Kevätkuulumisia

Ihana kevät on tullut ja ilmatkin vihdoin lämmenneet. Itse poden tällä hetkellä flunssaa ja harmittaa kyllä vietävästi, kun näillä ilmoilla on pitänyt olla neljän seinän sisällä. Koirat ovat hieman hunningolla nyt, kun omat voimat ei riitä kunnon lenkkeihin, mutta onneksi on ihania ystäviä, jotka tarjoutuvat auttamaan. Koirat ovat päässeet kaveriporukassa lenkille ja agilityäkin on treenattu. Oli hauskaa katsoa, kun kaverit ohjasi Piitua. Olipa neiti hiukkasen hämillään aluksi, mutta kyllä se siitä sitten lähti ja hienosti Piitu kuunteli "vieraan" ohjaajan ohjausta ja tunnollisesti suoritti annetut tehtävät.

Agilityn kevätkauden viimeiset treenit olivat perjantaina ja mulla oli molemmat koirat mukana. Muusa on ollut parit edelliset treenit todella vetelä, eikä ole oikein jaksanut treenata, mutta näissä vikoissa treeneissä tytössä oli taas potkua. En enää tiedä mistä on kyse. Aluksi epäilin, että hormoniheittelyjä, kun juoksuja odotellaan, mutta sitten se onkin yhtäkkiä reipas ja siitä löytyy vauhtia. En käsitä. Kumminkin näitä jokaista kolmea treenikertaa on yhdistänyt se, että koirat on olleet koko päivän keskenään kotona ja levänneet ja sitten on menty lyhyen lämpän jälkeen treenaamaan. Ei siis todellakaan ole mitenkään väsytetty ennen treenejä. Ehkä Muusa vaan on tommonen tuulella käyvä tai sitten se työstää niitä juoksuja vähän pidempään.. Ne kun eivät ole siis edelleenkään alkaneet.

Kesäkaudeksi en ottanut mitään treenipaikkaa, mutta hankin halliin vapaakortin. Tämän neljän kuukauden aikana olisi tavoitteena saada kepit kuntoon, joita aloitimme opettelemaan nyt uudestaan ohjureilla, kun verkkokepit eivät edistyneet. Piitun kanssa voi olla väärä lähestyminen nämä ohjuritkin, koska nekin mahdollistaa sen aivotnarikkaan-menon, joka verkoilla oli. Koitan nyt vaan edetä niiden kanssa tosi nopeasti, että heti kun sujuu vähänkin, niin ohjureita pois. Tänään poistinkin ekat ohjurit, yhteensä kaksi. Muusalla oli taas vähän huono päivä, joten sillä ei mennyt niin hyvin, eikä näin ollen poistettu vielä ohjureita ollenkaan. Jos ei ohjureidenkaan kanssa saada tuloksia, niin sitten täytyisi perehtyä johonkin muuhun koulutusmetodiin tai opettaa vanhanaikaisesti kädellä avustaen.

Ollaan myös muutettu viime aikoina palkkausta, jotta koiriin saataisi enemmän estehakuisuutta ja katse pois minusta (=taskusta, josta pallo lentää). Ollaan siis käytetty etupalkkaa ja avustaja on ollut varmistamassa, ettei koira saa varastettua palkkaa. Olen myös opettanut koirille vapautussanan palkalle, joka on meillä saa! Tämä toimii myös vapautussanana pysäytyskontakteissa. Kontaktit on meillä toinen työmaa kesäksi. Tarkoitus olisi siirtää kotona opeteltu 2on2off puomille ja keinulle ja A:lle opettaa juoksari. Se onkin sitten vielä suuri kysymysmerkki, miten me sitä lähdetään työstämään. Nähtäväksi myös jää palaako meidän pysähdysongelma puomilla. Aiemmin nimittäin kokonaista estettä tehdessä vauhtia oli niin paljon ja pysähdys niin raju, että takapää lensi alas puomilta. Varmasti pian näyttäytyy tämä ongelma jos on näyttäytyäkseen ja sitten otetaan myös puomille juoksari.

Lämpimät ilmat tuovat mukanaan myös hieman muuta puuhaa vapaa-ajalle, kun kaikki haluavat koiransa kevyeen kesätrimmiin. Piitusta tehtiin jo kokonaan naku ja koska Muusalla alkaa olla jo tosi kuuma, niin lähipäivien ohjelmassa on myös sen konettaminen, joskaan ihan kaikkea karvaa en raaski ajella. Kalenterissa on toki muutamalle muulle jo trimmiaika varattuna ja yhden uuden tuttavuuden jo olen kesänakuun vetänytkin.

Vaikka agility on nyt ihan ykkösasemassa meidän elossa, niin eniten taidan olla kuitenkin innoissani meidän uudesta menopelistä. Ostin nimittäin fillarin! Vielä se ei ole ihan ajokunnossa, käytettynä se vaatii vähän ehostusta, mutta käytiin me sitä silti Piitun kanssa vähän testaamassa jo. Olen Piitun kanssa fillaroinut vain muutaman kerran aiemmin mökillä hiekkatietä pitkin eli siis keskellä tietä. Nyt lähdettiin ihan jalkakäytävää pitkin menemään ja Piitu hakeutui itse ihan pyytämättä penkalle ravaamaan. Yhtään ei yrittänyt tulla pyörän eteen, eikä poukkoillut minnekään. Mentiin siis ihan vain koira hihnassa vierellä ravaten, ilman mitään springereitä. Springerikin meiltä löytyy, mutta se on äidin pyörässä kiinni. Ehkä toi hihnan kanssa meno on silti kivempaa. Tulee turvallsiempi olo, kun hätätilanteessa voi vaan päästää koiran irti, eikä ole "lukossa" sen kanssa. Niin hauskaa meillä oli fillarilenkillä, että jahka saadaan pyörä kuntoon, niin aletaan kyllä fillaroimaan ihan urakalla!