekaan kunnolla päälle. </span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Olen arponut syitä, mikä olisi kohtauksen voinut laukaista. Ehkä se on ollut tuloillaan jo pidempään. Piitulla on ollut useampi stressitekijä, joista suurimpana varmasti on meidän muutto uuteen kotiin. Piitulla on ollut hieman haasteita taas tottua yksinoloon uudessa paikassa ja se on askarrellut aika paljon. Keittiöön on täällä asunnossa koirilla vapaapääsy, koska meillä ei ole keittiössä ovea, jonka voisi sulkea koirien jäädessä keskenään. Tasoilta lähtee kaikki, mitä sinne on vahingossa unohtunut. Hieman raollaan olevasta kaapinovesta on tunkeuduttu ja revitty ja levitelty mm. kartonkikeräyspussin sisältö pitkin lattiaa. Tomaattia on jyrsitty ja puinen paistinlasta mm. Viime viikonloppuna olin festareilla ja Piitu on varmasti stressannut siitäkin, kun olin yötä poissa kotoa. Tämän kuukauden aikana, mitä ollaan ehditty uudessa kodissa asua, Piitu on myös muutaman kerran atunut Muusaa, jota se ei ole Muusan sterkan jälkeen enää tehnyt. Tämäkin voi kertoa stressitasojen korkeudesta. Kohtauspäivänä meillä kävi puudelikavereita omistajineen kylässä ja juoksuteltiin niitä pareittain tuossa pihassa. Piitu tietenkin oli ihan "tiloissa" jo ensin siitä, että pääsi kavereiden kanssa leikkimään, mutta ehkä vielä kiihtyneempi sitten, kun joutui sisällä yksin odottamaan, kun oli toisten vuoro. Eekä se oli näiden kaikkien summa, joka kohtauksen lopulta laukaisi, tai sitten näillä ei ollut mitään merkitystä ja se olisi tullut jokatapauksessa. Voin vain arvuutella. Kuitenkin toivoisin, ettei meidän elämän tarvitsisi mennä siihen, että joutuisin sitä jotenkin rajottamaan. Ainakaan tässä vaiheessa en siihen aio ryhtyä missään nimessä.<br />
<br />
Piitu palautui kohtauksesta todella nopeasti ja olisi ollut heti valmis leikkimään Muusan kanssa. Myös koko viikon se on nyt ollut oma, normaali itsensä. Vähän taas helpottaa omaa oloa, mitä enemmän aikaa kohtauksesta kuluu, eikä uutta kohtausta kuulu. Jatkuva pelko sitä kumminkin on toisen puolesta, koska tulee se ensimmäinen Grand Mal-kohtaus vai tuleeko sitä. Mutta onneksi sen pelon pystyy jättämään välillä taka-alalle. Päivä kerrallaan mennään ja nautitaan joka hetkestä yhdessä, eikä murehdita tulevaa <3 </div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/2VscBtWTA5c/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/2VscBtWTA5c?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Videolla näkyy kohtauksen alkua. Tämän jälkeen Piitu oli käytännössä melkein sylissä, joten kuvaaminen oli hankalaa. Tärinä kuitenkin oli voimakasta ja koira hieman poissaoleva. Kroppa ei pelittänyt, joten oli mielellään makuulla. Maiskuttelua oli myös taas, kuten aiemmissakin kohtauksissa. Kohtauksen mentyä ohi oltiin kovin hellyydenkipeitä. Aggressiivisuutta ei ilmennyt edes Muusaa kohtaan, joka käskytyksestä huolimatta ehti pari kertaa tulla Piitun lähelle. </div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-16679394231521847382017-07-24T13:11:00.000+03:002017-07-24T13:11:40.642+03:00Retkipäivä<div style="text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-6qWe-yPBdy0/WXXD0oIJAPI/AAAAAAAAKXQ/d7fFF-0ymxk90zm_CJ-ZpmxSfrfrHOZLwCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_123304.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-6qWe-yPBdy0/WXXD0oIJAPI/AAAAAAAAKXQ/d7fFF-0ymxk90zm_CJ-ZpmxSfrfrHOZLwCLcBGAs/s400/IMG_20170718_123304.jpg" width="300" /></a>Saatiin retkikutsu yhdeltä tutulta ja mulla oli heti mielessä mihin lähdetään. Kesäkuun alun työpaikan virkistysillasta lähtien on pitänyt mennä tutustumaan tarkemmin <a href="http://www.lohja.fi/default.asp?kieli=246&sivu=1424&alasivu=1424" target="_blank">Karnaistenkorpeen</a> ja nythän sinne sitten päästiin. Neljä koiraa, leikki-ikäinen ja me naiset. Koko jengi tuli hyvin juttuun. Etukäteen vähän mietittiin kuinka meidän vanhemmat, arvokkaat nartut sietävät toisiaan, mutta hyvinhän ne kulki, kunhan ei liian läheisiksi annettu käydä. Pikkupoika Nomi oli ihan rakastunut mun tyttöihin, kuten nuoret urokset aina, etenkin kylmäkiskoinen Piitu kiehtoi sitä oikein kovasti. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Jännitin hieman myös Piitun suhtautumista pikkuiseen Saana-tyttöön, mutta turhaan olin huolissani. Saana oli koirien kanssa ihan täydellinen. Niin tottunut koiriin, ettei pelännyt itse, muttei liiemmin ollut kiinnostunutkaan. Neutraali suhtautuminen on Piitulle paras, eikä Piitu välittänyt Saanasta ollenkaan. Saana sai jopa "töniä" sen pois tieltä, kun kulki polulla, eikä Piitu kiinnittänyt moiseen mitään huomiota. Mustikoita se otti mielellään kädestä nätisti, kun Saana niitä tarjosi. Muusa taas on tykännyt lapsista aina ne vähäiset kerrat, kun se on kontaktiin niiden kanssa päässyt. Vähän täytyy vaan olla tarkkana, kun se kiehnää ja puskee päällä niin kovin, ettei lapsi mene nurin.<br />
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Meille sattui loistava retki-ilma, ei ollut liian kuuma eikä liian viileäkään. Piitun käytin pulahtamassa lammessa kuitenkin alkureissusta, kun sellainen mahdollisuus kerran oli. Lampi oli äkkisyvä ja Piitua hirvitti mennä sinne, mutta toisella yrityksellä uskalsi hakea rakkaan pallonsa. Hirvitystä varmasti lisäsi se, että Piitu ui ekan kerran vuosiin ilman uimaliivejä, alkujärkytys oli niin suuri, että eka yrityksellä pallo jäi veteen. Voi sitä tuskaisaa ujellusta, jota se rannalla piti ennen kuin rohkaistui ja lompsahti uudestaan lampeen. Hassu <3<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-la8pX0-E2e8/WXXEXCpHG2I/AAAAAAAAKXY/s-mPoTunKmE2YtgFdLaYvqr2RInpbRFZACLcBGAs/s1600/IMG_20170718_124259.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://2.bp.blogspot.com/-la8pX0-E2e8/WXXEXCpHG2I/AAAAAAAAKXY/s-mPoTunKmE2YtgFdLaYvqr2RInpbRFZACLcBGAs/s640/IMG_20170718_124259.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-bipn-UP2w_0/WXXEXDxBaTI/AAAAAAAAKXc/eNNszbmNe30_CyjeynAvD6oMKgeK-KpvACLcBGAs/s1600/IMG_20170718_124521.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-bipn-UP2w_0/WXXEXDxBaTI/AAAAAAAAKXc/eNNszbmNe30_CyjeynAvD6oMKgeK-KpvACLcBGAs/s640/IMG_20170718_124521.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Melkein 7km lenkki lampsittiin rauhalliseen tahtiin ja pysähdyttiin nauttimaan eväitä Ahvenalammen laavulle. Tulentekovälineitä ei sattunut mukaan, mutta meillä kävi hyvä tuuri, kun edellisiltä laavuilijoilta oli jäänyt pieni hiillos, joka saatiin vielä roihahtamaan liekkiin. Vaikkei grillattavaa ollutkaan mukana, niin nuotio tuo aina tunnelmaa ja piti hyttyset loitolla. Hyvässä seurassa vierähti tovi jos toinenkin, yhteensä 3,5 tuntia. Löytyypä meiltä täältä Lohjalta upeita lenkkireittejä, noloa myöntää, että tutustun näihin oikeasti vasta nyt. Alueelta löytyy myös Geokätkö(jä?), jos sellainen kiinnostaa. Itselle vielä vähän vieras "laji", mutta tuolloin työpaikan virkistysillassa tuli porukalla tuo yksi kätkö etsittyä. Voin vaan kuvitella kuinka koukuttavaa puuhaa se on. Ehkä innostutaan koirien kanssa lenkkeillessä joku kerta kokeilemaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-iX4AmbBtDbw/WXXFhnZO-gI/AAAAAAAAKXw/WAtC0j8zer4pcpVk49jFMqgKehYp99hLQCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_132951.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-iX4AmbBtDbw/WXXFhnZO-gI/AAAAAAAAKXw/WAtC0j8zer4pcpVk49jFMqgKehYp99hLQCLcBGAs/s640/IMG_20170718_132951.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Supersuloinen Nomi, tasinpa ihan pikkusen ihastua tähän nuoreen herraan <<3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-tQGgNJs9CY0/WXXFhqQTa9I/AAAAAAAAKX0/-lzwZiFpIJAOGPLlgIDIliQo-nAUaITPQCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_133100.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://4.bp.blogspot.com/-tQGgNJs9CY0/WXXFhqQTa9I/AAAAAAAAKX0/-lzwZiFpIJAOGPLlgIDIliQo-nAUaITPQCLcBGAs/s640/IMG_20170718_133100.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-hxLK2U8wRxc/WXXFg_rjSXI/AAAAAAAAKXs/HBFn6v0N3AAGzko31jpoiAnnWWQt1hLBACLcBGAs/s1600/IMG_20170718_133145.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://3.bp.blogspot.com/-hxLK2U8wRxc/WXXFg_rjSXI/AAAAAAAAKXs/HBFn6v0N3AAGzko31jpoiAnnWWQt1hLBACLcBGAs/s640/IMG_20170718_133145.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ahvenalampi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-kwyYNTk1moo/WXXFmYr5BDI/AAAAAAAAKYA/JDcDAT9subQa1-LSPfaAQcfNFpC6gZAWQCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_141904.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://4.bp.blogspot.com/-kwyYNTk1moo/WXXFmYr5BDI/AAAAAAAAKYA/JDcDAT9subQa1-LSPfaAQcfNFpC6gZAWQCLcBGAs/s640/IMG_20170718_141904.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-MICORSjofQ0/WXXFmB9BczI/AAAAAAAAKX4/T6uGeI7MDpMDsS07e4sYcI_C8i9-9EIcQCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_145013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-MICORSjofQ0/WXXFmB9BczI/AAAAAAAAKX4/T6uGeI7MDpMDsS07e4sYcI_C8i9-9EIcQCLcBGAs/s640/IMG_20170718_145013.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-8TksG67m4_Y/WXXFmTFyZiI/AAAAAAAAKX8/CeKwXA2XCVgykDvnn996t8bt2QG_FUQXACLcBGAs/s1600/IMG_20170718_145416.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-8TksG67m4_Y/WXXFmTFyZiI/AAAAAAAAKX8/CeKwXA2XCVgykDvnn996t8bt2QG_FUQXACLcBGAs/s640/IMG_20170718_145416.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muussi himoitsi Saanan mehupulloa :D </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-37414216355414134592017-07-24T00:49:00.000+03:002017-07-24T00:49:49.161+03:00Uusi koti ja muita kuulumisia<div style="text-align: center;">
Ollaan vietetty aika pitkää blogihiljaisuutta koko kesän. Jospa nyt taas alkaisin aktivoitua, kun lomakin jo lähenee loppuaan. Meille kuuluu hurjan hyvää. Koirat on olleet terveinä *kopkop ja ollaan otettu rennosti ja nautittu kesästä ja lomasta. Otettiin ja muutettiin kuun vaihteessa landelle! Sisäinen maalaistyttöni on nyt niin onnellinen. Meillä on nyt ihka ensimmäinen oma piha, joka on rauhallinen ja suojaisa. Muuton jälkeen meni puoltoista viikkoa, niin saatiin miehen kanssa kyhättyä aita kasaan. Fiilikset oli kohdillaan, kun vesisateessa siideriä nauttien väsättiin aitaa. Mutta lopussa kiitos seisoi ja kyllä ollaan tyytyväisiä koko jengi. Ei oo mitään parempaa, kun katsoa koirien riemua joka ikinen päivä. Tänäänkin istuskelin pihassa ihanassa ilta-auringossa ja koirat peuhasi ja puuhasi pitkin pihaa. Kyllä maalla ihmisen sielu lepää <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-edvgCxete3E/WXUMQ3OPOAI/AAAAAAAAKV0/rSRhPVda8IktZLO8-P5q4rblPPJ38-31ACLcBGAs/s1600/IMG_20170701_184705_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-edvgCxete3E/WXUMQ3OPOAI/AAAAAAAAKV0/rSRhPVda8IktZLO8-P5q4rblPPJ38-31ACLcBGAs/s400/IMG_20170701_184705_01.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piitu löysi heti parhaan kyttäyspaikan uudesta kodista :D</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-jEoaILJGAKs/WXUNDHtEAOI/AAAAAAAAKV4/Ct29oo8ZzGc5XTnvFb2N26V_iJM_jxsaACLcBGAs/s1600/IMG_20170714_125224.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://4.bp.blogspot.com/-jEoaILJGAKs/WXUNDHtEAOI/AAAAAAAAKV4/Ct29oo8ZzGc5XTnvFb2N26V_iJM_jxsaACLcBGAs/s640/IMG_20170714_125224.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raakaluita kelpaa syödä pihalla. Ei tuu enää sisälle sotkuja, jee!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--WufsBvNpJ8/WXUXfyWQxPI/AAAAAAAAKW0/07p9tdWtqaIdrGnfYIDRcR7WATZNqVPpwCLcBGAs/s1600/IMG_20170714_124415.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://1.bp.blogspot.com/--WufsBvNpJ8/WXUXfyWQxPI/AAAAAAAAKW0/07p9tdWtqaIdrGnfYIDRcR7WATZNqVPpwCLcBGAs/s640/IMG_20170714_124415.jpg" width="640" /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-62-QYV2EcIE/WXUOItd4mRI/AAAAAAAAKWI/JMjtAwjwuCEXXCKM31KC9UZi63sJeBGHQCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_204429.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://4.bp.blogspot.com/-62-QYV2EcIE/WXUOItd4mRI/AAAAAAAAKWI/JMjtAwjwuCEXXCKM31KC9UZi63sJeBGHQCLcBGAs/s640/IMG_20170718_204429.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kesäillat <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-e02wz-ug3Ys/WXUOImMPLmI/AAAAAAAAKWE/x0BYude_GEwJR3cFF-ZSnF9cA21VTOFZgCLcBGAs/s1600/IMG_20170718_204441.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-e02wz-ug3Ys/WXUOImMPLmI/AAAAAAAAKWE/x0BYude_GEwJR3cFF-ZSnF9cA21VTOFZgCLcBGAs/s640/IMG_20170718_204441.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-e0iZzyAqjOc/WXUOQZDY11I/AAAAAAAAKWQ/LGbU67LBpH4AQQ3O2xGbP9i0YsCqpxSfwCLcBGAs/s1600/IMG_20170719_163048.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-e0iZzyAqjOc/WXUOQZDY11I/AAAAAAAAKWQ/LGbU67LBpH4AQQ3O2xGbP9i0YsCqpxSfwCLcBGAs/s640/IMG_20170719_163048.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
Koirien ensimmäinen tutustuminen pihaan oli tietysti heti, kun saatiin naputeltua viimeinenkin kiinnike aidan tolppaan kiinni. En malttanut odottaa, että sade lakkaa, vaan oli pakko päästää koirat heti ulos. Sade lakkasi ehkä puolen tunnin päästä, mutta mitäs pienistä :D Videolla siis aidantolpat vielä lyhentämättöminä. Ne vielä siistittiin jälkeenpäin samanpituisiksi verkon kanssa. Valittiin 120cm korkuinen aitaverkko, Bauhausista ostettiin verkko, sekä kiinnikkeet. Portit mies rakensi isänsä kanssa jostain jämälaudoista, joita löytyi miehen isän kätköistä. Aidantolpat taas saatiin pilkkahintaan miehen työpaikalta. Kokonaisuudessaan hintaa aidalle tuli alle 150€. Vielä jäi rullaa vähän jäljelle, joten pieni laajennus aitaukselle saattaa tulevaisuudessa olla mahdollinen. Ensin täytyy vaan vähän myllätä pihaa talon päädystä ja laittaa nurtsit alulle. Mies onkin jo innolla raivaushommia tehnyt, että hyvällä mallilla sekin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/yXQIhQev678/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/yXQIhQev678?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/06OvFI5Ensg/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/06OvFI5Ensg?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/QaWyA8W-lAo/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/QaWyA8W-lAo?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<br />
Muusan kanssa on vietetty aksasta kisataukoa koko kesä ja voi olla, että vielä elokuukin menee tauolla. Syksyllä katsellaan sitten taas jotkut kisat sille. Muutenkin ollaan tehty aksaa sen kanssa tosi vähän. Pieniä pikatreenejä vain silloin tällöin ja painotus on ollut vireennostatuksessa ja fiiliksessä. Ei toistoja, vaan lyhyttä pätkää tai yksittäisiä esteitä, esteen tarjoamisia yms. Toivottavasti tällaiset treenit tuottaa jotain tulosta ja saadaan sitä fiilistä ja vauhtia hommaan. Piitu on treenannut viikkoryhmässä koko kesäkauden ja huikeenhyviä treenejä on ollut. Vaikeita juttuja on päästy kokeilemaan ja onnistumisia on tullut mukavasti. Kehitytään sen kanssa kyllä tasaista tahtia koko ajan ja sen kanssa on superkiva treenata jokaikinen kerta.<br />
<br />
Heräsin yhtäkkiä siihen, että Muusalla on seuraava rallykoe jo ihan nurkan takana, eikä olla huhtikuun kokeen jälkeen treenattu lainkaan. Pikkupaniikissa otin yhtenä iltana sitten pikaiset rallypätkät omassa pihassa ja sain huokaista helpotuksesta. Kaiken se muisti ja teki kivalla moodilla hommia. Ei meillä ole siis hätää. Mutta jos nyt jonkun treenin sen kanssa ottaisi vielä ennen kokeita. Tarkoituksena olisi käydä parit rallykokeet tässä alkusyksystä ja joskos loppusyksystä päästäisi paneutumaan tarkemmin jo avon liikkeisiin, joita toki niitäkin tehty koko ajan tässä sivussa. Rally-ryhmään pistin juuri hakemusta syyskaudelle, mutta saa nähdä päästäänkö kun taitaa olla vähän tunkua verraten tarjontaan. </div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-uBHL00CMkvk/WXUWGJzTFDI/AAAAAAAAKWk/5m2-1gCTHj0I5czpUJCsesmwgOO8x_jgQCLcBGAs/s1600/IMG_20170716_222351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://3.bp.blogspot.com/-uBHL00CMkvk/WXUWGJzTFDI/AAAAAAAAKWk/5m2-1gCTHj0I5czpUJCsesmwgOO8x_jgQCLcBGAs/s640/IMG_20170716_222351.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iltatokoilujen/rallytteluiden loppuhuipennukseksi kimppapaikkis hyvin läheisissä tunelmissa :D </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Muusa pääsi alkukuusta taas yhden koirahierojaopiskelijan käsiteltäväksi ja saikin kunnian olla tämän ensimmäinen asiakas. Muusa on niin leppoisa tyyppi, että päätin tarjota sitä tälle opiskelijalle, vaikka tunkua koirista oli jo reilusti. Nappiin osui valinta ensiasikkaaksi Muusan kohdalla, kun se oli tapansa mukaan unelma-asiakas. Siellä se aivan vieraassa paikassa heitti pötkölleen ja nukkui ja nautti täysillä saamastaan käsittelystä. Sovittiin heti uusi aika kuukauden päähän.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-5bO9lKjQkIQ/WXUW2Jzo9rI/AAAAAAAAKWs/iwS5HXYKr6IQZa8VOX3o1nxfLFE22RYEACLcBGAs/s1600/IMG_20170703_160037.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-5bO9lKjQkIQ/WXUW2Jzo9rI/AAAAAAAAKWs/iwS5HXYKr6IQZa8VOX3o1nxfLFE22RYEACLcBGAs/s640/IMG_20170703_160037.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Piitulla ei sitten ollutkaan ihan niin leppoisaa, kun kesäkuun puolella oli viimeisin osteopaattikäynti. Hoitoväli oli venähtänyt tosi pitkäksi edellisen ajan oltua joulukuussa. Heräsin vain vähän myöhään ajanvarauksen kanssa ja pitkät jonot oli tietenkin ja seuraava aika venyi kesäkuulle. Vahingosta viisastuneena varasin uuden ajan jo saman tien. Talven liukkaat ovat kuulemma näkyneet osteopaatin asiakkaissa ja lähes poikkeuksetta kaikki koirat on olleet jumissa. Niin oli Piitukin ja pahasti olikin. Aina sitä jännittää hirveästi osteopaatilla ja se saattaa vähän täristäkin, mutta tämä kerta oli ihan omaa luokkaansa. Se alkoi tärisemään välittömästi, kun astuttiin hoitohuoneeseen. Se tärisi kuin haavanlehti koko ajan, kun osteopaatti käväisi muualla ja laitoin Piitulle kuonokoppaa. Tärinä ei lakannut ennen kuin saatiin lantion pahin jumikohta avattua. Sen täytyi olla siis todella kipeä. Jotain aavistuksia mulla oli, että tällä kertaa sieltä jotain löytyy, mutta en osannut aavistaa, että noin pahasti oli mennyt jumiin. Hieman jäykähköä sen liikkuminen oli ollut ja keväällä oli parit treenit Salon koirahalilla, jossa on todella liukas pohja. Pari viikkoa ennen hoitoa oltiin juuri siellä treeneissä ja Piitu liukasteli todella pahannäköisesti. Olin jo vähällä lopettaa treenin kesken, mutta kun pahin into laantui niin koirakin alkoi käyttämään järkevämmin kroppaansa, eikä enää liukastellut niin kovin. Tämä sai nyt kuitenkin jäädä meidän viimeiseksi treeniksi tuolla pohjalla. Joskaan osteopaatin mukaan nämä jumit ei olleet niin tuoreita, että olisi tuosta treenistä tulleet, vaan jo aiemmin. Otettiin seuraava hoitokerta lyhyemmällä välillä eli Piitu pääsee jo elokuussa uudestaan käsittelyyn. Ainakin se on liikkunut nyt letkeämmin, kun hetken kevyemmän liikunnan jälkeen on jatkettu normaalieloa ja treenattukin kerta viikkoon. Se ei ole yhtään samanoloinen, kun keväällä, joten en ole siitä yhtään huolissani. Jatkossa on kyllä pidettävä huoli, että hoitoväli on se 3-4kk eikä yhtään enempää. Etenkin liukkailla keleillä saa olla lyhemmätkin hoitovälit, ettei tilanne pääse noin pahaksi.<br />
<br />
Käytin Piitun keväällä myös sappihappotestissä, jota eläinlääkäri suositteli epilepsiatutkimusten yhteydessä. Maksan toiminta oli täysin normaalia eli sieltä ei saatu selitystä näille epileptisille kohtauksille. Myöskin lääkitys on pitänyt kohtaukset poissa, joten eiköhän me hyvinkin varmasti voida tässä kohtaa todeta diagnoosiksi epilepsia. Onneksi tosiaan lääkitys näyttää toimivan hyvin ja toivotaan, että samalla linjalla jatkuukin.<br />
<br />
Huomenna käynnistyykin sitten viimeinen, säätiedotusten mukaan hyvin helteinen lomaviikko. Suunnitelmissa on mm. puudelikavereiden treffailua, uintia, aksaa ja yhdet näyttelytreenit. Varsin koiramaista menoa siis luvassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-oKuK6ferW7s/WXUYdJsKikI/AAAAAAAAKW8/gMqHJhRqSaIH9ijdxWv8LJeFZC5MR-ZcwCLcBGAs/s1600/IMG_20170711_153523.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://2.bp.blogspot.com/-oKuK6ferW7s/WXUYdJsKikI/AAAAAAAAKW8/gMqHJhRqSaIH9ijdxWv8LJeFZC5MR-ZcwCLcBGAs/s640/IMG_20170711_153523.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-26660485920825760692017-05-31T21:57:00.001+03:002017-06-01T18:50:06.846+03:00Kipinän hetki Muusan kanssa tämä agilitytaival on ollut aika vaihteleva. Monet kerrat olen miettinyt onko tämä sen laji lainkaan. Yhtä monta kertaa olen päättänyt, että on. Muusasta löytyy vauhtia, se on oikeasti nopeampi kuin Piitu. Silti siltä puuttuu se oma moottori, joka Piitulla on. Välillä sillä on hyvä draivi päällä ja sen tekeminen on innokasta ja vauhdikasta. Sen kanssa joutuu välillä ihan tosissaan juoksemaan. Yleensä meno on kuitenkin sellaista, että samaa tahtia mennään ja se tahti on aika hidasta, kun koira himmailee mun vauhtiin ja mä odottelen ja tsemppaan sitä, että se kanssa tulee mukana. Mieheni oli katsomassa meidän kisoja viime viikonloppuna ja sanoi, että Muusan liike on sellaista keinuhevosmaista, ei sujuvaa eteenpäin menemistä. Mieheni ei siis ole mikään koiraihminen, eikä tiedä agilitystakaan lajina sen kummemmin, mitä nyt on minulta kuullut ja joitain videoita nähnyt. Mutta aika hyvä pointti siinä oli, sillä Muusan liike todella oli sellaista hassua, ei se päässyt oikein vauhtiin millään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-qyf03k4urNE/WS8QioyOYKI/AAAAAAAAKVY/49gYPYljZHAhHCtUMiGOAYh5frXdc389QCLcB/s1600/DSC_0096.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-qyf03k4urNE/WS8QioyOYKI/AAAAAAAAKVY/49gYPYljZHAhHCtUMiGOAYh5frXdc389QCLcB/s400/DSC_0096.JPG" width="225" /></a></div>
<br />
Muusa on todellinen mammantyttö. Itsenäisyyttä ei siis löydy. Sen kanssa täytyy varmistella ja saatella se tarkasti jokaiselle esteelle tai se tulee ohi. Se on hyvin pehmeä, eikä sille saa näyttää virheitä. Se kestää maksimissaan yhden toistokerran, mutta sekin kostautuu heti vireen laskuna ja vauhdin putoamisena. Se on mulle todella haasteellinen koira. Luovuttaminen käy mielessä tosiaan vähän väliä.<br />
<br />
Edellisissä kisoissa meillä oli rengasongelma, jota työstettiin sitten niistä kisoista lähtien. Tehtiin rengasta ihan tarjoamisen kautta ja vaihtelevalla palkkauksella. Palattiin minirenkaaseen, jota nostin pikkuhiljaa maksikorkeuteen. Sitten lisättiin hommaan vauhtia ja yhdisteltiin hyppyihin. Treeneissä onnistumisprosentti oli 100% ja koiralla oli kivaa. Vaihtelin palkkaa ja lainasin kaverin lelujakin, jotta Muusan motivaatio on huipussaan. Pari päivää ennen kisoja otin pienen radanpätkän, jossa oli rengas ja toinen ei-niin-vahva este eli muuri. Pidin myös rimakorkeuden 60cm, kun Muusalla on välillä rimakauhua ja korkeat rimat hirvittää. Kaksi toistoa tein molempiin suuntiin ja nämä Muusa meni vielä hyvin, kesti jopa muurien palikoiden tipahtamisen ja hyppäsi tämän jälkeen renkaan epäröimättä. Olisi pitänyt tajuta lopettaa tässä kohtaa, mutta halusin vielä tehdä etupalkalla kerran. Se kerta oli liikaa. Ensinnäkin Muusa lähti vapautuksesta ravilla, jonka olisi jo pitänyt soittaa hälytyskelloja, mutta ei, jatkoin vaan. Renkaan se vielä meni hienosti ja muurinkin, mutta toiseksi viimeisellä hypyllä tuli stoppi. Se ei kertakaikkiaan suostunut sitä ylittämään edes lelun kanssa nenästä vetämällä. Lopulta laskin riman 45cm ja lelun avulla se tuli viimein yli siitä. Sitten tehtiin muutama matala yksittäinen hyppy niin, että minä hetsasin ja kaveri kutsui esteen takana lelulla. Ja biletettiin sitten kunnolla. Alla videot kahdesta ensimmäisestä suorituspätkästä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/oScQxCJouGI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/oScQxCJouGI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/BRJgH9hAu4c/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/BRJgH9hAu4c?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Tuosta treenistä jäi suoraan sanottuna paska maku suuhun. Vaikka koira ei sitä muistele, niin omasta mielestä nämä epäonnistumiset on vaikeampi karkoittaa. Olemme Muusan kanssa aika haasteellinen pari, kun olen tällainen "velloja" ja otan hyvin raskaasti omat mokani, ihan niinkuin sekin. Pelkään, että pilaan koko koiran, kun aiheutan sille omaa tyhmyyttäni tuollaisia tilanteita. Tällä hetkellä mun suurin haaste on päästä niistä yli, elää hetkessä ja iloita yhdessä tekemisestä siinä hetkessä, eikä pelätä mitä ehkä voi tapahtua.<br />
<br />
Kisaamaan lähdin viikonloppuna siis ainoana tavoitteena pitää homma kivana, niin itselle kuin koiralle. Rentoa, iloista fiilistä. Jonkinlaista hälläväliä-asennetta tavoittelin, mitä tulee virheisiin. Suunnittelin etukäteen mitä teen, jos koira ei suostu hyppäämään. Suunnitelma oli vahvasti mielessä, mutta ei liian vahvasti, että se olisi vienyt iloista fiilistä tai saanut minut ajattelemaan epäonnistumisen olemaan vääjäämätön.<br />
<br />
Rata oli kivan suoraviivainen, juuri Muusalle sopiva. Rengas oli sopivasti vasta loppusuoralla, joten sillä epäonnistuminen ei sävyttäisi koko rataa. Sain pidettyä rennon ja iloisen fiiliksen koko radan ajan, vaikka koiran sujahtaessa viimeiseen putkeen ennen rengasta, pieni epävarmuuden tunne hiipi mieleen. Sain kuitenkin keräiltyä itseni ennen kuin Muusa ehti putkesta ulos ja äänensävykin pysyi reippaana ja positiivisena, kun käskytin renkaalle. Tästä olen erityisen ylpeä. En meinaa vieläkään uskoa tätä todeksi, mutta me tehtiin nollarata ja tällä suorituksella me ansaittiin meidän ensimmäinen LUVA! Vieläkin tätä kirjoittaessa mulla nousee kyyneleet silmiin. En olisi ikinä uskonut, että tämä tapahtuu ihan lähitulevaisuudessa, mutta hitto vie ME TEHTIIN SE!!!! Se tunne, joka ryöpsähti päälle, kun koiran kanssa juostiin palkalle oli sanoinkuvaamaton. Näiden hetkien takia mä teen tätä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/dIvozjRtusc/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/dIvozjRtusc?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Meillä oli vielä hyppäri ja vaikka mielessä kävi uskallanko mennä toiselle radalle, jos me epäonnistutaankin ja päällimmäiseksi jää taas se paska fiilis, niin onneksi sysäsin tuon tunteen pois ja reippaasti lähdin vetämään toisenkin radan. Pikkusen tarkkuutta peliin keppien sisäänmenossa, niin tämäkin olisi ollut nolla. Tulos siis 5, eikä yliaikaa, jes! Sama, hyvä fiilis säilyi vielä tämänkin radan ja luotto itseen ja koiraan kasvoi roppakaupalla, kun renkaalla ei taaskaan mitään ongelmia. Kontaktit kaipaa vahvistamista kaikki, varmuutta ja nopeutta. Sipoon kisoissa Muusa meinasi tippua puomilta ja tämä näkyi nyt hitautena ja epävarmuutena näissä kisoissa. Tällä radalla erityisen ylpeä olen tuosta loppusuorasta. Ekaa kertaa oli noin sujuva loppusuora, eikä Muusa yrittänyt yhtään vilkuilla minua. Yleensä kun jään loppusuoralla jälkeen, niin Muusa katsoo minua ja tulee helposti kieltoja. Varmasti tässä näkyi nyt parit tekemämme eteenmenotreenit tässä kahtien kisojen välillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/OiflFv4yQNg/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/OiflFv4yQNg?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-UE-wTN7Iv98/WS8QiOx8YBI/AAAAAAAAKVU/ehK0-0QFmDwbTx-ZdxLVDMJQvMuYa0rmgCLcB/s1600/DSC_0077.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-UE-wTN7Iv98/WS8QiOx8YBI/AAAAAAAAKVU/ehK0-0QFmDwbTx-ZdxLVDMJQvMuYa0rmgCLcB/s400/DSC_0077.JPG" width="225" /></a>Vaikka kisat menikin näin loistavasti, kun satuttiinpa vielä molemmilla radoilla sijoittumaan kolmansiksi, aion silti pitää vähän kisataukoa. Keskitytään nyt jonkin aikaa treenaamiseen. Lääkkeenä meidän ongelmiin en itse keksi nyt muuta kuin sen, että hyvin lyhyitä treenipätkiä, niin lyhyitä, että Muusalle jää vielä tekemisen nälkä, eikä vauhti hyydy. Nyt ei saa päästä tapahtumaan sitä, että ns. koira lopettaa treenin, vaan minä lopetan sen ennen kuin se ehtii eds miettiä, että jokohan tämä riitti. Paljon, paljon treeniä etupalkalla ja irtoamista, irtoamista, irtoamista. Palkan vaihtelevuus, joka treeniin eri lelu. Kokeillaan toimisiko ruokapalkka kumminkin Muusan kohdalla paremmin, kun se jaksaa innostua lelusta aika vähän aikaa. Nyt vaan sisulla eteenpäin. Tästä koirasta tulee vielä hyvä. Se on vielä nuori ja sillä on aikaa kehittyä.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Löytyisikö teiltä lukijoilta joitain hyviä treenivinkkejä Muusalle ja mulle? Entä palkkausvinkkejä? </span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-72237059272833026622017-05-25T13:36:00.000+03:002017-05-25T22:20:38.080+03:00Varustepostaus Osa 1: Turkinhuoltovälineet<div style="text-align: center;">
Koska villakoira on turkkirotu, tarvitaan sen asianmukaiseen hoitoon aikamoinen tavara-arsenaali. Ajattelinkin tässä vapaapäivän kunniaksi esitellä teille meidän varusteet, joilla luonnistuu niin omien kuin kavereidenkin koirien laitot. Tavaraa on viidessä vuodessa ehtinyt kertyä aikamoinen määrä ja näillä kyllä pärjää paremmin kuin hyvin, mutta ainahan sitä ostoslistalla jotain on. Tällä hetkellä tekisi mieli paria uutta terää, uusia ponnareita (taas!) ja uutta trimmauspöytää. Voi olla, että rahoille löytyy tällä hetkellä muutakin käyttöä, joten ainakin uutta pöytää saan tovin odotella. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Shampoot ja hoitsikat:</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-RyqoTZo3YiE/WScuSGJ-_MI/AAAAAAAAKVE/xsjRuSKCB-YzGmB0pPP0dnZOtKf3bqCqQCLcB/s1600/DSC_7750.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="1600" height="424" src="https://3.bp.blogspot.com/-RyqoTZo3YiE/WScuSGJ-_MI/AAAAAAAAKVE/xsjRuSKCB-YzGmB0pPP0dnZOtKf3bqCqQCLcB/s640/DSC_7750.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><u><b><br /></b></u></span></div>
<div style="text-align: center;">
<u><b>Vasemmalla hoitoaineet järjestyksessä: </b></u></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<ul>
<li style="text-align: left;">Pure Paws Oats N`Aloe Hoitoaine - Sopii herkälle ja ärtyneelle iholle. Estää ihon kuivumista kosteuttaen ja rauhoittaen ihoa ja vahvistaa turkkia. Parantaa elastisuutta ja estää turkin katkeilua. Ihana tuoksu. </li>
<li style="text-align: left;">SummerWinds Protect-A-Coat Conditioning Oil - Tehohoito, joka lisää kimmoisuutta ja vahvistaa karvaa. Ehkäisee takkuuntumista. Voidaan käyttää öljyhoidon tapaan näyttelyiden välillä tai lisäämällä tilkka normaalihoitoaineen joukkoon.</li>
<li style="text-align: left;">#1 All Systems Super-Rich Protein Lotion Conditioner - Tuuheuttava, sopii kaikille turkinlaaduille ja väreille. Auttaa takkuihin ja on erinomainen sähköisyyden poistaja. Voidaan käyttää myös harjausnesteenä. Todella riittoisa. </li>
<li style="text-align: left;">Wild Animal Wild Apple Hoitoaine- Erittäin hoitava, kosteuttaa kuivaa turkkia. Ehkäisee takkuuntumista ja sähköistymistä. Ihana tuoksu.</li>
<li style="text-align: left;">Wild Animal Silk N Silk Hoitoaine - Ehkäisee takkuuntumista ja sähköisyyttä. Riittoisa. </li>
<li style="text-align: left;">Chris Christensen Spectrum One Coarse Coat Conditioner - Antaa turkille rakennetta, ei pehmennä. Hoitaa ja vahvistaa turkkia. Nopeuttaa kuivumista. Sopii hvyin näyttelypesuihin. </li>
<li style="text-align: left;">Chris Christensen Spectrum One Substance Builder -rakennehuuhde (pikkupullo kuvassa) - Sopii erinomaisesti muotoonleikattaville roduille, antaen turkkiin rakennetta ja kimmoisuutta. Käytetään shampoopesun ja hoitoaineen välissä hoitoaineen tavoin (vaikutusaika 3min). Sopii erityisesti näyttelypesuihin. </li>
</ul>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><u><br /></u></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><u>Shampoot vasemmalta järjestyksessä:</u></b></div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<ul>
<li style="text-align: left;">Chris Christensen Spectrum One Coarse Coat Shampoo - Sopii erityisesti koirille, joilla on liian pehmeä turkki ja joiden turkkiin toivotaan enemmän karkeutta, tuuheutta ja rakennetta. Sopii hyvin näyttelypesuihin. </li>
<li style="text-align: left;">#1 All Systems Super Cleanin & Conditioning Shampoo - Syväpuhdistava shampoo, joka sopii jokapäiväiseen käyttöön kaikille turkinlaaduille ja väreille. Ei sisällä silikonia. </li>
<li style="text-align: left;">Groomer's Edge Emerald Black Shampoo - Syväpuhdistava shampoo tummille turkeille. Kirkastaa väriä ja auttaa peittämään punaista sävyä ja auringon polttamia. Ei värjää. Poistaa epämiellyttäviä hajuja. Riittoisa. </li>
<li style="text-align: left;">Wild Animal Shooting Oats Shampoo - Poistaa pahoja hajuja. Iholle ja erilaisiin kutinoihin hyvä. Miellyttävä kanelintuoksu. Riittoisa. (Tämä on meillä vielä avaamaton, joten ei omia kokemuksia)</li>
<li style="text-align: left;">Wild Animal Wild Thang Shampoo - Turkin luonnollista väriä korostava yleisshampoo. Puhdistaa tehokkaasti pahan hajun, rasva- ja öljytahrat kuivattamatta ihoa ja turkkia. </li>
</ul>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b><u>Omat suosikit:</u></b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Shampoista alusta asti mun suosikki on ollut <i>Groomer's Edgen Emerald Black</i>. Vaahtoaa superhyvin ja on todella riittoisa. Tuoksu on kiva ja koira tulee hyvin puhtaaksi. Viime aikoina käytössä on ollut Tuo <i>Wild Animalin Wild Thang</i>-shampoo, joka on ollut myös ihan jees. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Hoitoainesuosikit on nuo ihanan tuoksuiset, <i>Wild Animalin Wild Apple</i> ja <i>Pure Paws'in Oats N`Aloe. </i>Jälkimmäiseen sekoitan yleensä aina lorauksen tuota <i>SummerWindsiä. </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Turkinkuivain:</span></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-RezJEXEXmoQ/WSaaJLGbqKI/AAAAAAAAKT8/ued7bSCWRjArUw2PYSMlFSZj13C9gAUdgCLcB/s1600/DSC_7763.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="451" src="https://1.bp.blogspot.com/-RezJEXEXmoQ/WSaaJLGbqKI/AAAAAAAAKT8/ued7bSCWRjArUw2PYSMlFSZj13C9gAUdgCLcB/s640/DSC_7763.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Fööninä mulla on hyvin palvellut Metro Air Force Commander-turbofööni. Turbo on ihan ehdoton väline villakoiran kuivaamisessa. Hullun hommaa jollain käsiföönillä alkaa kuivata, etenkään isovillaa. Suulakkeita on useita, mutta käytän oikeastaan aina tuota samaa. Isovillan conttarissa kuivaa tällä noin tunnissa, riippuen vähän turkin määrästä. Muusan tämänhetkinen kevyt conttari kuivuu noin 45 minuutissa. </div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Karstat, kammat ja muut turkinselvitysvälineet: </span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-0ue7GfauI_w/WSabGIY9SxI/AAAAAAAAKUI/4l8YykUE5QsFMikZzskY5uA4Ku3_OfvIwCLcB/s1600/DSC_7746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="436" src="https://1.bp.blogspot.com/-0ue7GfauI_w/WSabGIY9SxI/AAAAAAAAKUI/4l8YykUE5QsFMikZzskY5uA4Ku3_OfvIwCLcB/s640/DSC_7746.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<ul>
<li>Karstat: Multa löytyy Doggymanin pehmeä ja kovempi karsta. Nämä ovat syrjäyttäneet huippuhyvä Chris Christensenin karsta, jota ilman en enää selviäisi. Pitkäpiikkinen karsta on isoon turkkiin korvaamaton. En tajua kuinka olen joskus jaksanut selvittää isoa turkkia noilla lyhytpiikkisillä. </li>
<li>Kammat: Kampoja löytyy kahta eri kokoa villakoirakampoja (harvapiikkiset), joku pieni peruskampa, jota en oikeastaan käytä, paitsi pikkukoiria trimmatessa ja ShowTechin isompi kampa, jota käytän pääasiassa trimmatessa. Turkin selvityksessä tulee käytettyä noita villakoirakampoja. En kuitenkaan revi koskaan kammalla takkuja auki, vaan turkki käydään ihoa myöten kammalla läpi, jolloin huomaa kaikki takut, jos kampa ei soljukaan turkista kunnolla läpi. Piikkipäinen jakauskampa on ihan joku perus Prisman kampa tms, jota käytän jakausten tekemiseen ponnarien laitossa. </li>
<li>Noista puteleista löytyy omaan tyhjään hoitosuihkepulloon laimennettu takkusuihke, jonka olen sekoitellut itse Wild Animalin Wild Apple-hoitsikasta, silkkitippoista ja vedestä. Lemmikkitarvikeliikkeiden valmiit takkusuihkeet eivät ole minua oikein vakuuttaneet, joten tällä hetkellä käytössä on nämä omat sekoitukset. (Anju Beautén takkusuihketta on kovin kehuttu ja se on multa vielä testaamatta ja onkin ollut ostoslistalla jo pidempään. Vaatisi vaan reissun Faunattareen. Mulla olisi sinne lahjakortti, mutta joka kerta kun liikun siellä päin, olen unohtanut lahjakortin kotiin enkä näin ollen ole viitsinyt mennä ilman sitä.) Kaksi pulloa silkkitippoja, joita tulee käytettyä yleensä märkään turkkiin ennen föönausta takkuja helpottamaan. Toiset käyttävät silkkitippoja ponnareiden alla turkkia suojaamaan. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä Wellus-rasva, jota käytän apuna ponnarien laitossa. Suojaa turkkia katkeamiselta ponnarin alla ja saa sähköisenkin turkin aloilleen, että jakauksista saa siistejä ym. Tämä tuote on pelastus, ponnarien laitto ei ole yhtään niin kurjaa puuhaa, kun tätä käyttää. </li>
<li>Sakset: Vanhat trimmaussakset toimittaa kumilenksujen katkaisijan virkaa tätä nykyä. Tähän hommaan on myös ihan erikseen saatavilla saksia, mutta en ole viitsinyt sellaisia hommata. Kynsisaksilla olen ennen katkonut ja nykyään tosiaan näillä vanhoilla saksilla, joita ei muuten tule enää käytettyä. </li>
</ul>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Trimmauskone, terät ja huoltovälineet:</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-AgWEeLNDwEU/WSabG_pIEdI/AAAAAAAAKUY/_9IfHwFoYeI1woElc6F6rlvM8fsxWEciACEw/s1600/DSC_7765.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-AgWEeLNDwEU/WSabG_pIEdI/AAAAAAAAKUY/_9IfHwFoYeI1woElc6F6rlvM8fsxWEciACEw/s640/DSC_7765.jpg" width="426" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Multa löytyy Andiksen trimmeri, en muista mikä kirjainyhdistelmä, mutta luultavasti tätä ei edes enää mistään saa, koska en ainakaan äkkiseltään googlettamalla löytänyt. Mallit on uudistuneet ja varmasti parannellut versiot tästä koneesta on nyt markkinoilla. Hyvin on palvellut myös tämä nyt viisi vuotta, kun heti alusta asti satsasin kunnon koneeseen. Kunnon koneen ostamista heti suosittelen myös muille, maksaa itsensä hyvin äkkiä takaisin. Terinä löytyy 2x #15 terät, joilla ajelen naaman ja tassut, 2x perus #10 terät, joilla sitten konetan muut alueet ja esim. Piitun kesänaku on koko kropasta konetettu #10 terällä. Nuo on hyviä yleisteriä, joilla olen muunkin rotuisia vetänyt kesäkuosiin, puree siis hyvin myös esim. tiheään tuplaturkkiin. #5 terä jättää hieman pidempää ja tätä olen mm. viime talvena Piitun kroppaan käyttänyt. Myös pohjavillattomia pikkukoiria on tullu vedettyä tällä terällä. Tuplaturkkiin tai huonosti föönattuun/selvitettyyn villaan tämä terä ei pure. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Terien huoltoon olen hankkinut puhdistusöljyn ja teräöljyn, jota suositellaan käyttämään aina konetettaessa ja lisäämään myös konetuksen aikana. Öljy pitää terän viileämpänä kauemmin. Itse käytän viilennyksessä apuna ihan kylmäkallea, johon asetan toisen terän siksi aikaa kun toinen on käytössä. Varsinkin, kun konettaa pitkän aikaa kerralla, itse konekin kuumuu vähän ja kuumentaa terät tosi nopeaan. Teriä vaihdellessa ei tarvitse pitää turhia taukoja. Suosittelen siis useamman samanpituisen terän hankkimista. Ostin myös tuollaisen jonkun moottoriöljyn tms. tuubin, mutta en ole sitä vielä edes avannut. Tällä olisi tarkoitus siis voidella niitä koneen sisäosia. Vaatinee hieman perehtymistä vielä, mutta ajattelin että on korkea aika näin viiden vuoden jälkeen käyttää vähän enemmän vaivaa koneen huoltoon, jotta se jaksaa pelittää hyvin jatkossakin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Kumilenkit, korvamuovit yms:</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-yXUa0k_P0Ao/WSabGWksyVI/AAAAAAAAKUY/exUXnAVkSmcIk1liH8EndLO-jybARuqSwCEw/s1600/DSC_7731.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="420" src="https://2.bp.blogspot.com/-yXUa0k_P0Ao/WSabGWksyVI/AAAAAAAAKUY/exUXnAVkSmcIk1liH8EndLO-jybARuqSwCEw/s640/DSC_7731.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Tämmöinen kasa on tullut haalittua ponnareita ja muuta sälää. Näyttelyistä olen ostanut joitakin pussukoita, netistä tilannut osan ja osa on kaverin tuomia tuliaisia Espanjasta (lasten loom bandseja). Heppapuolelta on ostettu nuo muovipurkeissa olevat, ovat todella edullisia. Myös nuo itsetarrautuvat pintelit (pinkki ja liila rulla) ovat heppapuolelta. Ne on samaa kun esim. apteekissa myytävät itseliimautuvat siteet ja niitä käytetään korvakarvoja suojaamaan korvamuovien tapaan. Heppapuolella ovat huomattavasti edullisempia kuin apteekista tai lemmikkitarvikeliikkeistä saatavat. Meillä tosin korvansuojina ei oikein toiminut, kun Piitu repi ne Muusalta irti karvoineen päivineen. Onkin käytetty enemmän sidetarpeina Muusan leikkaushaavan hoidossa alkuvuodesta. Korvamuoveja meillä on käytetty myös todella vähän, joten niitä ei ole tullut koskaan edes ostettua. Kuvan alareunan vihreät muovit on saatu kaverilta. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Kynsisakset ja korvakarvojen nyppimisvälineet:</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-qaVrDMqBQ8s/WSanbJpLOfI/AAAAAAAAKUk/07P-jwhF8pwerPFDbixeBUOjg0LpZ9fSACLcB/s1600/DSC_7740.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-qaVrDMqBQ8s/WSanbJpLOfI/AAAAAAAAKUk/07P-jwhF8pwerPFDbixeBUOjg0LpZ9fSACLcB/s640/DSC_7740.jpg" width="426" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Meillä on kahdet kynsisakset; Busterin sakset ja Millersit. Molemmat on ollut hyvät. Ostin Millersit, koska ovat ihan superkehutut sakset, mutta ei ne mun mielestä sen ihmeellisemmät ole kuin muutkaan, millä olen kynsiä leikellyt. Korvakarvojen nyppimiseen käytän korvapuuteria. Pullo on tosi riittoisa. Ostin tämän kun Piitu oli pentu eli viisi vuotta sitten ja vieläkin riittää ja riittää vaan. Nypin osittain sormilla ja osittain pinseteillä. Mietinnässä on ollut hankkia ihan nyppimisatulat, mutta olen saanut näilläkin ihan hyvin nypittyä, niin en ole viitsinyt. Pinsettien kanssa saa vaan olla tarkkana, ettei vahingossa satuta koiraa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Näiden lisäksi omistan myös toki sen trimmauspöydän. Mulla on sellainen ihan peruspöytä, säädettävä. Vähän se on hutera ja keikkuu helposti etenkin yläasennossa. Iso koira jos tärisee, niin koko pöytä tärisee. Yksi säätönuppi on hieman rikki ja saa olla tarkkana ettei pöydälle tule liikaa painoa, ettei se rämähdä toisesta päästä alas (esim. koira + minä oli vähän liikaa :D). Jossain vaiheessa olisi siis varmasti ihan aiheellista satsata hieman laadukkaampaan pöytään. Omistan myös trimmausessun, jota käytän aina trimmatessa, niin ei ole vaatteet ihan karvoissa. Eihän se nyt kokonaan suojaa, mutta edes vähän. Pidän trimmatessa myös aina crockseja jalassa, koska tuo villa huopuu kivasti sukanpohjaan kiinni pesukoneessa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-pq8vFykKVak/WSat5emUYfI/AAAAAAAAKU0/39QYtQ7aXdc-ZYkT50FqqmBgSrDQkH_tQCLcB/s1600/18581664_10154703943434150_4126822104574814780_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-pq8vFykKVak/WSat5emUYfI/AAAAAAAAKU0/39QYtQ7aXdc-ZYkT50FqqmBgSrDQkH_tQCLcB/s320/18581664_10154703943434150_4126822104574814780_n.jpg" width="238" /></a>Suinkaan villakoiran omistaja ei tarvitse tätä kaikkea. Perus turkkihuoltoon riittää kyllä yksi laadukas shampoo ja hoitoaine, turbofööni, hyvä karsta ja kampa, sekä kynsisakset. Trimmauskoneeseen ja saksiin kannattaa myös satsata jos ei halua käyttää trimmaajalla. Kerran kuussa yleensä on hyvä trimmausväli, mutta naama- ja tassukarvat olisi hyvä ajella useammin jos haluaa, että koira näyttää siistiltä. Jos koiraa käyttää säännöllisesti trimmaajalla, voi trimmaaja samalla nyppiä myös korvakarvat, jolloin niitäkään välineitä ei tarvitse välttämättä itselleen hankkia. Ponnareitakaan ei tarvita, jos pitää koiran lyhyessä kotiturkissa tai näyttelyleikkauksista terrierissä tai modernissa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Ohessa meikäläinen työn touhussa. Marin nappaama kuva viime viikonlopulta, kun Sisumies kävi kesälookkia hakemassa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-30737961395032665082017-05-13T13:27:00.001+03:002017-05-13T13:27:37.608+03:00Mörkö nimeltä rengas<div style="text-align: center;">
Muusan ja mun kisauraa varjostaa nyt paha mörkö. Tämä mörkö on nimeltään rengas. Se ei koskaan ole ollut Muusalle mikään vahva este ja sitä on ihan varmasti tehty aivan liian vähän ylipäätään. Aiemmissa kisoissa renkaalla ei vielä ollut mitään ongelmaa, mutta vappupäivän kisoissa Tamskilla Muusa ei suostunut millään menemään renkaan läpi, vaan meni sivusta. Vaikka mun olis pitänyt olla fiksu ja tajuta, että on vain jatkettava rataa, niin menin tekemään asiasta hirveän numeron, joka on tolle koiralle täysin väärä tapa toimia. Jankkasin rengasta neljä kertaa ja siinä oli vähintäänkin kaksi liikaa. Tämä pilasi sitten meiltä koko radan ja meidän tekeminen oli niin huonoa kuin se vain huonoina hetkinä voi olla. Radan jälkeen tuli itku. Miten mä olenkaan tuolle koiralle epäreilu ja pilaan siltä kaiken hauskan. Se pieni raukka ei kestä mun pettymystä ja haluaisi vajota maan alle, eikä uskalla enää yrittää epäonnistumisen pelossa. Pelkkä mun pettymys ja turhautuminen vaikuttaa siihen noin masentavasti, vaikka yritän kaikkeni peitellä niitä tunteita siltä. Mutta kyllähän sen nyt kaikki tietää, että koira lukee omistajaansa kuin avointa kirjaa. Siltä ei voi salata mitään. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Jos koirani onkin herkkä ja pehmeä, niin ikävä kyllä olen minäkin. Itse olen se pahin kriitikko itselleni ja ihan liian armoton. Ryven edelleen näissä tunnontuskissa, joita kamala mokani aiheutti, vaikka pitäisi nostaa leuka pystyyn ja unohtaa mennyt. Kävin yhdellä psyykkisen valmennuksen luennolla huhtikuussa ja teoriassa tiedän kuinka tulisi toimia, mutta käytäntö onkin sitten jotain ihan muuta. Yritin kyllä tämän kamalan radan osalta neuvoa, jonka siellä sain. "Radan jälkeen katso video kerran, analysoi se läpi, missä meni vikaan. Sitten poista video ja jätä se taaksesi." Meni myöhään iltaan saakka ennen kuin edes pystyin katsoa koko videon, niin paljon otti päähän. Olen katsonut siitä pari pätkää uudelleen ja vasta nyt poistin sen kokonaan. Joten yritykseksi jäi tämän ohjeen toteuttaminen..</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Epäonnistuneen radan jälkeen olin ihan valmis luovuttamaan ja selittelin itselle koiran olevan väsynyt, ei se jaksa kahta rataa, ei sen vire pysy yllä jne jne. Hetken jäähdyttelykävely metsässä sai kuitenkin minut toisiin aatoksiin ja ensitöikseni menin leikkimään koiran kanssa lämppäesteille. Heittelin lelua vain esteiden yli ja kun koira loikkasi perään, niin biletettiin kunnolla. Vein koiran hetkeksi autoon ja yritin keräillä itseni ja saada mielen mahdollisimman iloiseksi ja positiiviseksi. Päätin mennä kuitenkin toisen radan sillä asenteella, että pidetään vain hauskaa. Jos koira tekisi jonkun virheen, niin jatkaisin vaan siitä välittämättä. Mutta etukäteen suunnittelin myös, että jos koirassa näkyy oikeasti väsymisen merkkejä, niin lopetan radan kesken johonkin kivaan ja helppooon kohtaan. Tuuri kävi, eikä radalla ollut ollenkaan rengasta. Onneksi päätin mennä. Onnistuttiin nimittäin todella hyvin pitämään yllä iloista tekemistä ja Muusalla oli ihan hyvin virtaa vielä tällekin radalle. Muuri aiheutti pienen töksähdyksen, mutta reipas tyttö uskalsi kuin uskalsikin lopulta hypätä sen. En siis onnistunut tekemään myös muuri-ongelmaa, joka olisi voinut olla hyvinkin todennäköistä, koska se on myös treeneissä ollut epävarma este ennenkin. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Tässä tämä hyvänmielen rata. Tuloksilla ei juhlittu, kun muurilta ja sen jälkeiseltä putkelta tuli kiellot ja yliaikaa näistä johtuen, mutta meillä oli kivaa, se on pääasia <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/12VaZtPFg08/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/12VaZtPFg08?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Viime viikonloppuna kisattiin Sipoossa kahden radan verran ja siellä se rengasmörkö nosti päätään taas ja tehtiin kaksi hyllyä. Ensimmäinen rata oli agirata ja Muusa aiheutti sydämentykytyksiä jo radan alkupuolella kompastumalla puomilla. Onneksi se sai koottua itsensä, eikä tippunut, vaikka lähellä oli. Rata oli muuten oikein kiva ja sujuva, kunnes se rengas häämötti tokavikana esteenä. Toimin suunnitelmani mukaan ja kokeilin uusia vain kerran, mutta sitten jatkoin radan loppuun. Koira ei tainnut tästä yhdestä toistosta kuormittua juurikaan onneksi.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/huf2H6XqWmI/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/huf2H6XqWmI?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Hyppäriä rakentaessa jännitin kauhun sekaisin tuntein lähteekö rengas radalta vai jääkö. Tuomari ja tuomarihajoittelija jahkasivat ja vaihtoivat esteiden paikkoja moneen kertaan. Vähän joka välissä tehtiin muutoksia. Renkaan paikka vaihtui vielä viime hetkellä meille edullisemmaksi. Rengas laitettiin nimittäin toiseksi esteeksi, jolloin pääsin vetämään Muusan renkaan läpi. Ehdin jo mielessäni hurrata, että meillä on mahdollisuus onnistua, mutta eipä se niin helposti käynytkään. Muusa epäröi ja pysähtyi, yritti kiertääkin renkaan, mutta voi pojat, lopulta se kumminkin hyppäsi! Tämä oli meille tämän radan ainoa tavoite ja voitto sinänsä. Loppurata ei enää oikein ollut pelastettavissa, kun vauhti tyssäsi renkaalle ja Muusaa piti todella vahvasti kannatella radalla loppuun. Yhtäkkiä sille tuli stoppi, eikä se suostunut hyppäämään yhtä hyppyä. Otettiin siitä sitten hylly, koska koira meni ihan lukkoon, enkä viitsinyt jäädä pidemmäksi aikaa sitä houkuttelemaan. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/82HwJSvO64Q/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/82HwJSvO64Q?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Eilen juttelin yhden kouluttajan kanssa tästä meidän ongelmasta ja hän oli sitä mieltä, että minulla on rengasongelma, ei koiralla. Näinhän se varmaan todellisuudessa on. Jos koiralla olikin yksi epävarma hetki, niin minä muovasin sen ongelmaksi saakka. Muuta keinoa en tähän nyt keksi, eikä keksinyt kouluttajakaan kuin treenata, treenata ja treenata. Ja treenata eniten sitä omaa mielentilaa ja mielenhallintaa. Ehkä myös muuttaa täysin ne tavoitteet, joita kisaradalta on. Ottaa tavoitteeksi vaan se, että meillä on kivaa. Käytännön treeneissä sitten tehdä renkaasta oikeasti tuttu ja varma este. Tarjoamisen kautta eri kulmista riippumatta mun sijainnista. Lähdettiin eilen sitten treenaamaan. Aloitettiin homma nyt matalalla renkaalla, koska vauhti puuttuu. Muusa hiffasi nopeasti, mitä haluan, koska esteen tarjoamista on ennenkin tehty. Palkkasin vaihdellen lelulla ja namilla. Ensi kerraksi ostan jotain superällöä kissanruokaa superpalkaksi ja jatketaan harjoituksia. Ehkä täältä vielä noustaan?</div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Tähän yhteyteen julkaisen vielä kisavideon Hattulan kisoista, joissa käytiin huhtikuun puolella. Rata oli hyvin töksähtelevä, eikä jäänyt yhtään hyvä fiilis, mutta sijoituttiin kolmanneksi kumminkin. Kokemuksena hyvä, kun oli eka agirata, ekat ulkokisat ja aitaamaton kenttä. Eipä Muusan menoa haitannut. Kontaktit oli hieman hitaat ja valui. Puomilla haisteli vaan ja hiippaili eteenpäin. Lisää treeniä vaatii vielä kontaktitkin selvästi, vaikka aan juoksari vaihtui aika helpolla pysäytykseen. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/9YL8JxVNsSA/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/9YL8JxVNsSA?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Jottei tämä menisi vain surkutteluksi meidän ongelmista, niin ainakin hyllyradoilta voin positiivisina asioina nostaa esille meidän kepit. Niissä ollaan onnistuttu hyvin. Myös kontaktipinnoille on osuttu hienosti ja Muusa tekee näitä esteitä mielellään. Muusa on pysynyt lähdöissäkin upeasti joka kisoissa, vaikka lähtöongelmaakin joskus aikanaan työstettiin ja treeneissä se välillä koettelee joskos sieltä vois karata (viimeksi eilen). Yksi positiivinen huomio on myös se, että Muusahan on nyt jaksanut tehdä kaksikin rataa ihan hyvin, vaikka tästä etukäteen olinkin huolissani.<br />
<br />
Seuraavat kisat ovatkin sitten kotikisat ja siellä on tuttu rengas. Jospa hieman positiivisemmin mielin starttaamme tällä kertaa. Katsotaan sitten taas elämää eteenpäin, pidetäänkö kisataukoa ja keskitytään treenaamiseen enemmän vai mitä tehdään.Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-60619282670442531702017-05-01T19:01:00.001+03:002017-05-01T19:01:45.784+03:00Vappuaaton rally-tokokisat ja uusi panta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-P2oFZgW0ZPo/WQYgSC3LKyI/AAAAAAAAKSg/2sOWQgyPg6sQwTkmJ-w0-eX8BaeOK5LxgCLcB/s1600/18157047_10212611508826805_1279540725301212592_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-P2oFZgW0ZPo/WQYgSC3LKyI/AAAAAAAAKSg/2sOWQgyPg6sQwTkmJ-w0-eX8BaeOK5LxgCLcB/s400/18157047_10212611508826805_1279540725301212592_n.jpg" width="220" /></a></div>
Vappuaattona korkattiin rally-tokoura Muusan kanssa ihan virallisesti meidän seuran ihka ensimmäisissä rallykokeissa. Näitä skaboja jännitin jo edellisenä iltana ja paljon enemmän kuin aksakisoja. Joku zen-fiilis mut valtasi kuitenkin kisa-aamuna jo rataantutustumisessa, eikä jännittänytkään hirveästi enää. Koira silti mun olemusta hyvin peilasi, eikä tekeminen taas ollut kovin säpäkkää. Muusa oli vähän omissa maailmoissaan hetkittäin ja sitä sai herätellä pitkin rataa. Pari kertaa se haisteli maata, joista rokotettiin ja yhden kyltin uusin, kun se ei totellut maahanmenokäskyä. Yksi ainokainen talutinvirhe tuli koko radalla ja siitä olen kyllä tyytyväinen. Tämän halusin ehdottomasti korjata möllikisoista, koska siellä talutinvirheitä ropisi. Lähtö-kyltin treenaminen on myös tuottanut tulosta, koska Muusa jaksoi aivan älyttömän hienosti odottaa perusasennossa, kun tuomari tuli tarkistamaan meidän pannankin vielä ennen kuin päästiin suorittamaan. Näytti kuulemma huivilta sieltä kauempaa. Hieman pelkäsin, että Muusa hyppäisi haistelemaan lähdön lähistöllä olevia tötsiä, mutta eipä se onneksi niitä tajunnut.<br />
<br />
Ennen meidän vuoroa yritin viritellä Muusaa hallissa kaiken kansan keskellä ja se otti hirveästi häiriötä kaikesta mahdollisesta, eikä sitä olis huvittanut tehdä mitään rallya mun kanssa yhtään. Tämä myös aiheutti toki oman jännitysmomenttinsa. Onneksi rauhallisemmalla odotusalueella sekin alkoi keskittyä ja radalla jo unohti täysin muun hälinän, ihmiset ja koirat.<br />
<br />
Tehtiin hyväksytty tulos 93/100 pistettä ja sillä sijoituttiin neljänsiksi. Ihan hyvä aloitus, josta on kuitenkin vielä varaa pistää paremmaksi. Tästä se lähtee!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/J9wxemLSZ_8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/J9wxemLSZ_8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-8AlkxKPHlnY/WQYcBEFxqlI/AAAAAAAAKSM/s2gWFwIWJaAXbjxH588V4QaDWzzNStgwwCLcB/s1600/_45A4157.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://3.bp.blogspot.com/-8AlkxKPHlnY/WQYcBEFxqlI/AAAAAAAAKSM/s2gWFwIWJaAXbjxH588V4QaDWzzNStgwwCLcB/s640/_45A4157.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Matti Nenonen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-QkBEDMZV0nw/WQYcBBT5YJI/AAAAAAAAKSQ/9JgzL7-n2_ocZ6UAT6m5n9pacV65gaT-QCLcB/s1600/_45A4159.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-QkBEDMZV0nw/WQYcBBT5YJI/AAAAAAAAKSQ/9JgzL7-n2_ocZ6UAT6m5n9pacV65gaT-QCLcB/s640/_45A4159.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Matti Nenonen</td></tr>
</tbody></table>
Saatiinpa muistoksi pari kuvaakin kisoista, kun joku siellä oli kuvaamassa. Ei ehkä mikään tähtihetki tuo eka, kun koira juuri haaveilee omiaan, mutta hällä väliä. Tarkempaa esittelyä kaipaa ehkä tässä kohtaa myös Muusan uusi, nimenomaan rally-tokoa varten teetetty panta. Tämä panta läpäisi siis hienosti tuomarin tarkistuksen ;) Ja pääsi kyllä meillä ihan arkikäyttöön. Ihan superhyvä panta! Luovuttiin Muusan kanssa kuonopannastakin kokonaan, kun se kävelee tän kanssa niin hienosti hihnassa (ainakin ilman frendejä, omassa porukassa). Toki ehkä se ei oo ainoastaan pannan ansiota, on siitä tullut ihan kelpo lenkkikaveri noin muutoinkin, vaikka vähän toisille koirille haukkuukin.<br />
<br />
Panta on siis tilattu Leenan Pantanurkasta mittatilauksella. Vuori satiinia, koristenauha Leenan itse suunnittelema, pistolukolla ja pienellä säätövaralla varustettu panta. Turvallisuuden vuoksi pannassa on kaksi metallilenkkiä, joihin hihna kiinnitetään, koska etenkään isolla koiralla nuo muovilukot eivät ole kovin luotettavia. Tämä toimii meillä tuon bgb-lukollisen hihnan kanssa paremmin kuin puolikurrat, koska Muusa kiehnää jalkoja vasten kuin kissa ja on monta kertaa saanut tuon lukon jäämään tukkaan kiinni ja olen pelännyt, koska tulee se hetki, kun se jääkin johonkin silmäluomeen ja repäisee mukanaan koko luomen irti. Näiden lukkojen kanssa on sattunut koirille paljon vahinkoja. Itse en tykkää näistä yhtään, vaan valitsen aina pistoolilukon, jos mahdollista. Harmikseni tätä liilaa hihnaa ei löytynyt pistoolilukolla messarista, joten jouduin tyytymään tähän. Sen verran olen nirso näissä varusteissa eli ihan mikä vaan grip-hihna ei mulle käy, vaan ostin nämä sen vuoksi kun olivat pehmeämpiä käteen kuin gripit yleensä. Ja halvat! ;) Ja tietty, kun oikeat väritkin löytyi. Mutta nyt on toimiva kombo yhdessä uutukaisen pannan kanssa. Kyllä meidän nyt kelpaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-8HhBWyTbkPU/WQYhwnuzesI/AAAAAAAAKSs/pcQhaSA7dKQREr92aoLWcBEWtciEDanWACLcB/s1600/18077316_10212553536857542_2965655271310252876_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-8HhBWyTbkPU/WQYhwnuzesI/AAAAAAAAKSs/pcQhaSA7dKQREr92aoLWcBEWtciEDanWACLcB/s400/18077316_10212553536857542_2965655271310252876_o.jpg" width="370" /></a></div>
<br />Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-31487763306185781832017-05-01T05:00:00.000+03:002017-05-01T05:00:24.840+03:00Muusa 3v.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-kKKJwwqmBJI/WPs_i6OVhDI/AAAAAAAAKQA/aGqP1fTFM00N9Ib0oeJtillhaDfWiinSQCLcB/s1600/DSC_6619.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://3.bp.blogspot.com/-kKKJwwqmBJI/WPs_i6OVhDI/AAAAAAAAKQA/aGqP1fTFM00N9Ib0oeJtillhaDfWiinSQCLcB/s640/DSC_6619.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-GJjPSCPYzc8/WPs_v9xn6sI/AAAAAAAAKQE/NtMNfEsA_rQGKzB6XrgQpX9tXVvVZhxewCLcB/s1600/DSC_6531.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="422" src="https://2.bp.blogspot.com/-GJjPSCPYzc8/WPs_v9xn6sI/AAAAAAAAKQE/NtMNfEsA_rQGKzB6XrgQpX9tXVvVZhxewCLcB/s640/DSC_6531.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--MzvPRLIkvU/WPs_wG8HvPI/AAAAAAAAKQI/HPNC9JSTFZIUsFyvyWn6DL1Bhavdu2s6ACLcB/s1600/DSC_6533.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="420" src="https://1.bp.blogspot.com/--MzvPRLIkvU/WPs_wG8HvPI/AAAAAAAAKQI/HPNC9JSTFZIUsFyvyWn6DL1Bhavdu2s6ACLcB/s640/DSC_6533.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Minun pieni Muusa-mussukkani täyttää tänään jo kolme vuotta! Voisi kuvitella, että sekin pikkuhiljaa aikuistuisi, mutta luulenpa sen pysyvän ikuisena lapsena. Se on kaikella tavalla kehittynyt hyvin hitaasti, niin luonteensa kuin värinsäkin puolesta. Kuten pidempään meitä seuranneet jo tiesivätkin, niin Muusahan on oikeasti harmaa väriltään. Värin kehittymistä ollaan seurattu suurella mielenkiinnolla ja monet kerrat on turhautuneena todettu, että mustaksi se jää. Mutta kuten tuosta ylimmästä kuvasta voitte todeta, ei se enää ihan oikeasti ole musta. Koko ajan karvan väri elää ja muuttuu, toisena päivänä se näyttää hyvin mustalta, toisena ruskealta ja toisena taas ihan selvästi harmaalta. En tiedä tuleeko siitä koskaan valmis, vain aika näyttää. Mutta eipä värillä väliä, jumalattoman kaunis tuo koira on siitä huolimatta. Ja sydän sillä on täyttä kultaa <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-47113817525486741632017-04-30T19:24:00.002+03:002017-04-30T19:24:33.624+03:00PääsiäislomailuaVietettiin pääsiäisen aikaan viikon verran lomaa. Ensimmäinen vapaapäivä eli pitkäperjantai alkoi rallytreeneillä neljän puudelin voimin. Kylläpä oli pätevää porukkaa! Loppupäivä vietettiinkin maalla Minnilässä, jossa koirat saivat riekkua pihassa mielin määrin. Illalla oli kotona hyvin väsynyttä jengiä. Lauantaina Muusa pääsi frendien kanssa riekkumaan lentokentälle ja testailin samalla uutta putkea. Kuvasaastetta tuli siis teidän lukijoiden iloksi oikein runsain mitoin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-wxxxeQfC75A/WPMVxQ7X8bI/AAAAAAAAKMY/SblnTqNY75YXwv2nfaVUNlb75VxgMTw0QCLcB/s1600/DSC_4979.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="430" src="https://3.bp.blogspot.com/-wxxxeQfC75A/WPMVxQ7X8bI/AAAAAAAAKMY/SblnTqNY75YXwv2nfaVUNlb75VxgMTw0QCLcB/s640/DSC_4979.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-lLZefMWrENc/WPMVxbdTYvI/AAAAAAAAKMg/pRJMOEzftwANteGYQXldMCK81NYmz_t0gCLcB/s1600/DSC_5010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-lLZefMWrENc/WPMVxbdTYvI/AAAAAAAAKMg/pRJMOEzftwANteGYQXldMCK81NYmz_t0gCLcB/s640/DSC_5010.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-tUlevc535lc/WPMVyLCOVtI/AAAAAAAAKMk/ICa2miDW7rwoNBb5p_iumxRRP_ywQFsngCLcB/s1600/DSC_5216.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="404" src="https://2.bp.blogspot.com/-tUlevc535lc/WPMVyLCOVtI/AAAAAAAAKMk/ICa2miDW7rwoNBb5p_iumxRRP_ywQFsngCLcB/s640/DSC_5216.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-JPki4IhJL3g/WPMVyEVc4pI/AAAAAAAAKMo/4-esGJWC4W0ngApR-mw4Pu5IWhESJ9MngCLcB/s1600/DSC_5284.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-JPki4IhJL3g/WPMVyEVc4pI/AAAAAAAAKMo/4-esGJWC4W0ngApR-mw4Pu5IWhESJ9MngCLcB/s640/DSC_5284.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-SSGUJmkArVc/WPMVylFhNHI/AAAAAAAAKMw/AmCnDTEBznMmqpU0dIj3lW90wupoDwKOQCLcB/s1600/DSC_5337.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-SSGUJmkArVc/WPMVylFhNHI/AAAAAAAAKMw/AmCnDTEBznMmqpU0dIj3lW90wupoDwKOQCLcB/s640/DSC_5337.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-cVtc1t6IV8g/WPMVzK_6aSI/AAAAAAAAKM0/y3u-3czERhUZPP63wx1wzt3KKklORFzVwCLcB/s1600/DSC_5434.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="386" src="https://4.bp.blogspot.com/-cVtc1t6IV8g/WPMVzK_6aSI/AAAAAAAAKM0/y3u-3czERhUZPP63wx1wzt3KKklORFzVwCLcB/s640/DSC_5434.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-J32BRU7Wr_0/WPMVzeanlzI/AAAAAAAAKM8/1KFgcfhmgJgsI-EuPHFq7DYdPM9e3VS2QCLcB/s1600/DSC_5502.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="412" src="https://1.bp.blogspot.com/-J32BRU7Wr_0/WPMVzeanlzI/AAAAAAAAKM8/1KFgcfhmgJgsI-EuPHFq7DYdPM9e3VS2QCLcB/s640/DSC_5502.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ENin0TggIxI/WPMVziOn1HI/AAAAAAAAKNE/gRUX352u9yM239oOK2SkxMHe0_mzGKbpQCLcB/s1600/DSC_5531.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="460" src="https://4.bp.blogspot.com/-ENin0TggIxI/WPMVziOn1HI/AAAAAAAAKNE/gRUX352u9yM239oOK2SkxMHe0_mzGKbpQCLcB/s640/DSC_5531.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-RYByp2UqXOI/WPMVzj5HQ5I/AAAAAAAAKNA/liF4pFZAYyw2wdbpcywpL4J-i_f0RURCACLcB/s1600/DSC_5580.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-RYByp2UqXOI/WPMVzj5HQ5I/AAAAAAAAKNA/liF4pFZAYyw2wdbpcywpL4J-i_f0RURCACLcB/s640/DSC_5580.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--cbis4XdOFM/WPMV0RPM-7I/AAAAAAAAKNM/plBZN30IMQYBGIIXIIMbtk5Bq-LUdPDnACLcB/s1600/DSC_5632.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="408" src="https://1.bp.blogspot.com/--cbis4XdOFM/WPMV0RPM-7I/AAAAAAAAKNM/plBZN30IMQYBGIIXIIMbtk5Bq-LUdPDnACLcB/s640/DSC_5632.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-LEAmCKbxBqk/WPMV0h0wD8I/AAAAAAAAKNU/wE3vRVUStP0VzMh2obrcImsD1cE9DaH0ACLcB/s1600/DSC_5653.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-LEAmCKbxBqk/WPMV0h0wD8I/AAAAAAAAKNU/wE3vRVUStP0VzMh2obrcImsD1cE9DaH0ACLcB/s640/DSC_5653.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-zx1ba8AC_yU/WPMV050BtcI/AAAAAAAAKNY/OLr3K2aubLMTft6k72kemP8685m0UDSxwCLcB/s1600/DSC_5658.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="412" src="https://4.bp.blogspot.com/-zx1ba8AC_yU/WPMV050BtcI/AAAAAAAAKNY/OLr3K2aubLMTft6k72kemP8685m0UDSxwCLcB/s640/DSC_5658.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-IwLX78NIWIo/WPMV081qipI/AAAAAAAAKNc/Ng9EKhNix8QoUs4BoF6tHlw4JTwMoDnKgCLcB/s1600/DSC_5660.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="418" src="https://2.bp.blogspot.com/-IwLX78NIWIo/WPMV081qipI/AAAAAAAAKNc/Ng9EKhNix8QoUs4BoF6tHlw4JTwMoDnKgCLcB/s640/DSC_5660.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-s6YMkLLNYAs/WPMV1F_WfWI/AAAAAAAAKNg/xH5xnOMhjMwJfk9muR1sPHeKqOWD5ZR0QCLcB/s1600/DSC_5794.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="398" src="https://1.bp.blogspot.com/-s6YMkLLNYAs/WPMV1F_WfWI/AAAAAAAAKNg/xH5xnOMhjMwJfk9muR1sPHeKqOWD5ZR0QCLcB/s640/DSC_5794.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-7XY09J0mkdo/WPMV1ukq8LI/AAAAAAAAKNk/a7ExW6v_A4cdNDiOYFBuvwuxwZ45fo9xACLcB/s1600/DSC_5800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-7XY09J0mkdo/WPMV1ukq8LI/AAAAAAAAKNk/a7ExW6v_A4cdNDiOYFBuvwuxwZ45fo9xACLcB/s640/DSC_5800.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-iM9hh6SGSL0/WPMV110niWI/AAAAAAAAKNo/rMGqHEpjHHUI7lYfLgZl8dvjaFg-XzP9QCLcB/s1600/DSC_5804.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-iM9hh6SGSL0/WPMV110niWI/AAAAAAAAKNo/rMGqHEpjHHUI7lYfLgZl8dvjaFg-XzP9QCLcB/s640/DSC_5804.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-5Nlr0Qaj3g4/WPMV2Cgz0vI/AAAAAAAAKNs/6nZodzEUJioSbWGGrpaZBIjEl5uBOaWOACLcB/s1600/DSC_5808.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-5Nlr0Qaj3g4/WPMV2Cgz0vI/AAAAAAAAKNs/6nZodzEUJioSbWGGrpaZBIjEl5uBOaWOACLcB/s640/DSC_5808.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-GYsE4aJdjQY/WPMV2UQPMnI/AAAAAAAAKNw/dkRmn_6fsVAoYXMkzdrn4wPYPiqhoUeiwCLcB/s1600/DSC_5837.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="452" src="https://4.bp.blogspot.com/-GYsE4aJdjQY/WPMV2UQPMnI/AAAAAAAAKNw/dkRmn_6fsVAoYXMkzdrn4wPYPiqhoUeiwCLcB/s640/DSC_5837.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0DbppZBMXFo/WPMV284l1-I/AAAAAAAAKN8/MQcX6QzU6B48ZH39KhjZqgdieJwnDGyrwCLcB/s1600/DSC_5864.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="402" src="https://3.bp.blogspot.com/-0DbppZBMXFo/WPMV284l1-I/AAAAAAAAKN8/MQcX6QzU6B48ZH39KhjZqgdieJwnDGyrwCLcB/s640/DSC_5864.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-baoMM2OEMCQ/WPMV3Kw3IdI/AAAAAAAAKOA/rXwlYxDKpJIF1hG6RlRhXj8BFiNQjBxhACLcB/s1600/DSC_5879.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="430" src="https://2.bp.blogspot.com/-baoMM2OEMCQ/WPMV3Kw3IdI/AAAAAAAAKOA/rXwlYxDKpJIF1hG6RlRhXj8BFiNQjBxhACLcB/s640/DSC_5879.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-mExCfUOr5wU/WPMV3_rHwLI/AAAAAAAAKOM/XSu6_iarfZMII4FzZljcrd3V76pbSXAawCLcB/s1600/DSC_5888.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="404" src="https://3.bp.blogspot.com/-mExCfUOr5wU/WPMV3_rHwLI/AAAAAAAAKOM/XSu6_iarfZMII4FzZljcrd3V76pbSXAawCLcB/s640/DSC_5888.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-GFnmgoIfvrU/WPMWdiVb0gI/AAAAAAAAKOU/z2VrlRT8ymIF0kI8OYtaCpDDMelrqo-pgCLcB/s1600/DSC_5049.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="368" src="https://2.bp.blogspot.com/-GFnmgoIfvrU/WPMWdiVb0gI/AAAAAAAAKOU/z2VrlRT8ymIF0kI8OYtaCpDDMelrqo-pgCLcB/s640/DSC_5049.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Mutta eipä jäänyt Piitukaan ilman kaveriseuraa, koska omana synttäripäivänään se pääsi metsään riekkumaan Severin kanssa. Ehdittiinpä me lomalla aksaamaankin Ville Liukan treeneissä ja omatoimisesti. Ohjatuissa rally-treeneissäkin tuli molempien tytsyjen kanssa käytyä. Yhden yön reissulla ehdin myös käydä serkun luona Tampereella, jolloin koirat saivat olla miehen hoivissa kotona. Hyvin oli mennyt ja Piitukin oli ottanut kiltisti lääkkeensä. Kylläpä viikossa ehtii kaikennäköistä. Kivaa oli ja olishan sitä pidempäänkin lomaillut. Kesälomaa odotellessa...<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-JKfoV8a6gQY/WQYM07cWzcI/AAAAAAAAKQw/OOuysGfV69UXY5oKJ2UGRCRZwPOwk8zsACLcB/s1600/DSC_6287.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="464" src="https://2.bp.blogspot.com/-JKfoV8a6gQY/WQYM07cWzcI/AAAAAAAAKQw/OOuysGfV69UXY5oKJ2UGRCRZwPOwk8zsACLcB/s640/DSC_6287.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Oac7cqLSSoE/WQYM0y0kbNI/AAAAAAAAKQs/F6nMJfi2vD0q6MbfGx4TFTRas4XBwKU4wCLcB/s1600/DSC_6299.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://3.bp.blogspot.com/-Oac7cqLSSoE/WQYM0y0kbNI/AAAAAAAAKQs/F6nMJfi2vD0q6MbfGx4TFTRas4XBwKU4wCLcB/s640/DSC_6299.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-uTN6Y39MOqA/WQYM1SQreyI/AAAAAAAAKQ0/L-t2j5KxA5M6Dpe-pCMZHlA7BCFDbTiEACLcB/s1600/DSC_6305.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="456" src="https://2.bp.blogspot.com/-uTN6Y39MOqA/WQYM1SQreyI/AAAAAAAAKQ0/L-t2j5KxA5M6Dpe-pCMZHlA7BCFDbTiEACLcB/s640/DSC_6305.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-xpCqmbBvhP4/WQYM1Tx1nVI/AAAAAAAAKQ4/OdqGO0_6TIQWYJUWf6VwIZePtQWu0Z4CQCLcB/s1600/DSC_6362.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="414" src="https://2.bp.blogspot.com/-xpCqmbBvhP4/WQYM1Tx1nVI/AAAAAAAAKQ4/OdqGO0_6TIQWYJUWf6VwIZePtQWu0Z4CQCLcB/s640/DSC_6362.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-J6XvC-_8soM/WQYM1nARGfI/AAAAAAAAKQ8/ZC8_yvvRKS8GofgWNEYqj4SFDsvedjzgACLcB/s1600/DSC_6367.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="416" src="https://3.bp.blogspot.com/-J6XvC-_8soM/WQYM1nARGfI/AAAAAAAAKQ8/ZC8_yvvRKS8GofgWNEYqj4SFDsvedjzgACLcB/s640/DSC_6367.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-hidWiUjNIQU/WQYM11VjZ5I/AAAAAAAAKRA/Ph4ZaVjP03kJygLwQyi8n4XUs_lnTlQRgCLcB/s1600/DSC_6377.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="420" src="https://2.bp.blogspot.com/-hidWiUjNIQU/WQYM11VjZ5I/AAAAAAAAKRA/Ph4ZaVjP03kJygLwQyi8n4XUs_lnTlQRgCLcB/s640/DSC_6377.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-I67gkIyc9qs/WQYM2OD4EHI/AAAAAAAAKRE/xACT27MV3mcWiZIcqLdHPLc_7YTWvwOKwCLcB/s1600/DSC_6416.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-I67gkIyc9qs/WQYM2OD4EHI/AAAAAAAAKRE/xACT27MV3mcWiZIcqLdHPLc_7YTWvwOKwCLcB/s640/DSC_6416.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0-kDbJv1724/WQYM2c0MLDI/AAAAAAAAKRI/ZlWa-lJh1D4fsI3HptaR8PJQzyx4-NUcQCLcB/s1600/DSC_6426.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="410" src="https://3.bp.blogspot.com/-0-kDbJv1724/WQYM2c0MLDI/AAAAAAAAKRI/ZlWa-lJh1D4fsI3HptaR8PJQzyx4-NUcQCLcB/s640/DSC_6426.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-N-rmcC8_s08/WQYOIHS0fcI/AAAAAAAAKRc/Lw8tLCxlLwwtWcenO8Kk3ff12Kbgoz_4QCLcB/s1600/DSC_6419.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="434" src="https://1.bp.blogspot.com/-N-rmcC8_s08/WQYOIHS0fcI/AAAAAAAAKRc/Lw8tLCxlLwwtWcenO8Kk3ff12Kbgoz_4QCLcB/s640/DSC_6419.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-gxSvNWOgI5o/WQYOIiboeHI/AAAAAAAAKRo/ucHsqEwWkzEErwrdbr_aOi6VB9k7YP7XQCLcB/s1600/DSC_6437.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://2.bp.blogspot.com/-gxSvNWOgI5o/WQYOIiboeHI/AAAAAAAAKRo/ucHsqEwWkzEErwrdbr_aOi6VB9k7YP7XQCLcB/s640/DSC_6437.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-90324445322913836872017-04-22T14:20:00.001+03:002017-04-22T14:20:27.728+03:00Kevätmuotia 2017<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-kEOCGGyps3k/WPjc8RfB3dI/AAAAAAAAKPQ/tWQUycdSnJEYzD8dkVeM4KOjf4w5SSSPQCLcB/s1600/DSC_6344.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="418" src="https://4.bp.blogspot.com/-kEOCGGyps3k/WPjc8RfB3dI/AAAAAAAAKPQ/tWQUycdSnJEYzD8dkVeM4KOjf4w5SSSPQCLcB/s640/DSC_6344.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Tänä keväänä Piitu sai jo hieman normaalia aiemmin naku-lookin. Koko koira siis konetettu #10 terällä naamaa lukuun ottamatta, koska naaman otan aina lyhyemmällä #15 terällä. Tässä kuvassa jo muutaman viikon karva saanut kasvaa, naama konetettu vain juuri ennen kuvanottoa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-DDBEqz1ijtg/WPs59q4hnJI/AAAAAAAAKPw/aioZUxtVmak1ZD7ncXyiNLUt5YAll8rVACLcB/s1600/DSC_6526.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="434" src="https://3.bp.blogspot.com/-DDBEqz1ijtg/WPs59q4hnJI/AAAAAAAAKPw/aioZUxtVmak1ZD7ncXyiNLUt5YAll8rVACLcB/s640/DSC_6526.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Muusa sai jo jokin aika sitten hyvin minimalistisen continentalin, josta jätin pyllypallot kokonaan pois. Ennen tätä päätöstä olin viikkoa aiemmin vetässyt koko rungon #5 terällä, joten hyvin hyvin lyhyestä lähdettiin liikkeelle. Nyt on muutaman viikon saanut runko kasvaa, joskin pari kertaa saksittu kyllä. Takapää on konetettu #10 terällä, naama ja tassut #15 terällä. Muutoin siis saksittu. Aika äkkiä silmä tottui tähän, vaikka aluksi teki mieli hieman itkeä tirauttaa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-V2tvwdvcnMc/WPjdyt-6qcI/AAAAAAAAKPc/h5kIk_j5U-82VD10siXg_VWnrxz5QMQ1ACLcB/s1600/DSC_4286.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://4.bp.blogspot.com/-V2tvwdvcnMc/WPjdyt-6qcI/AAAAAAAAKPc/h5kIk_j5U-82VD10siXg_VWnrxz5QMQ1ACLcB/s640/DSC_4286.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Sisumies kävi muutama viikko sitten trimmissä ja tällä kertaa jätettiin vähän enempi karvaa ja koko koira saksittiin perus konetöitä lukuunottamatta. Aika komia poitsu tuli <3</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-vAk0TXMQWNw/WPjd5dsAMSI/AAAAAAAAKPg/qRpta0CMosAaUKXiboDdiktVTeQdGnxbACLcB/s1600/DSC_0019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://3.bp.blogspot.com/-vAk0TXMQWNw/WPjd5dsAMSI/AAAAAAAAKPg/qRpta0CMosAaUKXiboDdiktVTeQdGnxbACLcB/s640/DSC_0019.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Uutena tuttavuutena trimmissä käväisi valkoinen poika Chico. Chicolle haettiin linjoja moderniin leikkaukseen. Olipa hauskaa trimmata taas vähän jotain uutta. Muodottomasta karvakasasta kuoriutui kyllä hurjan komea ja ryhdikäs poika. </div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-16544397490294882012017-04-20T18:56:00.000+03:002017-04-20T18:56:17.666+03:00Piitu 5v.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-_UXYvEpadZk/WPjYlpJvDzI/AAAAAAAAKO8/zC62dfmovHoLDm0DCDVT9x51ZSxebZiDgCLcB/s1600/DSC_6346.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="432" src="https://1.bp.blogspot.com/-_UXYvEpadZk/WPjYlpJvDzI/AAAAAAAAKO8/zC62dfmovHoLDm0DCDVT9x51ZSxebZiDgCLcB/s640/DSC_6346.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-VDdvELMNuDc/WPjYp0u9cvI/AAAAAAAAKPA/oYXy2wzzSi8Stmzgo69RiTF8laTBDo7hwCLcB/s1600/DSC_6324.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="458" src="https://3.bp.blogspot.com/-VDdvELMNuDc/WPjYp0u9cvI/AAAAAAAAKPA/oYXy2wzzSi8Stmzgo69RiTF8laTBDo7hwCLcB/s640/DSC_6324.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Piitu viettää tänään jo 5-vuotis syntymäpäiväänsä. Äkkiä se aika menee, äskenhän se vasta pienenä pallerona meille muutti. Nyt siitä on kasvanut, jos ei fiksu, niin ainakin selvästi aikuinen koira. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Piitu sai synttärinsä kunniaksi tehdä tänään kaikkia sen lempijuttuja, nimittäin agilitya, rallittella kaverin kanssa metsässä ja tietty syödä Ceasar-kakkua. Kakunsyönnistä toki otettiin myös kuvia, mutta sisäkuvat vaatii multa vielä lukemattomia harjoitustuokioita ennen kuin niistä saadaan julkaisukelpoisia. </div>
<br />
<br />
<br />Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-64402519242852304362017-04-19T15:48:00.000+03:002017-04-19T15:51:35.498+03:00Rally-tokon möllikisat <a href="https://1.bp.blogspot.com/-NEaZwG1gDEE/WPddO7nbnrI/AAAAAAAAKOs/pztNB8-Xi90pnjcwxQ4eJPZysPkF2uMuQCLcB/s1600/DSC_1627.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-NEaZwG1gDEE/WPddO7nbnrI/AAAAAAAAKOs/pztNB8-Xi90pnjcwxQ4eJPZysPkF2uMuQCLcB/s400/DSC_1627.JPG" width="225" /></a>Tammikuussa tehtiin uusi lajivaltaus, kun aloitettiin rally-toko-kurssilla. Piitu tuurasi Muusaa pari ensimmäistä kertaa Muusan vielä toipuessa leikkauksesta, mutta pian pääsi jo Muusakin rallittelemaan. Oon tykännyt ihan hirveästi rallysta ja niin on Muusakin. Meillä oli aika vahvat pohjat aiemmasta tokoilusta, joten saatiin jo heti ekan treenin jälkeen kouluttajalta palautetta, että mullahan on koevalmis koira. Itse en ollut ihan samaa mieltä, koska seuruuta Muusa tekee vain imuttamalla ja muutenkin oli hiottavaa monessakin jutussa. Rally on kyllä siitä niin kivaa ja helppoa, kun siinä saa koko ajan puhua koiralle ja kehua sitä ja se on muutenkin niin paljon rennompaa kuin toko. Huomaan että olen itsekin rallytreeneissä paljon lunkimpi kuin koskaan tokossa. Tokossa se pilkunviilausmoodi tulee itsellekin niin vahvasti päälle, että turhaudun heti jos ei suju ja olen helposti koiralle epäreilu, joka harmittaa ja oravanpyörä on valmis. Mielentila tokotreeneissä on mulla jo valmiiksi huono, joka toki peilautuu koiraan, eikä mikään oikein meinaa sujua. Rallyssa Piitukin on ollut tosi rento ja silläkin on ollut superkivaa. Ihan uudet kouluttajatkaan ei ole sitä juuri pelottaneet.<br />
<br />
Kouluttajan "painostuksesta" ilmoitin Muusan meidän oman seuran ihka ensimmäisiin rally-tokokisoihin, jotka pidetään vappuaattona. Hallissa pyörii samanaikaisesti kaksi kisaa, mutta ilmoitin Muusan vain toiseen kisaan. Sattuipa sopivasti, että omalla kylällä järjestettiin samassa kuussa myös möllikisat, joihin sitten päästiin harjoittelemaan kisatunnelmaa. Piitu oli mulla viimeisissä treeneissä mukana ja se oli niin pätevä tyttö, että päätinpä ilmota huvikseen senkin kisaamaan, kun epiksiin sentään saadaan vielä sen kanssa osallistua.<br />
<br />
Muusan startti oli ensin. Lähtö-kyltillä meillä on aina hieman haastetta, kun en ole rakentanut kummallekaan koirista kestoa perusasentoon, joten nehän sitten äkkiä tylsistyvät ja alkavat tarjota jotain muuta toimintaa tai vaan nousevat haistelemaan tai mitä milloinkin. Kokeissa siis suurena riskinä saada hylky heti lähtö-kyltillä, jos koiran tassut pääsee ylittämään kyltin ennen lähtölupaa. Tästä johtuen koutsi on joka treeneissä sanonut, että kun on se hihna, niin pidä se alussa niin lyhyellä, ettei vahinkoa pääse tapahtumaan. Näinpä sitten toimin näissä mölleissä ja sepä koitui meidän kohtaloksi. Unohdin nimittäin löysätä sitten hihnaa ennen radalle lähtöä ja melkein kaikki pistemenetykset tuli siitä, että hihna kiristyi. Näissä mölleissä oli sallittua palkata ilman pistevähennyksiä, mutta liiallisesta namilla houkuttelusta rokotettiin. Mulla ei ollut namia kädessä radalla, mutta pidin kättä nyrkissä (huijatakseni Muusaa) ja tuomari luuli, että mulla on nami kädessä. Siitä tuli sitten -5pistettä. Pari kertaa kyllä palkkasin radalla, kun mielenkiinto meinasi Muusalta loppua. Taisin sen kanssa tehdä omaa vuoroa odotellessa vähän liikaa viime hetken treeniä, kun vire oli selvästi jo laskenut ja radalla se oli aika löysä.<br />
<br />
Tästä sai kuitenkin hyviä eväitä, mitä treenata vielä ennen virallisia kokeita ja mihin kiinnittää huomiota itse kokeessa. Ollaankin nyt ahkerasti treenattu lähtökylttiä avustajan ja naksuttimen kanssa. Ja hyvin on treenit mennyt. Olen myös itse opetellut kulkemaan kämmen auki, vaikka käsiapua seuruuseen en ole vielä häivyttänytkään. Eipä ainakaan siitä tule sitten hyllyä, että tuomari luulisi mulla olevan nami kädessä. Muusalle siis näistä mölleistä hyväksytty tulos, 82pistettä ja kaikki pistevähennykset tosiaan siitä hihnasta ja -5 (näkymättömästä) namista.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/8WfMFjiVjr0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/8WfMFjiVjr0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/25rLB9cePdU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/25rLB9cePdU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Piitun kanssa hieman sujuvampaa menoa, onhan sillä enemmän kokemustakin ja ihan erilainen moottori mitä Muusalla. Viimeinen kyltti "Hitaasti" on sille vaikea, kun ennakoi pysähdystä ja ehti sitten yhden kerran istahtaa. Siitä tuli pistevähennyksiä hihnan kiristymisen lisäksi. Hyväksytty tulos kuitenkin, 83pistettä. Molempien koirien palautelapuissa oli maininta erinomaisesta yhteistyöstä ja sepäs lämmitti kyllä mieltä, vaikka ihan parastamme ei nyt näytettykään. Itse tykkäisin hieman korkeavireisemmästä ja täpäkämmästä tekemisestä. Muusan kanssa tuskin sellaisia koesuorituksia tullaan kuitenkaan näkemään, joten paras asennoitua siihen, että pyritään vain tekemään rauhallisemmalla moodilla virheetöntä rataa. <br />
<br />
<br />Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-61320821514588459002017-04-15T11:24:00.002+03:002017-04-15T11:26:25.966+03:00Lägin kisoissaMuusan kanssa käytiin tokat kisat kisaamassa oman seuran kisoissa. Hyppärille ilmoitin taas, koska Piitun piti mennä agiradat. Rata tuntui vaikealta ja siinä oli useampi Muusalle vaikea kohta, jossa oli riskinä oman vauhdin pysähtyminen, johon Muusa reagoi yleensä kieltämällä esteen. Ollaan sen kanssa kyllä treenattu taas viime aikoina esteen tarjoamista ja juuri tällaisia juttuja, mutta aika epäluottavaisin mielin lähdin radalle. Selvittiin kuitenkin näistä vaikeista kohdista hyvin, muistin ylläpitäää oman liikkeen, eikä kieltoja tullut. Muusalla oli kivasti vauhtia ja fiilis radalla oli hyvä. Muusalla sekosi rytmi kepeillä, vaikka tsemppasin sitä taputtamalla (toiminut tosi hyvin treeneissä), joten kepeiltä tuli vitonen ja koska uusin kepit alusta asti, niin saatiin myös yliaikaa. Mutta huikee fiilis jäi silti sujuvasta radasta. Päästiin myös palkintopalleille ekaa kertaa, kun sijoituttiin toiseksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/F56pGGckDvM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/F56pGGckDvM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Muusan kanssa mennään tällä yhden radan taktiikalla vielä ainakin toistaiseksi. En usko, että sen vire kantaa kahta rataa. Ehkä jossain vaiheessa saatetaan kumminkin koittaa kahta starttia samalle päivälle. En ole vielä ilmonnut muihin kisoihin, mutta pitäisi sitä varmaan taas avata vähän kisakalenteria...Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-35232393397785075122017-04-04T16:56:00.001+03:002017-04-04T16:57:23.229+03:00Ekat ja vikat<div style="text-align: center;">
Tämä kisapostaus tulee nyt hieman viiveellä sattuneesta syystä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nämä kisat jäivät nyt siis mun ja Piitun viimeisiksi. Ensimmäistä kertaa startattiin sen kanssa agiradoilla hyppärien sijaan. Heti aamun ekalta radalta vedettiin nollatulos ja meidän toinen LUVA. Toisella radalla ei pistetty yhtään huonommaksi, vaikka nollaa ei tehtykään. Mun rytmitysvirheestä johtuen yksi rima tippui, mutta muuten oli ehkä ekaa rataa sujuvampaakin menoa. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/6E0Cf0X8wiE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/6E0Cf0X8wiE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/bSrT4rue7Wo/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/bSrT4rue7Wo?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Nämä kisat olivatkin sitten Muusan ihka ekat viralliset kisat. Kovasti jännitti kuinka se kulkee. Ja hyvin kulki! Pari kieltoa tuli, joista 10 ratavirhettä. Vauhtia oli kivasti ja vire kohdillaan. </div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/GyUC-QtDokI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/GyUC-QtDokI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kovin haikealla mielellä palaan tämän kisapäivän tunnelmiin, mutta aika aikaansa kutakin vai miten sitä sanotaan. Nyt vaan keskitytään sitten Muusan kanssa kisailuun ja Piitun kanssa hiotaan treeneissä mun kuviot Muusaa varten hyviksi. Muusa kun taas ei treeneissä kestä juurikaan toistoja, eikä jaksa samoja määriä treenata mitä Piitu, niin sen kanssa voidaan keskittyä sitten hauskanpitoon ja itsetunnon pönkittämiseen. </div>
Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4320368707281342446.post-38791755654300320572017-03-25T11:22:00.000+02:002017-07-25T00:06:58.206+03:00Ikuinen ykkösluokkalainenOlen elänyt viime aikoina aikamoista tunteiden vuoristorataa. Meillä oli huikea draivi päällä. Koko ajan siinsi kisakentät mielessä ja selasin jo kisakalenteria pitkälle kevääseen. Pieni huoli ja epäusko kolkutteli takaraivossa, mutta vaiensin sen määrätietoisesti ja jatkoin haaveilua ja suunnittelua. Tiputettiinhan minut maanpinnalle lopulta. Kolahdus oli kova. Minulla on enää vain yksi kisakoira.<br />
<br />
Kaksi vuotta sitten Piitu sai ensimmäisen kohtauksensa, josta voi lukea lisää <a href="http://lellejakarvakamut.blogspot.fi/2015/01/sairaskertomuksia.html" target="_blank">TÄÄLTÄ</a>. Silloin meille sanottiin, että yhden kohtauksen perusteella ei vielä lähdetä tutkimaan, vaan vasta jos kohtaus uusii. Kaksi vuotta kohtaukset pysyivät poissa. Helmikuussa Piitu sai jälleen kohtauksen. Tämä kohtaus oli hieman erityyppinen kuin ensimmäinen ja myös lievempi. Olin itse keittiössä ja luulin, että koirat alkoivat leikkimään olohuoneessa, kun kuulin kynsien raapivan laminaattiin. Ääni kuulosti kuitenkin jotenkin oudolta ja menin katsomaan. Piitu makasi maassa ja yritti nousta, mutta ei päässyt ylös. Pienellä tuella se pääsi ylös, mutta huojui ja vapisi. Tuin sitä, että se pysyi pystyssä. Kohtaukseen liittyi myös maiskuttelu ja pian alkoi kuolaa tippua holtittomasti. Parin minuutin jälkeen vapina loppui ja Piitu alkoi läähättää. Koko ajan se oli hieman poissaoleva. Kohtaus itsessään ei kestänyt kauaa, mutta ilmeisesti ns. jälkivaihe kesti tovin vielä kohtauksen jälkeen. Jälkivaiheessa Piitu jo rauhottui makoilemaan, mutta läähätti edelleen ja piti jonkin aikaa päätä ylhäällä ennen kuin lopulta rentoutui kokonaan.<br />
<br />
Olin kahden vaiheilla ryntäänkö eläinlääkäriin välittömästi. Piitu oli kumminkin ihan normaali, iloinen itsensä ja voi hyvin, niin päätin kumminkin seurailla tilannetta. Aika kun menee nopeasti, niin hurahtikin nelisen viikkoa. Silloin Piitu sai jälleen uuden kohtauksen. Lauantai-aamuna heräsin kuudelta Piitun outoon liikehdintään. Se huojui ja vapisi lattialla sängyn päädyssä ja maiskutteli jälleen. Kun se huomasi, että olen hereillä, oli se ihan skarppi ja tuli kerjäämään rapsutuksia ja häntä heilui vimmatusti. Poissaolevuutta ei siis liittynyt tähän kohtaukseen oikeastaan lainkaan. Kohtaus oli hyvin lievä ja meni ohi nopeasti. Läähätys tuli myös mukaan loppuvaiheessa. Päätin, että heti maanantaina varaan Piitulle ajan tutkimuksiin.<br />
<br />
Saatiinkin aika heti maanantai-illalle. Piitulle tehtiin yleistutkimus ja otettiin verikokeet ja virtsanäyte. Kaikki veriarvot olivat normaalien rajoissa, eikä mitään muutakaan selvinnyt, mikä voisi olla kohtausten syynä. Meille suositeltiin vielä sappihappotestiä myöhemmin otettavaksi, kun sitä ei enää näin myöhään illalla voinut ottaa. Käymme siinä varmasti jossain vaiheessa myös. Kohtausten ja tutkimusten perusteella Piitulla epäillään hyvin vahvasti epilepsiaa. Varmaa diagnoosia ei kuitenkaan vielä saatu, enkä tiedä saadaanko koskaan. Piitu sai nyt kumminkin reseptit epilepsialääkkeeseen (Pexion) ja kohtauslääkkeeseen (Stesolid). Ohjeena oli aloittaa lääkitys jos kohtausväli on alle 6 viikkoa, tulee useampi kohtaus saman päivän aikana tai pitkittynyt ns. Grand Mal-kohtaus, joka ei mene itsestään ohi, vaan vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.<br />
<br />
Olin hyvilläni, kun lääkitystä ei aloitettukaan heti. Piitun kohtaukset ovat aina tulleet levossa, eikä niitä ole voinut yhdistää suurempaan rasitukseen, kuten kisoihin tai rankempiin treeneihin. Voinemme siis jatkaa eloa ihan normaalisti ja harrastaa edelleen. Kisaaminenkin olisi mahdollista niin kauan kunnes lääkitys jouduttaisiin aloittamaan. Kaikki epilepsialääkkeet ovat nimittäin doping-listalla, joten kisaaminen ei tule enää kysymykseen, kun lääkitys on päällä.<br />
<br />
Ehdin jo miettiä, että ilmotan koiran nyt mahdollisimman moniin kisoihin ja kisataan se mitä ehditään. Oman seuran sunnuntain kisoihin olin molemmat koirat jo ilmonnut ja olin iloinen, ettei ne jääkään meiltä välistä. En olisi uskonut, että uusi kohtaus tulee niin pian, jo tiistai-yönä, kolme päivää edellisestä kohtauksesta. Tämä yöllinen kohtaus oli hyvin samankaltainen kuin edellinen ja hyvin lievä, mutta kestoltaan jo huolestuttavan pitkä. Se kesti noin 10 minuuttia. Olin jo varma, että joudutaan lähtemään Aistiin keskellä yötä. Lopulta kohtaus meni kumminkin ohi. Nukkumisesta ei tietenkään meinannut tulla enää mitään, kun koko ajan tarkkailin Piitua, joka vain nukkui makeita koiran unia. Loppuyö meni siis rauhallisissa merkeissä. Seuraavana päivänä kävin hakemassa Piitulle lääkkeet ja keskiviikko-iltana aloitin lääkityksen. En uskaltanut odottaa enää. Koko työpäivän oli itku kurkussa ja sanoinkuvaamaton huoli koirasta. Maalailin kauhukuvia kuolleesta koirasta odottamassa kotona, kun tulen töistä. Tietenkin vastassa oli hyvinvoiva ja iloinen koira ja saatoin huokaista helpotuksesta. Jotenkin tämän viimeisen kohtauksen myötä iski tuo koko musertava totuus tajuntaan todenteolla. Mulla on sairas koira. Koira, jolla on tämä sairaus koko lopun elämää. Siitä ei voi parantua. Ei ole varmaa toimiiko lääkitys ja vaikka se toimisi nyt, takeita sen toimivuudesta ei ole ikuisesti. Lääkitystä voidaan joutua nostamaan. Tai vaihtamaan. Jos lääkettä joudutaan vaihtamaan toiseen, toinen lääke on maksatoksinen, jolloin joudutaan jatkuvasti seuraamaan maksan rasittumista. Koska vaan voi tulla koiran hautaan vievä kohtaus tai jos kohtaukset tulevat todella rajuina, voi niistä aiheutua aivoihin pysyviä vaurioita. Piitun veljen Onnin vei tuollainen raju kohtaus jo yli vuosi sitten. Myös Piitun siskolla on ollut yksi kohtaus samoihin aikoihin, jolloin Piitun ensimmäinen kohtaus oli. Huoli koirasta on todella suuri.<br />
<br />
Toisaalta näissä kauhukuvissa on turha rypeä. Epilepsia ei välttämättä ole mikään mahdoton sairaus. Koira voi toivottavasti elää lopun elämäänsä onnellisena ja hyvää koiran elämää, kun hoitotasapaino on saavutettu. Ehkä se lopulta kuolee vanhana johonkin aivan muuhun kuin epilepsiaan. Joskus lääkitystä voidaan pienentää tai jopa lopettaa kokonaan joksikin aikaa. Usein lääkitys joudutaan kuitenkin jossain vaiheessa aloittamaan uudelleen. On vain elettävä päivä kerrallaan ja toivottava parasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-MuJcdxkGGGM/WNY2Kt2r4yI/AAAAAAAAKLw/REg4OEUpeX4bmVeY2NYqpy8ZE2Ox_VH_QCLcB/s1600/piiiiii.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="436" src="https://1.bp.blogspot.com/-MuJcdxkGGGM/WNY2Kt2r4yI/AAAAAAAAKLw/REg4OEUpeX4bmVeY2NYqpy8ZE2Ox_VH_QCLcB/s640/piiiiii.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Lellehttp://www.blogger.com/profile/10810634396324117830noreply@blogger.com6