Vappuaattona korkattiin rally-tokoura Muusan kanssa ihan virallisesti meidän seuran ihka ensimmäisissä rallykokeissa. Näitä skaboja jännitin jo edellisenä iltana ja paljon enemmän kuin aksakisoja. Joku zen-fiilis mut valtasi kuitenkin kisa-aamuna jo rataantutustumisessa, eikä jännittänytkään hirveästi enää. Koira silti mun olemusta hyvin peilasi, eikä tekeminen taas ollut kovin säpäkkää. Muusa oli vähän omissa maailmoissaan hetkittäin ja sitä sai herätellä pitkin rataa. Pari kertaa se haisteli maata, joista rokotettiin ja yhden kyltin uusin, kun se ei totellut maahanmenokäskyä. Yksi ainokainen talutinvirhe tuli koko radalla ja siitä olen kyllä tyytyväinen. Tämän halusin ehdottomasti korjata möllikisoista, koska siellä talutinvirheitä ropisi. Lähtö-kyltin treenaminen on myös tuottanut tulosta, koska Muusa jaksoi aivan älyttömän hienosti odottaa perusasennossa, kun tuomari tuli tarkistamaan meidän pannankin vielä ennen kuin päästiin suorittamaan. Näytti kuulemma huivilta sieltä kauempaa. Hieman pelkäsin, että Muusa hyppäisi haistelemaan lähdön lähistöllä olevia tötsiä, mutta eipä se onneksi niitä tajunnut.
Ennen meidän vuoroa yritin viritellä Muusaa hallissa kaiken kansan keskellä ja se otti hirveästi häiriötä kaikesta mahdollisesta, eikä sitä olis huvittanut tehdä mitään rallya mun kanssa yhtään. Tämä myös aiheutti toki oman jännitysmomenttinsa. Onneksi rauhallisemmalla odotusalueella sekin alkoi keskittyä ja radalla jo unohti täysin muun hälinän, ihmiset ja koirat.
Tehtiin hyväksytty tulos 93/100 pistettä ja sillä sijoituttiin neljänsiksi. Ihan hyvä aloitus, josta on kuitenkin vielä varaa pistää paremmaksi. Tästä se lähtee!
Kuva: Matti Nenonen
Kuva: Matti Nenonen
Saatiinpa muistoksi pari kuvaakin kisoista, kun joku siellä oli kuvaamassa. Ei ehkä mikään tähtihetki tuo eka, kun koira juuri haaveilee omiaan, mutta hällä väliä. Tarkempaa esittelyä kaipaa ehkä tässä kohtaa myös Muusan uusi, nimenomaan rally-tokoa varten teetetty panta. Tämä panta läpäisi siis hienosti tuomarin tarkistuksen ;) Ja pääsi kyllä meillä ihan arkikäyttöön. Ihan superhyvä panta! Luovuttiin Muusan kanssa kuonopannastakin kokonaan, kun se kävelee tän kanssa niin hienosti hihnassa (ainakin ilman frendejä, omassa porukassa). Toki ehkä se ei oo ainoastaan pannan ansiota, on siitä tullut ihan kelpo lenkkikaveri noin muutoinkin, vaikka vähän toisille koirille haukkuukin.
Panta on siis tilattu Leenan Pantanurkasta mittatilauksella. Vuori satiinia, koristenauha Leenan itse suunnittelema, pistolukolla ja pienellä säätövaralla varustettu panta. Turvallisuuden vuoksi pannassa on kaksi metallilenkkiä, joihin hihna kiinnitetään, koska etenkään isolla koiralla nuo muovilukot eivät ole kovin luotettavia. Tämä toimii meillä tuon bgb-lukollisen hihnan kanssa paremmin kuin puolikurrat, koska Muusa kiehnää jalkoja vasten kuin kissa ja on monta kertaa saanut tuon lukon jäämään tukkaan kiinni ja olen pelännyt, koska tulee se hetki, kun se jääkin johonkin silmäluomeen ja repäisee mukanaan koko luomen irti. Näiden lukkojen kanssa on sattunut koirille paljon vahinkoja. Itse en tykkää näistä yhtään, vaan valitsen aina pistoolilukon, jos mahdollista. Harmikseni tätä liilaa hihnaa ei löytynyt pistoolilukolla messarista, joten jouduin tyytymään tähän. Sen verran olen nirso näissä varusteissa eli ihan mikä vaan grip-hihna ei mulle käy, vaan ostin nämä sen vuoksi kun olivat pehmeämpiä käteen kuin gripit yleensä. Ja halvat! ;) Ja tietty, kun oikeat väritkin löytyi. Mutta nyt on toimiva kombo yhdessä uutukaisen pannan kanssa. Kyllä meidän nyt kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti