Ollaan vietetty aika pitkää blogihiljaisuutta koko kesän. Jospa nyt taas alkaisin aktivoitua, kun lomakin jo lähenee loppuaan. Meille kuuluu hurjan hyvää. Koirat on olleet terveinä *kopkop ja ollaan otettu rennosti ja nautittu kesästä ja lomasta. Otettiin ja muutettiin kuun vaihteessa landelle! Sisäinen maalaistyttöni on nyt niin onnellinen. Meillä on nyt ihka ensimmäinen oma piha, joka on rauhallinen ja suojaisa. Muuton jälkeen meni puoltoista viikkoa, niin saatiin miehen kanssa kyhättyä aita kasaan. Fiilikset oli kohdillaan, kun vesisateessa siideriä nauttien väsättiin aitaa. Mutta lopussa kiitos seisoi ja kyllä ollaan tyytyväisiä koko jengi. Ei oo mitään parempaa, kun katsoa koirien riemua joka ikinen päivä. Tänäänkin istuskelin pihassa ihanassa ilta-auringossa ja koirat peuhasi ja puuhasi pitkin pihaa. Kyllä maalla ihmisen sielu lepää <3
Koirien ensimmäinen tutustuminen pihaan oli tietysti heti, kun saatiin naputeltua viimeinenkin kiinnike aidan tolppaan kiinni. En malttanut odottaa, että sade lakkaa, vaan oli pakko päästää koirat heti ulos. Sade lakkasi ehkä puolen tunnin päästä, mutta mitäs pienistä :D Videolla siis aidantolpat vielä lyhentämättöminä. Ne vielä siistittiin jälkeenpäin samanpituisiksi verkon kanssa. Valittiin 120cm korkuinen aitaverkko, Bauhausista ostettiin verkko, sekä kiinnikkeet. Portit mies rakensi isänsä kanssa jostain jämälaudoista, joita löytyi miehen isän kätköistä. Aidantolpat taas saatiin pilkkahintaan miehen työpaikalta. Kokonaisuudessaan hintaa aidalle tuli alle 150€. Vielä jäi rullaa vähän jäljelle, joten pieni laajennus aitaukselle saattaa tulevaisuudessa olla mahdollinen. Ensin täytyy vaan vähän myllätä pihaa talon päädystä ja laittaa nurtsit alulle. Mies onkin jo innolla raivaushommia tehnyt, että hyvällä mallilla sekin.
Muusan kanssa on vietetty aksasta kisataukoa koko kesä ja voi olla, että vielä elokuukin menee tauolla. Syksyllä katsellaan sitten taas jotkut kisat sille. Muutenkin ollaan tehty aksaa sen kanssa tosi vähän. Pieniä pikatreenejä vain silloin tällöin ja painotus on ollut vireennostatuksessa ja fiiliksessä. Ei toistoja, vaan lyhyttä pätkää tai yksittäisiä esteitä, esteen tarjoamisia yms. Toivottavasti tällaiset treenit tuottaa jotain tulosta ja saadaan sitä fiilistä ja vauhtia hommaan. Piitu on treenannut viikkoryhmässä koko kesäkauden ja huikeenhyviä treenejä on ollut. Vaikeita juttuja on päästy kokeilemaan ja onnistumisia on tullut mukavasti. Kehitytään sen kanssa kyllä tasaista tahtia koko ajan ja sen kanssa on superkiva treenata jokaikinen kerta.
Heräsin yhtäkkiä siihen, että Muusalla on seuraava rallykoe jo ihan nurkan takana, eikä olla huhtikuun kokeen jälkeen treenattu lainkaan. Pikkupaniikissa otin yhtenä iltana sitten pikaiset rallypätkät omassa pihassa ja sain huokaista helpotuksesta. Kaiken se muisti ja teki kivalla moodilla hommia. Ei meillä ole siis hätää. Mutta jos nyt jonkun treenin sen kanssa ottaisi vielä ennen kokeita. Tarkoituksena olisi käydä parit rallykokeet tässä alkusyksystä ja joskos loppusyksystä päästäisi paneutumaan tarkemmin jo avon liikkeisiin, joita toki niitäkin tehty koko ajan tässä sivussa. Rally-ryhmään pistin juuri hakemusta syyskaudelle, mutta saa nähdä päästäänkö kun taitaa olla vähän tunkua verraten tarjontaan.
 |
| Piitu löysi heti parhaan kyttäyspaikan uudesta kodista :D |
 |
| Raakaluita kelpaa syödä pihalla. Ei tuu enää sisälle sotkuja, jee! |
 |
| Kesäillat <3 |
Koirien ensimmäinen tutustuminen pihaan oli tietysti heti, kun saatiin naputeltua viimeinenkin kiinnike aidan tolppaan kiinni. En malttanut odottaa, että sade lakkaa, vaan oli pakko päästää koirat heti ulos. Sade lakkasi ehkä puolen tunnin päästä, mutta mitäs pienistä :D Videolla siis aidantolpat vielä lyhentämättöminä. Ne vielä siistittiin jälkeenpäin samanpituisiksi verkon kanssa. Valittiin 120cm korkuinen aitaverkko, Bauhausista ostettiin verkko, sekä kiinnikkeet. Portit mies rakensi isänsä kanssa jostain jämälaudoista, joita löytyi miehen isän kätköistä. Aidantolpat taas saatiin pilkkahintaan miehen työpaikalta. Kokonaisuudessaan hintaa aidalle tuli alle 150€. Vielä jäi rullaa vähän jäljelle, joten pieni laajennus aitaukselle saattaa tulevaisuudessa olla mahdollinen. Ensin täytyy vaan vähän myllätä pihaa talon päädystä ja laittaa nurtsit alulle. Mies onkin jo innolla raivaushommia tehnyt, että hyvällä mallilla sekin.
Muusan kanssa on vietetty aksasta kisataukoa koko kesä ja voi olla, että vielä elokuukin menee tauolla. Syksyllä katsellaan sitten taas jotkut kisat sille. Muutenkin ollaan tehty aksaa sen kanssa tosi vähän. Pieniä pikatreenejä vain silloin tällöin ja painotus on ollut vireennostatuksessa ja fiiliksessä. Ei toistoja, vaan lyhyttä pätkää tai yksittäisiä esteitä, esteen tarjoamisia yms. Toivottavasti tällaiset treenit tuottaa jotain tulosta ja saadaan sitä fiilistä ja vauhtia hommaan. Piitu on treenannut viikkoryhmässä koko kesäkauden ja huikeenhyviä treenejä on ollut. Vaikeita juttuja on päästy kokeilemaan ja onnistumisia on tullut mukavasti. Kehitytään sen kanssa kyllä tasaista tahtia koko ajan ja sen kanssa on superkiva treenata jokaikinen kerta.
Heräsin yhtäkkiä siihen, että Muusalla on seuraava rallykoe jo ihan nurkan takana, eikä olla huhtikuun kokeen jälkeen treenattu lainkaan. Pikkupaniikissa otin yhtenä iltana sitten pikaiset rallypätkät omassa pihassa ja sain huokaista helpotuksesta. Kaiken se muisti ja teki kivalla moodilla hommia. Ei meillä ole siis hätää. Mutta jos nyt jonkun treenin sen kanssa ottaisi vielä ennen kokeita. Tarkoituksena olisi käydä parit rallykokeet tässä alkusyksystä ja joskos loppusyksystä päästäisi paneutumaan tarkemmin jo avon liikkeisiin, joita toki niitäkin tehty koko ajan tässä sivussa. Rally-ryhmään pistin juuri hakemusta syyskaudelle, mutta saa nähdä päästäänkö kun taitaa olla vähän tunkua verraten tarjontaan.
 |
| Iltatokoilujen/rallytteluiden loppuhuipennukseksi kimppapaikkis hyvin läheisissä tunelmissa :D |
Muusa pääsi alkukuusta taas yhden koirahierojaopiskelijan käsiteltäväksi ja saikin kunnian olla tämän ensimmäinen asiakas. Muusa on niin leppoisa tyyppi, että päätin tarjota sitä tälle opiskelijalle, vaikka tunkua koirista oli jo reilusti. Nappiin osui valinta ensiasikkaaksi Muusan kohdalla, kun se oli tapansa mukaan unelma-asiakas. Siellä se aivan vieraassa paikassa heitti pötkölleen ja nukkui ja nautti täysillä saamastaan käsittelystä. Sovittiin heti uusi aika kuukauden päähän.
Piitulla ei sitten ollutkaan ihan niin leppoisaa, kun kesäkuun puolella oli viimeisin osteopaattikäynti. Hoitoväli oli venähtänyt tosi pitkäksi edellisen ajan oltua joulukuussa. Heräsin vain vähän myöhään ajanvarauksen kanssa ja pitkät jonot oli tietenkin ja seuraava aika venyi kesäkuulle. Vahingosta viisastuneena varasin uuden ajan jo saman tien. Talven liukkaat ovat kuulemma näkyneet osteopaatin asiakkaissa ja lähes poikkeuksetta kaikki koirat on olleet jumissa. Niin oli Piitukin ja pahasti olikin. Aina sitä jännittää hirveästi osteopaatilla ja se saattaa vähän täristäkin, mutta tämä kerta oli ihan omaa luokkaansa. Se alkoi tärisemään välittömästi, kun astuttiin hoitohuoneeseen. Se tärisi kuin haavanlehti koko ajan, kun osteopaatti käväisi muualla ja laitoin Piitulle kuonokoppaa. Tärinä ei lakannut ennen kuin saatiin lantion pahin jumikohta avattua. Sen täytyi olla siis todella kipeä. Jotain aavistuksia mulla oli, että tällä kertaa sieltä jotain löytyy, mutta en osannut aavistaa, että noin pahasti oli mennyt jumiin. Hieman jäykähköä sen liikkuminen oli ollut ja keväällä oli parit treenit Salon koirahalilla, jossa on todella liukas pohja. Pari viikkoa ennen hoitoa oltiin juuri siellä treeneissä ja Piitu liukasteli todella pahannäköisesti. Olin jo vähällä lopettaa treenin kesken, mutta kun pahin into laantui niin koirakin alkoi käyttämään järkevämmin kroppaansa, eikä enää liukastellut niin kovin. Tämä sai nyt kuitenkin jäädä meidän viimeiseksi treeniksi tuolla pohjalla. Joskaan osteopaatin mukaan nämä jumit ei olleet niin tuoreita, että olisi tuosta treenistä tulleet, vaan jo aiemmin. Otettiin seuraava hoitokerta lyhyemmällä välillä eli Piitu pääsee jo elokuussa uudestaan käsittelyyn. Ainakin se on liikkunut nyt letkeämmin, kun hetken kevyemmän liikunnan jälkeen on jatkettu normaalieloa ja treenattukin kerta viikkoon. Se ei ole yhtään samanoloinen, kun keväällä, joten en ole siitä yhtään huolissani. Jatkossa on kyllä pidettävä huoli, että hoitoväli on se 3-4kk eikä yhtään enempää. Etenkin liukkailla keleillä saa olla lyhemmätkin hoitovälit, ettei tilanne pääse noin pahaksi.
Käytin Piitun keväällä myös sappihappotestissä, jota eläinlääkäri suositteli epilepsiatutkimusten yhteydessä. Maksan toiminta oli täysin normaalia eli sieltä ei saatu selitystä näille epileptisille kohtauksille. Myöskin lääkitys on pitänyt kohtaukset poissa, joten eiköhän me hyvinkin varmasti voida tässä kohtaa todeta diagnoosiksi epilepsia. Onneksi tosiaan lääkitys näyttää toimivan hyvin ja toivotaan, että samalla linjalla jatkuukin.
Huomenna käynnistyykin sitten viimeinen, säätiedotusten mukaan hyvin helteinen lomaviikko. Suunnitelmissa on mm. puudelikavereiden treffailua, uintia, aksaa ja yhdet näyttelytreenit. Varsin koiramaista menoa siis luvassa.
Piitulla ei sitten ollutkaan ihan niin leppoisaa, kun kesäkuun puolella oli viimeisin osteopaattikäynti. Hoitoväli oli venähtänyt tosi pitkäksi edellisen ajan oltua joulukuussa. Heräsin vain vähän myöhään ajanvarauksen kanssa ja pitkät jonot oli tietenkin ja seuraava aika venyi kesäkuulle. Vahingosta viisastuneena varasin uuden ajan jo saman tien. Talven liukkaat ovat kuulemma näkyneet osteopaatin asiakkaissa ja lähes poikkeuksetta kaikki koirat on olleet jumissa. Niin oli Piitukin ja pahasti olikin. Aina sitä jännittää hirveästi osteopaatilla ja se saattaa vähän täristäkin, mutta tämä kerta oli ihan omaa luokkaansa. Se alkoi tärisemään välittömästi, kun astuttiin hoitohuoneeseen. Se tärisi kuin haavanlehti koko ajan, kun osteopaatti käväisi muualla ja laitoin Piitulle kuonokoppaa. Tärinä ei lakannut ennen kuin saatiin lantion pahin jumikohta avattua. Sen täytyi olla siis todella kipeä. Jotain aavistuksia mulla oli, että tällä kertaa sieltä jotain löytyy, mutta en osannut aavistaa, että noin pahasti oli mennyt jumiin. Hieman jäykähköä sen liikkuminen oli ollut ja keväällä oli parit treenit Salon koirahalilla, jossa on todella liukas pohja. Pari viikkoa ennen hoitoa oltiin juuri siellä treeneissä ja Piitu liukasteli todella pahannäköisesti. Olin jo vähällä lopettaa treenin kesken, mutta kun pahin into laantui niin koirakin alkoi käyttämään järkevämmin kroppaansa, eikä enää liukastellut niin kovin. Tämä sai nyt kuitenkin jäädä meidän viimeiseksi treeniksi tuolla pohjalla. Joskaan osteopaatin mukaan nämä jumit ei olleet niin tuoreita, että olisi tuosta treenistä tulleet, vaan jo aiemmin. Otettiin seuraava hoitokerta lyhyemmällä välillä eli Piitu pääsee jo elokuussa uudestaan käsittelyyn. Ainakin se on liikkunut nyt letkeämmin, kun hetken kevyemmän liikunnan jälkeen on jatkettu normaalieloa ja treenattukin kerta viikkoon. Se ei ole yhtään samanoloinen, kun keväällä, joten en ole siitä yhtään huolissani. Jatkossa on kyllä pidettävä huoli, että hoitoväli on se 3-4kk eikä yhtään enempää. Etenkin liukkailla keleillä saa olla lyhemmätkin hoitovälit, ettei tilanne pääse noin pahaksi.
Käytin Piitun keväällä myös sappihappotestissä, jota eläinlääkäri suositteli epilepsiatutkimusten yhteydessä. Maksan toiminta oli täysin normaalia eli sieltä ei saatu selitystä näille epileptisille kohtauksille. Myöskin lääkitys on pitänyt kohtaukset poissa, joten eiköhän me hyvinkin varmasti voida tässä kohtaa todeta diagnoosiksi epilepsia. Onneksi tosiaan lääkitys näyttää toimivan hyvin ja toivotaan, että samalla linjalla jatkuukin.
Huomenna käynnistyykin sitten viimeinen, säätiedotusten mukaan hyvin helteinen lomaviikko. Suunnitelmissa on mm. puudelikavereiden treffailua, uintia, aksaa ja yhdet näyttelytreenit. Varsin koiramaista menoa siis luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti