Pikku-puudeleita tapaamassa

Viime viikonloppuna käytiin yhden yön reissulla Raumalla siskoni luona. Sisko asui äitini luona muutaman kuukauden ollessaan työharjoittelussa ja nyt oli aika muuttaa sisko kamoineen takaisin kotiinsa. Autossa oli lievästi sanottuna ahdasta, kun sinne oli pakkautunut kolme ihmistä, kaksi koiraa ja lukematon määrä matkalaukkuja, pusseja ja nyssäköitä. Ulkona riehui myös jäätävän kova tuuli, joka kivasti tarttui autoon ja aika kieli keskellä suuta sai ajella, että pysyttiin tiellä. Mutta hengissä selvittiin.

Toinen koitos odottikin sitten Rauman päässä, kun saavuimme jääkylmään, monta kuukautta tyhjillään olleeseen asuntoon. Patterit täysille, kullan kainaloon viltin alle höyryävän teemukin kanssa ja me ihmiset selviydyttiin jotenkuten. Mutta voi Piitua, se raukka ei osannut rauhoittua ollenkaan. Sisko yritti sitä käskeä lattialle makaamaan ja tilanne oli jokseenkin koominen, kun about kahdennenkymmenennen käskyn jälkeen koira viimein luovuttaa ja kuin hidastetussa filmissä menee puolittain makaavaan asentoon. Sanoin siskolle, että kun otat askeleenkin, tuo koira nousee. Ja niin kävi. Lopulta tajuttiin, että sillä raasulla oli vaan kylmä ja lattia oli sille liian kylmä paikka makoilla, edes paksun maton päällä. Niinpä annoin siskolleni luvan pyytää Piitun viereensä sänkyyn. (Tähän väliin kerrottakoon, että mun koirilta on pääsy sänkyyn ja sohvalle ankarasti kielletty.) Piitu loikkasi sänkyyn vauhdilla ekasta kehoituksesta ja voi kuinka onnellisena se käpertyi siskoni viereen ja rauhottui saman tien. Piitu saikin nukkua sängyssä koko yön ja hyvin nukkuikin. Aamulla se ei uskaltanut hypätä sängystä alas, jossei pääsekään enää takaisin. Mutta tulihan se lopulta sieltä, kun aloin ruokakuppeja kolistelemaan keittiössä. Seuraavana päivänä huomattiin, että kappas, lakanoissa on verta. Piitulla alkoi siis osuvasti juoksut. Kaikista hetkistä juuri nyt. Tietenkin. No, onneksi pesussa tulee puhtaaksi. Siskolle vähän tekemistä yksinäisiin päiviin ;)

Huomenta mamma! Kato mis mä oon! :P

Seuraavana päivänä Muusa pääsi koirapuistoon tapaamaan paria raumalaista pikkupuudelia, nimittäin siskoni ystävän koiria Taavia ja Nuutia. Pojat ei ole oikein tottunut isoihin koiriin ja pelkäävät niitä kovasti. Ilokseni Muusa on kyllä todella hyvää seuraa hieman pelokkaillekin pikkukoirille. Taavi oli vähän reippaampi ja uskalsi Muusaa kovaan ääneen komentaa, jos kakara erehtyi tulemaan liian lähelle ja Muusa antoi hyvin tilaa pienelle. Nuuti pelkäsi aluksi Muusaa niin kovin, että kiljui häntä koipien välissä, kun Muusa tuli lähelle ja Muusaa moinen käytös vähän ihmetytti. Pian Muusa jätti Nuutin rauhaan ja Nuutikin alkoi luottaa siihen, ettei sille tapahdu mitään pahaa ja häntä nousi pystyyn. Joskin karkuun piti luikkia vikkelään aina, kun Muusa lähestyi.

Muusallekin oli tosi hyvää harjoitusta olla koirien kanssa, jotka eivät leiki sen kanssa. Todella tyytyväinen saa kyllä olla, kun Muusalla on kaikki palikat kohdillaan ja se puhuu niin hyvin koiraa. Piitulla kun ei niitä palikoita ole jaettu ihan yhtä runsaalla kädellä, niin se sai tyytyä kävelylenkkiin miehen kanssa. Vähän hankalalta se kulku kyllä näytti puistolta poispäin, kun mies raukka joutui kiskomaan hihnassa puiston suuntaan haikailevaa puudelia mukaansa. Mammantytölle meinasi iskeä paniikki, kun piti lähteä eri suuntaan mamman kanssa. Mutta olihan se kävellyt ihan kauniisti heti, kun puisto katosi näköpiiristä. Takaisinpäin tullessa sitten hirmuinen kiire tietysti oli ja piti vähän kiskoa hihnassa..

Menetkös siitä kakara! huutaa Taavi.

Pikku-Nuuti :)

Onneksi Muusalla riitti myös ihan omaa kivaa pikkupuudeleitten osoittauduttua melko tylsiksi tyypeiksi :D

Kevättä rinnassa

Tuo ihana ja niin harvinainen luonnonilmiö, nimittäin aurinko, on näyttäytynyt viime aikoina hämmentävän useasti. Flunssan kourissakin se antaa hieman lisää energiaa ja toivoa keväästä. Auringosta hurmioituneena ostin ensimmäiset tulppaanit koristamaan olohuonetta. Ne on aivan ihania! Muusakin nuuhkutteli niitä kiinnostuneena heti, kun asetin ne pöydälle.

Eilen meillä oli aivan ihana päivä! Muusan veli Merri tuli meille trimmiin. Kovasti oltiin Merriä jo odoteltukin. Oli todella kivaa saada ensimmäinen villakoira trimmiasiakkaaksi. Mielenkiinnolla myös odotin millaista on leikata valkoista turkkia. Merrillä onkin jo kovin karkea turkki, eikä sakset meinannut alkuun ollenkaan saada selän kovempaa karvaa katki. Hieman siis alkuhankaluutta oli, kun ei ole toisia saksiakaan millä kokeilla. Pikkuhiljaa löytyi kuitenkin se oikea kulma missä karva katkesi ja muualta se olikin pehmeämpää ja helpommin leikattavaa kuin selästä.

Merri ei ole hirveästi tottunut pöydällä olemaan, joten se väsyi pian. Jouduttiinkin pitämään pieni painitauko välillä, kun jätkä ei enää jaksanut edes seistä. Peppu painoi tonnin ja pää myös! Tauon jälkeen homma sujui jo paremmin ja saatiin hoidettua loppuun asti. Kiire meillä silti tuli, minä kun olen aika hidas hipsuttelija tuossa trimmaamisessa. Perfektionistikin olen, joka ei yhtään helpota asiaa. Hieman siis jäi keskeneräiseksi trimmi. Montaa kohtaa olisin saksinut vielä ja kevyemmäksi muutoinkin trimmiä ottanut. Mutta tulihan siitä ihan kelpo kuitenkin ja Anna-omistaja oli kovin tyytyväinen. Sehän se pääasia on. Ehkäpä Merri tulee vielä toistekin ja trimmaillaan sitten ajan kanssa paremmin.

Merri 9,5kk 14.2.2015

Ei ehditty enää riekkujaislenkille Merrin kanssa, kun Merrillä oli kiire kotiin, mutta Muusa oli ainakin NÄÄÄÄÄIN onnellinen, kun sai edes sisällä sentään painia. Pitipä oikein keimailla ja heittäytyä koko ajan selälleen lattialle Merrin eteen! Hassu kakara.

Tänään Muusa on onneksi päässyt kunnolla purkamaan energiaa, kun treffattiin koirapuistossa Severi-veli, Sirius, Hugo ja Stella. Muusa ihastui kovasti Hugoon ja yritti tuota ujoa poikaa liehitellä leikkiin. Lähtihän se Hugo lopulta ihan pikkusen rallittamaan, vaikka jännittikin vähän mokoma kakara. Stella ei pikkuneidille lämmennyt, vaan kovaan ääneen hääsi pois, kun Muu yritti lähennellä. Muusa tajusikin jättää neidon pian rauhaan. Olipa kyllä mukava puistoilu, ulkopuolisia kävi vaan pari ihan fiksua koiraa eli melkein omassa porukassa saatiin olla. Koskaan kun ei tiedä minkälaisia koiria sinne puistoon tuodaan. Mielelläni en nykyään käykään puistoissa, kun ihme porukkaa siellä hiihtelee.. Tämä oli Muusan elämässä vasta kolmas puistoilukerta, jollei puudelitreffejä lasketa. Ensimmäisellä kerrallakin käytiin vain oman porukan kesken tyhjässä puistossa ja lähdettiin pois, kun vieraita koiria alkoi tulla. Onneksi näitä voi pitää vapaana vaikka missä, niin ei tarvitse puistoissa liiemmin käydäkään.

Tämmönen puolivuotias hanskavaras siellä oli. Kylläpä sillä oli hauskaa, kun kaikki jahtasi sitä ja tavoitteli mun hanskaa! Omistajan huutelut meni ihan kuuroille korville :D

Sirius tyylikkäässä koltussaan :)

Sisko ja sen veli :)

"Hugo, leiki meiän kaa!"

"Tämä on kaikkien isovillakoirien tyyssija"

Lausui eräs tyttö reilu viikon takaisilla puudelitreffeillä. Ja olihan siellä väkeä! Isovilloja oli paikalla yhteensä 12, joista neljä oli Dancefloor's- kakaroita. Olipas kivaa nähdä myös Muusan sisko Bella. Todettiin, että jokainen pennuista on kyllä niin omanlaisensa ja näköisensä, joihin trimmi vielä antaa oman osansa, että ei ollut kyllä vaikea erottaa kuka oli kuka, vaikka vauhtia piisasikin. Muusa osoittautui kaikista pienimmäksi, joskin hieman jyhkeämmän oloinen se tuntuu olevan kuin siskonsa. Toki sillä on karvaakin aika paljon. Oma sisko oli kyllä Muusasta ihan paras, ja veljetkin oli ja Ziva-junnu ja ihmislapset. Muusa kävikin tasaiseen tahtiin pussaamassa kaikki lapset.

Muusa halusi päästä mukaan kokeilemaan näitä "poikien juttuja"...

Bella-siskon kanssa oli niin kivat painit :)

Tsekatkaa Muusan ilme :'D

Vasemmalta oikeelle: Ziva, Tuisku, Bella, Merri ja Sisu.

Muusa ja Ziva painaa täysii!

Myös viikkoa ennen näitä treffejä oli puudelitreffit. Siellä Muusalla oli ainaski NÄIN KIVAA:

Näillä ekoilla treffeillä parasta oli ehdottomasti uusi idoli Martta, vähän myös Gigi ja oma veli Sisu. Paikalla oli hieman vähemmän porukkaa, "vain" kuusi isovillaa.

Martta on iiiiiiiiiihana!!!!

Gigikin on aika cool..

JEE, VELIIIII!

Hauskaa, kun on taas aktivoiduttu puudelitreffien suhteen, onhan tässä tovi vierähtänytkin hiljaiseloa, kun edelliset treffit olivat tammikuussa. Harmi vaan, että Piitu ei ole päässyt nauttimaan näistä treffeistä ja taitaapa siltä jäädä ainakin seuraavat käymättä myöskin, koska sillä on juoksut. Mutta onneksi voidaan aina treffata omalla puudelijengillä, juoksuista viis :)

Puudelitreffit vol 1 kuvasatoa löytyy enemmän TÄÄLTÄ.

Puudelitreffit vol 2 kuvasatoa löytyy lisää TÄÄLTÄ.