Ei menny niinku Strömsössä

Aika kuluu ihan jäätävää vauhtia, sittenkin. Tunnetusti mä olen semmoinen ihminen, joka jättää kaikki asiat viime tippaan. Niin nytkin. Varastossa monta vuotta maannut koiraportti löysi tiensä sisälle eilen. Mutta eihän se toki eilen vielä paikoilleen päässyt, ei. Tänään vasta aloin etsimään sen pikkuosia täältä kämpästä, puoli 11 illalla. Noin kymmenen minuuttia etsimistä ja juu, löytyihän ne. Sitten vaan porttia asentamaan paikoilleen. Helpommin sanottu kuin tehty - portti on liian kapea  oviaukkoon. Niin ja joo, ylihuomenna haetaan Muusa. Että tällainen pähkinä purtavaksi ja aikaa pureskeluun semmoinen vajaa vuorokausi. Jättekiva! 

Päivä on noin muutoinkin ollut kertakaikkiaan loistava. Ärsytyskäyrä oli jo valmiiksi korkealla, kun tulin töistä kotiin. Kävin hakemassa postista tilaamani paketin ja olin jo ihan fiiliksissä sen nopeasta toimituksesta, jotain hyvää edes! Kunnes totesin, että sieltä puuttuu se kaikista tärkein, jonka vuoksi koko tilauksen edes tein - Muusan hihna. Siinä vaiheessa mä niiin kiehuin! Koko tilauksen tekeminenkin oli yhtä tuskaa, kun kaikki tuotteet mitä olisin halunnut, oli loppunut. Jouduin tyytymään johonkin muuhun vaihtoehtoon 3/4 tuotteiden kohdalla ja osa tuotteista jäi kokonaan pois listasta. Sitten vielä tämä. Kiitos, eipä tarvitse nyt hetkeen asioida tässä nettikaupassa.

Samaan valitusvirteen voisin sitten sanoa, jotta tämä bloggerikin hieman kenkuttaa. Olen lisännyt tuonne sivuihin Muusan oman sivun jo monta päivää sitten, eikä se ilmesty sinne näkyviin, vaikka olen jo useampaankin kertaan sen julkaissut. Missähän mättää? Muutenkin bloggerissa on ollut jotain pientä hämminkiä viime aikoina. Onko muilla?

Mutta tämän negatiivisuuspuuskan jälkeen jotain positiivistakin:

 Enää yksi työpäivä ja sitten meille koittaa LOMA!

Kaksi yötä ja Muusa tulee kotiin! <3

  

Paha mieli haihtuu myös katsomalla näitä Annamarin hienoja otoksia 7-viikkoisista pentupalleroisista TÄÄLLÄ. 

 

Meidän arjen treenilöitä ja muita puuhia

Kaikenmoista ollaan puuhattu viime aikoina. Aika paljon treenailtu agia ja tokoa. Tokossa oli vika kerta ennen kesätaukoa ja siellä tehtiin sekä vanhoja, että uusia juttuja. Uutena juttuna tutustuttiin hyppyyn, joka oli mulle vaikea yhdistää kaikki liikkuvat palaset, mutta koira teki hyvin. Ei tuu olemaan vaikea homma, kun omat aivot vaan toimii yhteistyössä kropan kanssa.

 Luoksepäästävyyteen lisää vaikeutta siten, että lähdettiin "lenkille" ja treenikaverit esitti vastaantulijoita. Saatiinkin tällä treenillä aikaiseksi sitä epäluuloisuutta ja pientä puhinaa ja tuhahdushaukkuja. Ei mennyt kovin hyvin. Kentällä vielä kokeenomaisesti kouluttajan kanssa ja se sentään sujui.

Paikkamakuuta otettiin siten, että neljä koiraa yhtä aikaa, mutta kahden koiran porukoissa eli kahden välimatka suunnilleen sama kuin kokeessa, sitten pidempi väli ja taas kaksi koiraa lyhyemmällä välillä. Piitu suoritti hienosti suuresta häiriöstä huolimatta, mutta nousi kerran. Oma vika, kun en käynyt ajoissa palkkaamassa, kun häiriö ja aika tuntui jo pitkältä. Kävin palauttamassa makuuseen ja loppuajan palkkasin tiuhemmin. Ei noussut enää.

Kotona ollaan tehty perusasentoon tuloja eri kulmista ja oon hyvin muistanut oman kropan ja jopa katseen suunnan suoraan eteen. Piitu on kehittynyt hienosti tässä. Seuruuta ollaan tehty ihan muutamia kertoja muutamaa askelta kerrallaan lähinnä lenkeillä extempore.

Agivillikset Severi, Piitu, Hugo ja Stella!

Agissa jäi yksi treenikerta välistä, mutta muuten oltu paikalla. Viimeksi treenattiin kunkin koirakon "ongelmakohtia". Valitsin meille kepit ja lisäksi tehtiin myös keinua. Kepit sujui aivan superisti ja keinutreeni oli hyvä, jotta saadaan jännitystä vähemmäksi. Alastulokontaktilta tuli kyllä koko koira ennen aikojaan sivukautta alas, eli ei hyvin.

Toisena harjoituksena tehtiin viiden esteen ympyrää, joista yksi este takaakiertona - ilman käsiä. Jostain syystä mulla oli hurja kuumakallekoira, joka tuijotti vaan niitä käsiä oli ne sitten selän takana tai puuskassa edessä. Toiseen suuntaan sain korjattua omaa liikkumista ja saatiin onnistunut suoritus, mutta toiseen suuntaan ei sujunut niin millään ja epäonnistumisista koira kuumui vielä lisää ja kävi päälle kahta suuremmalla vimmalla. Voi apua. Tätä käydään kyllä treenaamassa itseksemme joku kerta.

Olen pysynyt omatoimitreeneissä hyvin suunnitelmissa ja tehnyt niitä lyhyitä täsmätreenejä. Meidän kesän tavoite on saada kepit kutakuinkin valmiiksi ja täsmätreenit on siis keskittynyt niihin. Tähän mennessä ollaan saatu otettua kaksi verkkoa pois. Jos annan koiralle tilaa suorittaa itsenäisesti eli se menee edellä, niin pääsääntöisesti tekee hyvin, mutta jos olen sitä edellä, tulee se helposti ulos kohdasta, jossa ei verkkoa ole. Toki virheitä tulee välillä muistakin syistä, joita en aina edes huomaa tai ymmärrä, mutta koko ajan niitä tulee vähemmän.

Keppien lisäksi olen tehnyt jotain helppoa ja kivaa, kuten rallipätkää tai parin esteen yhdistelmiä. Näihin sen verran tavoitteellisuutta mukaan, että rengas ja pussi tehtäis aina osana rataa, eikä pelkästään yksittäisenä. Pussi sujuu jo kuin vettä vaan radan osana, se on Piitusta huippukiva. Rengas on vielä välillä vaikea ja Piitu sujahtaa väärästä välistä, mutta tämän viikon omatoimitreeneissä renkaalla ei ollut mitään ongelmia.

Kontakteihinkin pitäisi alkaa toden teolla paneutua, mutta on vähän motivaationpuute jotenkin. Ollaan me kuitenkin tällä viikolla tehty niiden eteen edes jotain. Katsotaan nyt, miten homma etenee vai eteneekö. En ota mitään paniikkia niistä, kepit on nyt ykkösjuttu agin osalta ja kohta onkin meillä paljon muutakin harjoiteltavaa kahden koiran arjen pyörityksessä..

 Viime viikolla tuli taas mitta täyteen tota iänikuista takkukautta ja tässä tulos:

Kuvassa hätäseen suhastu konetus ennen lenkkiä sateessa, jonka jälkeen pesulle ja voitteko uskoa kauan meni föönaukseen!? 20minuuttia. Kyllä. Viimeistään siinä kohtaa totesin päätöksen olleen oikea, vaikka vähän vieläkin meinaa harmittaa. Mutta 20min on aika paljon vähemmän kuin tunti.

Olin ajatellut säilyttää Piitulla terrierin ainakin vielä jonkin aikaa Muusan kotiutumisen jälkeen, mutta vierailu Jyväskylässä sysäsi liikkeelle tämän konetusvimman. Aunella, joka on Piitun kanssa ihan saman ikäinen on jo karkeaa, takkuuntumatonta karvaa niskassa yllin kyllin. Muutenkin turkki oli ihan erituntuinen kuin Piitulla. Piitulla on siihen verrattuna ihan pehmoista pentuhöttöä yhä edelleen. Iski pieni kateus ja päätin, että otetaan uusi yritys terrierin kanssa vaikka parin vuoden päästä, kun turkki on toivottavasti vaihtunut ja helpompihoitoinen. Kesä on nyt Piitulle paljon kivempi, kun sillä on viileämpi ja turkinhoito helpotti kovasti. Uintireissuillekin on nyt pienempi kynnys lähteä. Vaikka toisaalta, menikö se pitkä kuuma kesä jo?

Ilo oli kyllä todeta, että koiraan on viimein alkanut tarttua lihasta! Se ei ole enää yhtään niin pahan näköinen rimpula kaljuna kuin oli viime kesänä. Sen olematon eturintakin on saanut jostain täytettä koloihinsa. 

ps. Muusa täytti tänään 7 viikkoa ja tulee jo viikon päästä kotiin <3

© Tiina Makkonen/Kennel Dancefloor's

 

Love at first sight

Viimein koitti retkipäivä Jyväskylään. Matka sujui hyvin, vaikkakin aikataulusta oltiin jäljessä jonkin verran. Ensi kerralla ainakin osataan varata enemmän aikaa matkaan ja laskea ne pysähtelyt mukaan. Koirien kanssa helteellä kun tulee väkisinkin vähän enemmän pysähtelyjä.

Jyväskylä on kyllä todella kaunis kaupunki. Tuli  jonkin verran siinä Jyväskylän keskustassa pyörittyä, kun yövyttiin hotellissa. Yö hotellissa meni suhteellisen hyvin, vaikkakin Piitu oli melko levoton ja huoneessa oli tuskallisen kuuma nukkua. Ilmastoituja huoneita tämä koiraystävällinen hotelli tarjosi vain koirattomille vierailijoille. Loogista. Loppupeleissä kuitenkin ihan positiivinen kokemus. Koirat sai yllätyspussukan (jonka joutui tosin erikseen pyytämään, kun huoneessa ei sitä valmiina ollutkaan odottamassa, vaikka näin luvattiin), jossa oli kakkapusseja ja herkkuja. Ihan jees.

Paluumatkalla pysähdyttiin jätskille :)

Pentuja käytiin katsomassa sekä lauantaina, että sunnuntaina. Kerran kun pitkän matkan päästä tultiin, niin otettiin sitten kaikki ilo irti ja viihdyttiin Tiinan ja Teron riesana useampikin tovi. Pelkästään positiivista sanottavaa on tästä vierailusta. Kaikki on jopa liian hyvää ollakseen totta. Perheen aikuiset koirat oli aivan ihania, kasvattajat oli aivan ihania ja pennut vieläkin ihanempia.

En varmaan ikinä unohda sitä hetkeä, kun mentiin pentuhuoneeseen ja Tiina iski mulle pienen pentupalleroisen syliin sanoen "Tässä sun tyttö!". Siinä sai kyllä eräänkin hetken nieleskellä kyyneleitä, niin liikuttavaa oli katsoa niihin maailman suloisimpiin nappisilmiin <3 Se oli rakkautta ensi-silmäyksellä.

Meillä oli omat koirat mukana tosiaan reissussa ja kasvattajan luona ne saivat viettää aikaansa keskenään viileässä ja viihtyisässä alakerrassa. Piitulla oli alkuun vaikeuksia olla niiiiiiin kaukana mammasta, mutta alistui se viimein kohtaloonsa ja hiljeni. Siitä on tullut melkoinen mammantyttö!

Sunnuntaina otettiinkin meidän koirat pihalle pentujen kanssa. Etukäteen hieman jännitti, kuinka Piitu pentuihin suhtautuu. Se kun osaa olla melkoinen kouho, eikä paljoa pienempiä varo. Se on myös aikamoinen Bitch ja tykkää herkästi kiusata pieniä ja heikkoja. Pelkäsin että joudun ihan poliisiksi ryhtymään sen kanssa, eikä minusta ollut ollenkaan hyvä idea ottaa sitä pentujen joukkoon.

Turhaan kuitenkin pelkäsin. Piitua ei olisi pennut voineet vähempää kiinnostaa. Mieluummin se vain tutki pihaa kaikessa rauhassa. Pennut kuitenkin päätti toisin. Heti isot jalat nähdessään ne syöksyivät kaikella pennun tarmollaan Piitun masun alle "Jes, MAITOA!". Tuollaista häikäilemätöntä käytöstä Piitu ei ymmärtänyt, eikä oikein tiennyt kuinka tulisi käyttäytyä. Se yritti pienesti murista pennuille, josko ne tajuaisivat pysyä kauempana, mutta pennut vain rynnivät rohkeasti lähemmäs. Kun Piitu totesi, ettei murina auta ja ne vaan tulee, nosteli se korkealle ilmaan varovasti jalkojaan ja väisti kauniisti takavasemmalle karkuun pentuja. Niin fiksu tyttö!

Helteellä taisi kyllä olla osittain vaikutusta Piitun käytökseen. Sunnuntai oli todella kuuma päivä ja se veti kyllä ihan löysäksi Piitun, kuten myös lähes kaikki muutkin. Pennutkin viihtyivät paremmin varjoisella terassilla tai sisällä kuin pihalla nurmikolla, jonne porotti kuumasti aurinko.

5vko

Tässä hän nyt siis on. Vihreäpantainen tyttö, viralliselta nimeltään Dancefloor's Merry Merenque ja kutsumanimeltään Muusa. Muusa on vielä musta, mutta harmaantuu iän myötä. Muusasta tulee tumman harmaa eli sininen. Virallisesti väri on harmaa, mutta näistä tummanharmaista, joilla ei ole hopeageeniä, puhutaan nimellä sininen. Näin olen siis asian ymmärtänyt ja jos tätä lukee joku viisaampi, niin korjatkaa toki.

Sitten "muutama" kuva :P Kaikki kuvat löytyy TÄÄLTÄ.

Anturoiden välissä kasvaa jo harmaata karvaa, josta tietää ettei pennusta jää musta :)

Isosiko Aune ja pentuesisaruksia.

Muusalla oli hyvin mielenkiintoiset nukkuma-asennot :D

Vauveli nauttii huomiosta ja rapsutuksista.

Piitu ja Muusa siis tapasivat jo toisensa ja yritimmekin ottaa heti niistä yhteiskuvia. Mallit ei olleet kovin yhteistyöhaluisia.

"Apua, se tulee iholle!"

Muusa otti eniten pennuista Piituun kontaktia. Tämä lienee sattumaa, mutta aika söpöä sitli :')

Välillä Piitu vähän innostuikin pennuista, mutta ei oikein osannut leikkiä rääpäleen kanssa, niin ei alkanut sen suuremmin vouhkata, onneksi.

 Otettiin myös jengikuva! Tämäkin oli hyvin haastava operaatio :D

Meidän jengi ekaa kertaa koolla <3

Tokoilua ja tuskaisaa odotusta

3 päivää odotusta jäljellä! Tai siis no tavallaan kaksi :P 

Pikkutyyppi piimäsuu huomenna tasan 5vko! © Tiina Makkonen/ Kennel Dancefloor's

Odotus ei ole ihan niin tuskaisaa, kun on mieluisaa tekemistä, johon keskittyä. Tänään se oli taas TOKOa. Kokoan nyt alle mitä tehtiin ja miten jatketaan yms.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS

Ensin leikittiin kuin oltais oltu lenkillä ja törmätty paikallaan seisoviin treenikavereihin. Piitu lähestyi kaikkia innokkaasti häntä heiluen ja oikein kerjäsi nameja, joita toki saikin runsaasti. Tosi reipas oli! Sitten otettiin ihan ns. oikea luoksepäästävyys toki sillä erolla, että kouluttaja saapui meidän luokse ja Piitu sai häneltä hurjasti nameja. Piitu ei pysynyt istumassa, mutta oli ihan superilonen ja antoi hyvin rapsuttaa yms. Muutamia toistoja ja hieman erilaisia lähestymisiä.

Tutustuttiin myös sirulukijaan ja piipittelin sitä ja liikuttelin Piitun niskassa kehujen ja namien saattelemana. Piitusta tää oli arvatenkin kiva juttu, koska sai kanaa.

PAIKKAMAKUU

Otettiin tämä nyt ihan normi koe-etäisyydellä toiseen koirakkoon. Piitu pysyi tosi hyvin. Kerran kävin välissä palkkaamassa ja pidensin välimatkaa minun ja koiran välillä tämän jälkeen. Häiriönä kouluttaja käveli koirien edestä ja juoksi ja pomppi ja vaikka mitä. Piitulle aikamoinen haaste, kun ei olla näin suuressa häiriössä vielä tehtykään ja vielä toinen koirakin läsnä. Ylpeä täytyy olla kyllä meistä, kun ollaan saatu tästä liikkeestä näin varma ja hyvä, vaikkei tosiaan ole toisten kanssa kimpassa treenattukaan. Ei moitteen sanaa.

LIIKKEESTÄ MAAHANMENO

Olen opettanut tämän takaperin ketjuttamalla ja jotenkin oon vähän hakusessa tän liikkeen kanssa ja halusin siihen neuvoja. Nopeita maahanmenoharjoituksia takaperin juosten ja reilulla käsiavulla leikin omaisesti otetaan, jotta saatais maahanmenoista nopeita ja varmoja. Tätähän ne usein kyllä Piitulla onkin, mutta tää helle ei ihan oo sille otollinen treenikeli. Melko löysää touhua.

LIIKKEESTÄ SEISOMINEN

Tämä liike on ihan jäänyt opettamatta ja nyt olis tarkoitus paneutua siihen. Saatiin hyvät neuvot kuinka lähdetään liikkeelle ja ensi viikon (viimeisissä ennen kesätaukoa?) katsotaan missä mennään. Tosin tässä loppuu vähän treenipäivät kesken, kun on kaikkea muuta ohjelmaa, mutta koitetaan edes päästä alkuun.

Näiden lisäksi tehtiin yksi onnistunut luoksetulo ja pari perusasentoharjoitusta, joita jatketaan samaan tyyliin suoruutta hakien ja eri kulmista, sekä käsiavun häivyttämistä. Seuruuta myös kotitreeninä seinää vasten jatketaan parin askeleen pätkissä. Puhuttiin myös, että Piitulle voisi opettaa jonkun virettä nostattavan tempun, jota voi kokeessa tehdä liikkeiden välissä. Jään pohtimaan tätä ja täytyy kokeilla erilaisia juttuja, mikä toimii parhaiten.

Tänään meillä oli ekan kerran nupun treeneissä kevythäkki mukana ja Piitu rauhottui sinne välittömästi hyvin lepäämään ja oli hienosti hiljaa. Pari kertaa toisten koirien haukkuun piti pienesti vastata, mutta hiljeni käskystä. Täytyy vaan käydä ostamassa muutama kylmäkalle ja laittaa ne häkkiin viltin alle viilentämään. Tänään oli ainakin tuskasen kuuma, kun kentällä ei oikein varjoa ole. Asetin häkin kyllä auton viereen varjoon, mutta hiostava helle oli varmasti siinä varjossakin kova. Avasin häkin verhoja siltä osin kuin pystyin, eikä Piitu loppujen lopuksi kovin pitkää aikaa häkissä joutunut olemaan. Ensi kerralla varaudun kyllä paremmin, koska ensi viikollekin on luvattu hellettä.

SÖPÖYSVAROITUS!

Tänään oli valokuvaaja Anna-Mari Sundgren käynyt kuvaamassa penneleitä ja me tulevat pennun omistajat saatiin vauveleista aivan iiihania kuvia! 

Otin itselleni talteen lähinnä vain oman pennun kuvat ja muutamia muita. TÄÄLLÄ voit katsoa kaikki kuvat pennuista.

Hilda-mamma ja lapsia.

Nukkuvat pennelit.

Pikkusisko ja isosisko <3

Tää oli vielä ihan pakko laittaa, vaikkei oletettavasti meidän pentu olekaan. Tässä siis toinen harmaa tyttö Joyful Jive.

Oli myös pakko napata talteen ihanasta Aune-siskosta napatut aksakuvat. Aune harrastaa agilityä, kuten pentueen emä Hilda ja isä Utuki. Eli aikamoisen atleettia porukkaa :D

Äidin ja tyttären leikkiä.

6 päivää enää!!! <3