Vuoden vaihde

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä kotosalla. Onnellinen saa olla koiranomistaja, joka asuu maalla! Täällä raketit alkoi paukkua aattona vasta kuuden kieppeillä illalla ja vielä maltillisesti siihenkin aikaan, joten päivällä saatiin lenkkeillä rauhassa ja koiraa pystyi pitämään vapaana huoletta. Törmättiin pellolla taas naapuriin koiransa kanssa ja Muusakin pääsi kunnolla rallattelemaan uuden ystävänsä Naksu-koiran kanssa. Niillä on kyllä ihan huippukivat leikit! Aivan huikeeta, että löytyi näin läheltä (rajanaapuri) leikkikaveri Muusalle, johon vieläpä on törmätty lenkeillä jo melko useasti viime aikoina. Leikkituokion jälkeen jatkettiin matkaa eri suuntiin. Puolitoista tuntia meni metsiä ja peltoja samoillessa ja vasta viimeisen puolen kilsan matkalla kuului etäältä pari pamahdusta, joihin Muusa ei reagoinut mitenkään. Päätin silti ottaa sen kiinni loppumatkan ajaksi varmuuden vuoksi. Olin varannut lenkille mukaan 8m flexin, jotta Muusalla olisi enemmän liikkumavaraa, jos sitä joutuu pitämään kiinni. 

Etukäteen hieman mietitytti, miten Muusa tänä vuonna reagoi paukkeeseen. Aikaisempina vuosina se ei ole reagoinut mitenkään, mutta elokuussa käydyn luonnekuvauksen ampumisosio tuntui jättäneen Muusalle jotain ikäviä muistoja. Syyskuussa käytiin rallytokokokeissa, jotka pidettiin ulkona koulun kentällä. Silloin kuului vähän väliä laukauksia, joihin Muusa reagoi olemalla ehkä hieman levottomampi ja koekin meni aika penkin alle koiran kanssa, josta oli vaikea saada "otetta". Marraskuulla meidän lähellä olevassa seurantalon tapaisessa juhlittiin häitä, joissa oli ilotulitus. Silloin Muusa oli hyvin hämmentynyt ja tuli seisomaan mun vierelle. Se rauhottui makoilemaan vasta, kun pauke loppui. 

Muusa yllätti kuitenkin positiivisesti ja oli oma lunkki itsensä koko vuodenvaihteen. Se jäi sisälle syömään rauhallisena luuta puolenyön aikaan, kun hipsittiin miehen ja siskon kanssa ulos katsomaan raketteja. Skumppapullon aukaisemista se hieman säpsähti, mutta jatkoi pian taas luun kaluamista. On se vaan mainio tyyppi, sen kanssa elämä on varsin helppoa. Mainittakoon vielä, että pauke loppui täällä kokonaan viimeistään puoli yhteen mennessä, jonka jälkeen pystyi päästämään koiran omaan pihaan pissalle ja riskillä ihan vapaana (aidatulle pihalle kumminkin). Myöskään seuraavina päivinä ei enää pauketta kuulunut, vaan hyvin noudatettiin kellonaika- ja päivärajoituksia. Toista se on tuolla kaupungissa..