Retkipäivä

Saatiin retkikutsu yhdeltä tutulta ja mulla oli heti mielessä mihin lähdetään. Kesäkuun alun työpaikan virkistysillasta lähtien on pitänyt mennä tutustumaan tarkemmin Karnaistenkorpeen ja nythän sinne sitten päästiin. Neljä koiraa, leikki-ikäinen ja me naiset. Koko jengi tuli hyvin juttuun. Etukäteen vähän mietittiin kuinka meidän vanhemmat, arvokkaat nartut sietävät toisiaan, mutta hyvinhän ne kulki, kunhan ei liian läheisiksi annettu käydä. Pikkupoika Nomi oli ihan rakastunut mun tyttöihin, kuten nuoret urokset aina, etenkin kylmäkiskoinen Piitu kiehtoi sitä oikein kovasti. 

Jännitin hieman myös Piitun suhtautumista pikkuiseen Saana-tyttöön, mutta turhaan olin huolissani. Saana oli koirien kanssa ihan täydellinen. Niin tottunut koiriin, ettei pelännyt itse, muttei liiemmin ollut kiinnostunutkaan. Neutraali suhtautuminen on Piitulle paras, eikä Piitu välittänyt Saanasta ollenkaan. Saana sai jopa "töniä" sen pois tieltä, kun kulki polulla, eikä Piitu kiinnittänyt moiseen mitään huomiota. Mustikoita se otti mielellään kädestä nätisti, kun Saana niitä tarjosi. Muusa taas on tykännyt lapsista aina ne vähäiset kerrat, kun se on kontaktiin niiden kanssa päässyt. Vähän täytyy vaan olla tarkkana, kun se kiehnää ja puskee päällä niin kovin, ettei lapsi mene nurin.

Meille sattui loistava retki-ilma, ei ollut liian kuuma eikä liian viileäkään. Piitun käytin pulahtamassa lammessa kuitenkin alkureissusta, kun sellainen mahdollisuus kerran oli. Lampi oli äkkisyvä ja Piitua hirvitti mennä sinne, mutta toisella yrityksellä uskalsi hakea rakkaan pallonsa. Hirvitystä varmasti lisäsi se, että Piitu ui ekan kerran vuosiin ilman uimaliivejä, alkujärkytys oli niin suuri, että eka yrityksellä pallo jäi veteen. Voi sitä tuskaisaa ujellusta, jota se rannalla piti ennen kuin rohkaistui ja lompsahti uudestaan lampeen. Hassu <3

Melkein 7km lenkki lampsittiin rauhalliseen tahtiin ja pysähdyttiin nauttimaan eväitä Ahvenalammen laavulle. Tulentekovälineitä ei sattunut mukaan, mutta meillä kävi hyvä tuuri, kun edellisiltä laavuilijoilta oli jäänyt pieni hiillos, joka saatiin vielä roihahtamaan liekkiin. Vaikkei grillattavaa ollutkaan mukana, niin nuotio tuo aina tunnelmaa ja piti hyttyset loitolla. Hyvässä seurassa vierähti tovi jos toinenkin, yhteensä 3,5 tuntia. Löytyypä meiltä täältä Lohjalta upeita lenkkireittejä, noloa myöntää, että tutustun näihin oikeasti vasta nyt. Alueelta löytyy myös Geokätkö(jä?), jos sellainen kiinnostaa. Itselle vielä vähän vieras "laji", mutta tuolloin työpaikan virkistysillassa tuli porukalla tuo yksi kätkö etsittyä. Voin vaan kuvitella kuinka koukuttavaa puuhaa se on. Ehkä innostutaan koirien kanssa lenkkeillessä joku kerta kokeilemaan.

Supersuloinen Nomi, tasinpa ihan pikkusen ihastua tähän nuoreen herraan <<3

Ahvenalampi.

Muussi himoitsi Saanan mehupulloa :D