Vuoden ekat epikset ja viralliset kisat

Viikonloppuna molemmat tytöt pääsi kisailemaan. Lauantaina oli oman seuran epäviralliset kisat, joihin ilmoitin molemmat mölli-luokkaan. Ollaan treenattu nyt puomia aika ahkerasti ja se on sujunut jo yhden esteen kautta vauhdistakin hyvin. Joskus tytöt meinaa karata kontaktilta ennen kuin ehdin palkata, mutta pysähtyminen on ollut viime aikoina kyllä ihan 100% aina. Lähdettiin siis testaamaan kuinka puomi sujuisi radalla. 

Muusan kanssa starttasin luokan kolmantena. Juoksuksihan se meni, kun piti koira hakea autolta parkkipaikalta, joka oli kuin suuri jääkenttä. En ehtinyt edes hengitystä tasaamaan, kun oli jo riennettävä radalle. Muusa oli oma hömppä itsensä heti alusta lähtien. Ensin se huomasi hyvin lähellä olevan yleisön ja ihmisrakkaana koirana unohti, että piti odottaa lähtölupaa ja nousi ihastelemaan yleisöä. Palautin sen istumaan ja sitten se pysyikin hienosti. Hiukan se kumminkin taisi olla hämmentynyt tästä tilanteesta, kun sille tuli hirmuinen kiire ja se unohti hypätä ensimmäisen hypyn ja juoksi ohi. Ohjasin takaakiertoon ja päästiin jatkamaan rataa. Puomin kontaktille se pysähtyi hienosti, mutta jäi haistelemaan maata (= etsimään nameja) ja peruutti etutassut takaisin kontaktille. Vapautin kuitenkin siiitä, enkä alkanut korjailemaan, kun oli kumminkin aluksi mennyt oikein. Aan kontaktille Muusa osui hienosti (tuurilla). Viimeisellä putkella joku haju(?) kiinnitti Muusan huomion ja se tekikin uukkarin. Meikäläinen huutaa vaan eteeneteeneteen ja yhtäkkiä tajuan, ettei koiraa ole missään. Tulihan se sieltä sitten, kun huusin nimeltä. On se sellanen hassunassu hömötintti. Muusa kyllä yllätti myös positiivisesti, nimittäin sillä oli supervauhti päällä! Viimeisissä treeneissä se oli semmoinen löysäilijä, että taas mietin lajinvalintaa uusiksi, mutta nää hetket kun se näyttää parastaan saa taas uskomaan, että kyllä sekin on aksakoira. 

Pieni Turbomuussi <3 

Piitun kanssa meillä oli kaksi starttia, ihan varmuuden vuoksi. Ajattelin, että voin sitten toisella vaikka palauttaa sen puomin alastulolle, jos se sieltä karkaa. Vaikkei sillä nyt mitään merkitystä olisi ollut, vaikka olisi palauttanut molemmillakin, kun ulkopuolisena kumminkin kisattiin. Syy ulkopuolisena kisaamiseen oli siis yksinkertaisesti se, että virallisissa startanneet eivät saa osallistua enää mölliluokkiin, vaan pitäisi mennä kisaavien luokkaan. Kisaavissa kuitenkin on keinu, jolle me ei vielä olla valmiita ja siksi möllit. 

Ekalla radalla Piitu haukahti ja oli hieman epävarma lähdössä, koska yleisö tosiaan oli melko lähellä. Myös hihnansiirtäjä (lapsi) tuli tosi lähelle koiria. Yritin kyllä heittää hihnan selvästi kauemmas koirasta, ettei tilanne käy liian ahdistavaksi Piitulle. Ei se onneksi noussut, vaikka selvästi jännittikin. Ekalla radalla en odottanut Piitua, vaan porhalsin edellä ja Piitulla tuli kiire mukaan, eikä lähtenytkään puomille. Uudella käskyllä meni sitten ja suoritti hienosti. En palkannut, vaan jatkettiin matkaa. Aan kontaktille osui (tuurilla). Vikan putken jälkeen unohdin taas tehdä koiran kanssa yhdessä ja porhalsin liikaa edelle, jolloin Piitu tuli tokavikasta hypystä ohi. 

Uusintaradalle halusin korjata ekan radan virheet ja hyvin onnistuinkin, kieltoja ei tullut. Harmi vaan, että aan kontaktille ei sitten osuttukaan tälllä kiekalla. Muuten olis ollut puhdas rata. Puomi meni  upeasti myös tällä radalla. Tavoitteet siis täytetty ja tyytyväinen saan olla. 

Sunnuntaina olikin vuorossa sitten ne ekat viralliset kisat. Aamuseiskalta lähtö kotoa ja kaveri kyytiin koiransa kanssa. Hyppyrata oli aamun eka, joten ei siinä paljoa kerinnyt jännittämään, vaikka oltiinkin kisapaikalla hyvissä ajoin.

Tehtiin siisti rata, joka olisi ollut nolla, jollei muurin palikat olisi kolahtaneet alas. Pieni virhe, mutta virhe kumminkin. Hiukan harmitti, kun eka LUVA kävi niin lähellä. Tyytyväinen olen kuitenkin rataan. Hienosti meni! Vähän pohja oli liukas ja Piitu kaatuikin ekalle putkelle mennessä. Onneksi siitä ei seurannut mitään sen ihmeempää. Paljon tuli päivän aikana koiraa verryteltyä, kun käytiin kaverin mukana joka radan lämppäilyt ja jäähdyttelyt ja Piitu sai olla hallissa mukana lähes koko päivän ja sielläkin jaloiteltiin ja temputeltiin. Ei vaikuta siltä, että mitään jumia olisi tullut kaatumisesta. 

Piitu oli koko kisapäivän tosi reipas. Muutamille ihmisille se murisi, jotka tulivat liian lähelle, mutta kesti myös yllättäen monia vaikeampiakin tilanteita. Meidän yksi agikouluttaja oli myös kisaamassa ja Piitu antoi hänen jopa rapsuttaa itseään. Niin väsynyt ja rohkea oli pieni puudeli, että radanrakennuksen aikana, jolloin oli hieman rauhallisempaa, se kävi pari kertaa oma-aloitteisesti maaten keskellä hallia. Asento oli hyvin varautunut, mutta uskalsi jopa leuan laskea maahan. 

Nyt on kyllä kova kisainto päällä. Ensi viikonlopppuna meillä on luvassa kahdet kisat ja kisakalenteria olen selaillut jo pitkälle kevääseen. Olin ajatellut, että treenaillaan tässä välissä ja maaliskuun lopulla seuraavat kisat, mutta voi olla etten maltakaan jäädä vaan treenailemaan.. 

Piitun kanssa asetin tavoitteeksi, että maaliskuun seuran omissa kisoissa startataan vihdoin ne agiradat eli kontaktit on siihen mennessä saatava valmiiksi. Puomi on nyt siis jo aika hyvissä kantimissa. Keinua treenattiin viime viikolla ekan kerran tänä vuonna. Sitähän Piitu on pelännyt ja luulin sen ottaneen tauon aikana paljonkin takapakkia. Mutta mitäpä vielä! Piitu ei pelännyt yhtään. Kaveri oli hidastamassa rämähdystä ja pikkuhiljaa kevennettiin apuja niin, että vikalla toistolla kaveri ei kannatellut keinua lainkaan enää, vaan "esitti" auttavansa. Siihen vikaan onnistumiseen lopetettiin. Tänään käytiin tekemässä pelkkää keinua ja hupsista heijaa! Tältä näyttää:

Aan tilanne on sitten sellainen, että se joko osuu tai se ei osu. Madalletulle aalle en aio palata, koska todistettavasti en käy treenaamassa sitä, jos pitää alkaa säätämään. Me startataan kisoissa siitä huolimatta, että aa mennään riskillä. Jos tuntuu, että vedetään joka radalta vitosia sen aan vuoksi, niin valitsen helpoimman tien ja otan siihenkin pysärin, vaikka se on toki isolle koiralla kuormittavampaa kuin juoksari. Mutta eipä niitä koiria ole mahdottomasti hajoillut ennenkään, saati meidän treenimäärillä sitten. Eiköhän jollain truuharrastajien koirilla oo niitä toistoja hiukka enemmän alla kuin meillä tulee koskaan olemaan.

Pitäisköhän ne agiradat kumminkin korkata jo ennen oman seuran kisoja?

Entäs pikku Muussinen sitten. Sanoin tossa lauantaina, että hitsi vie, siltähän puuttuu enää kepit ja se on valmis kisoihin. No, tässä tämän päivän keppitreeni videolla...

Jaa puuttuko ne vielä? Päivästä riippuen varmaan joo ja ei. Mihin meidän kaikki ongelmat vaan katoilee?! Juku mulla on hienoja koiria <3