Lomapuuhia

Vietellään viimeistä lomapäivää. Hirveesti mitään ihmeellistä ei meidän lomaan ole mahtunut. Alkupäivät meni joulutohinoissa kyläillen siellä sun täällä. Koirat ei olleet juuri mukana aattoa lukuun ottamatta. Muusa pääsi mukaan mummolaan tapanina kyllä vanhuksia ilahduttamaan. Reipas tyttö oli, namut ja rapsutukset kelpasi, eikä yhtään jännittänyt, vaikka vain kerran aiemmin on nähnyt mummon ja hänen miehensä vuosi sitten.

Vuodenvaihde meni meillä ihan ok. Käytiin viiden aikaan lenkillä ja kauempaa kuului ilotulitusten pauketta. Loppumatkasta ne alkoivat kuulua jo lähempää ja välillä Piitu hätkähteli, mutta häntä pysyi reippaasti ylhäällä, eikä se pelännyt. Lenkki hieman venähti, joten kello ehti tulla jo kuusi ennen kuin päästiin kotikadulle. Nyt pauke kuului jo lähempää ja raketteja pamauteltiin näköetäisyydellä. Kehuin iloisella äänellä ja olin ylpeä itsestäni kuinka rentona ja rauhallisena pysyin, vaikka kieltämättä jännittikin Piitun reaktiot. Kaikki meni tosi hyvin, kunnes n. 10 metriä ennen kotiovea naapuritalon pihalla pamahti niin kovin, että Piitu säikähti todella pahasti ja ulisten yritti juosta karkuun ja pyrki sisälle rappuun. Onneksi oli kunnon panta ja hihna, ettei Piitu päässyt livahtamaan karkuun. Tuon säikähdyksen jälkeen Piitu pelkäsi sisälläkin, tärisi ja hakeutui lähelle. Laitoin pesukoneen ja astianpesukoneen päälle ja soitin musiikkia, katselin telkkaria äänet kovalla. Pikkuhiljaa Piitu rauhottui ja suurimman osan aikaa se oli ihan levollinen. Jossain vaiheessa se pystyi jopa alkaa syömään luuta. Välillä se jäi kuuntelemaan ja sitä alkoi taas pelottaa, mutta se pääsi pelosta yli jo nopeammin.  Muusa taas oli oma höperö itsensä, eikä tajunnut mistään mitään. Alkuun se vähän tuhahteli ja haukahteli kovemmille pamauksille, mutta lopetti senkin pian. Sitten se vain hengaili, söi innolla luuta ja lepäsi. Hyvät hermot <3

Muutoin ollaan nautittu ulkoilusta, kun vihdoin saatiin kunnolla luntakin. Treenattukin ollaan, agilityä pääasiassa. Tuntipörssistä nappasin tytöille treenipaikat meille ihan uuden kouluttajan ryhmästä yhdelle päivälle. Joku kumma joululomakato oli käynyt, eikä muita treenaajia paikalla ollutkaan. Saatiinpa sitten treenata ihan ajan kanssa. Ihan hauska rata oli, josta me tehtiin toki vain pätkiä. Muusan kanssa meno nyt oli mitä oli, hyvin Muusamaista. Joskin positiivista oli se, että sillä oli hyvin virtaa tehdä hommia ja sekös jos mikä on ilo.

Piitun kanssa sitten päästiin enemmän tekemisen makuun. Piitu kun kestää hyvin toistoja, niin hiottiin jo ok suoritus tosi hyväksi. Avainsanoja luotto koiraan ja oma eteneminen. Tämä oli sellainen treeni, jossa huomasi kyllä todella hyvin meidän kehityksen. Vuosi takaperin ei tuollaista tehtävää oltaisi saatu kunnialla suoritettua, kun Piitu olisi vain purrut käteen. Nyt meni huikeen hienosti, Piitu irtosi esteille hyvin ja jäi suorittamaan estettä itsenäisesti mun taakse, kun etenin. Aluksi en luottanut siihen, että se mun selän takana oikeasti hyppää ja jäin varmistelemaan, jolloin olin jo auttamattomasti myöhässä seuraavan esteen ohjaukseen. Tätä pätkää hiottiinkin ja lopulta sain oman sijoittumisen kohdalleen ja aika mieletön ero oli sujuvuudessa. Mutta eipä nyt ihan kaikki nappiinkaan mennyt, Piitu keksi yhtäkkiä renkaalla ettei osaakaan sitä ja muutama kerta saatiin yksittäisenä palautella sitä maan pinnalle, että mistäs välistä sitä hypätäänkään. Pari kertaa kun jäi ilman palkkaa niin johan alkoi oikea kolo hypylle löytyä. Lopuksi harjoiteltiin vähän rytmitystä. Piitu on kyllä tosi herkkä mun liikkeelle, kuten Muusakin ja kääntyy upeesti. Kun oma meno oli vähemmän töksähtelevää, niin aika makee pätkä saatiin tehtyä. Oli kyllä hauskaa käydä välillä taas uuden kouluttajan opissa. Ehkä kevätkaudella tulee Piitun kanssa mentyä monipuolisemmin muiden kouluttajien treeneihin, kun sillä ei ole omaa ryhmäpaikkaa. Täytyy sille kyttäillä aina paikkoja tuntipörssistä, että pääsee sekin aksaamaan.

Lisäksi tuli käytyä seuran mestaruuskisoissa juoksemassa parit radat, joista jo postailinkin erikseen. Ja syksyn ryhmien viimeiset kerrat olivat 1.1. Harmikseni Muusa oli päivän lenkistä (12km) niin väsynyt, ettei se jaksanut yhtään treenata. Yritettiin tehdä rengasta, joka oli radan ensimmäinen este, niin eipä Muusa suostunut sitä menemään lainkaan, vaikka viime treenissä se meni tosi hyvin. Jätettiin se sitten ja koitettiin radan pätkää, mutta takaakierrossa Muusa valitsi koko esteen kiertämisen. Jätettiin sekin homma sitten ja tehtiin keppejä. Ollaan nyt pari kertaa jätetty kaksi verkkoa pois kepeiltä ja Muusa on välillä pysynyt ihan hyvinkin siellä, mutta tällä kertaa väsymys painoi ja se tuli molemmista väleistä ulos. Kädellä sitten ohjasin aukon kohdalla ja päätettiin lopettaa treeni. Treenaan Muusan kanssa aina kahdessa osassa treeniajan, mutta nyt jätin tekemättä jälkimmäisen osion. Ihan turhaa treenata väsyneellä koiralla. Kyllä vähän harmitti oma tyhmyyteni, etenkin kun tämä oli nyt viimeinen kerta tuon kouluttajan kanssa ja ollaan saatu häneltä kyllä tosi hyviä neuvoja.

Piitun ryhmällä olikin sitten pienet loppukisat. Supermöllitasoinen 13 esteen rata, jossa siis vain putkia ja hyppyjä. Muuten meni Piitun kanssa ihan jees, mutta jo rataan tutustuessa harmaita hiuksia aiheuttanut kohta meni päin peetä, kun en ehtinyt ohjaukseen. Siitä sitten kielto ja toisiksi tultiin. Kisaradan jälkeen aina jokainen sai jäädä sitten harjoittelemaan niitä epäonnistuneita kohtia tai kokeilla jotain muuta tapaa ohjata joku kohta. Piitun kanssa vaihdoin ohjauksen esteen toiselle puolelle, niin menikin tosi sujuvasti ja ehdin hyvin. Kokeiltiin myös alkurataan paria muutosta. Ihan hauska, erilainen treenikerta näin kauden päätteeksi.

Ensi viikolla starttaa tokoklinikka, joka on joka toinen viikko. Piitun kanssa olen sinne ilmoittautunut, mutta luultavasti vaihdellen otan molempia koiria sinne. Tokoiltu ei hirveesti ollakaan tässä pariin kuukauteen satunnaisia agilämppien yhteydessä tehtyjä liikkeitä lukuun ottamatta. Eilen sitten päätin tarttua toimeen ja otettiin vähän olkkaritokoa. On sitten jotain mistä lähteä liikkeelle ohjatuissa treeneissä. Piitun kanssa oli tarkoitus saattaa alulle kaukot, jotka nyt aiheuttaakin hirveesti harmaita hiuksia. Mulla oli suunnitelmana opettaa sille kosketusalusta, jossa se pitäisi takajalkoja ja kriteerinä niiden paikallaolo. Nooh, eipä se ollutkaan niin helppo homma. Naksuteltiin niitä takajalkoja sinne alustalle, mutta ei se koira-raukka tajunnut yhtään mistä on kyse. Sitkeästi se tarjosi etutassukosketusta ja molemmat tassut ja nenäkin ja istuen ja maahan ja vaikka miten. Pisteet siitä! Mutta vaikka kuinka tarkasti koitin naksuttaa jokaisen takatassun hipaisunkin, niin ei. Kokeiltiin myös peruuttamista sohvan ja sohvapöydän välissä alustalle ja muitakin eri keinoja, mutta ei niin ei. Kaikki vinkit otetaan mielellään vastaan, että mistä me nyt oikein lähdettäisi liikkeelle. Ehkä unohdetaan koko kosketusalusta..

Sitten tehtiin myös merkin kiertoa, joka oli näemmä unohtunut aikalailla kokonaan. Merkkikartio oli liian pieni, eikä Piitu tajunnut sitä kiertää vaan meni yli vaan. Laitoin vadin alle, niin sitten onnistui. Alkuun namitargetin kanssa muistuteltiin mieleen, sitten ilman namia target ja lopulta sujui ilman targetiakin.

Muusan kanssa naksuttelin kapulan suuhun ottamista. Muusalla on tapana aina kaikkea työntää nenällä, eikä suun aukaisuun ole vielä tätä ennen päästy muuten kuin kapulalla hetsaamalla ja heittämällä, jolloin kapulan nostamisesta suuhun on tullut palkka. Nyt otettiin kolmesti palkkaus nenäkosketuksesta kapulaan, jonka jälkeen odotin etä suu aukeaa ja saadaan ihan hammaskosketus. Muusapa yllätti ja tarjosi hyvin pian suun avaamista ja nappasi kapulasta kiinni. Näitä treenisessioita otettiin kaksi, välissä tauko. Sitten tehtiin myös muutama tuollainen heitto + nosto. Vähän turhan myöhään muistin kouluttajan varoittaneen tästä, että näitä toistoja ihan vaan pari, että kapula säilyy tosi kivana ja minä tyhmä tein pari liikaa. Muusa jättikin nostamatta kapulan. Jouduttiin sitten vähän enemmän tekemään hommia, että lopulta saatiin yksi onnistunut nostokin.

Sitten Muusa sai palautella mieleen vatitreeniä. Ihan hyvinhän se muisti, mitä siinä haetaan. Seuraavaksi aletaankin ottamaan askelia mukaan. Kosketuskeppiä palauteltiin mieleen myös ja senkös Muusa muisti heti. Kosketuskepin kanssa otettiin muutama Kurre-asento ja Muusa teki tosi tarkasti ja keskittyneesti. Mieletön kehonhallinta! Nyt vaan käskysanaa kehiin ja pian se temppu on kyllä valmis.

Nyt kun iski nämä kovat pakkaset, niin jopa aina kuumaverinen Piitu on palellut ulkona. Yhtenä päivänä se ei olisi halunnut ollenkaan leikkiä Muusan kanssa vaan värjötteli kylmissään ja söi lunta. Tyhmänä en rajoittanut sen lumensyöntiä ja muutamaa tuntia myöhemmin se pissasi vierashuoneen matolle -.- Olin juuri aikeissa viedä koirat iltalenkille suunniteltua aiemmin, kun huomasin Piitun olevan vähän levoton. Myöhästyin silti. Kylläpä pisti ketuttamaan. Piitu onkin saanut manttelin alle vielä fleecehaalarin, niin on tarjennut ulkoilla. Muusa ei näytä palelevan paitsi tassuja on pari kertaa ikään kuin onnahdellut muutaman askeleen hihnalenkillä nyt parin viime päivän aikana. Alkaa olla vähän jo liikaa tämä melkein 20 asteen pakkanen. Ensi viikoksi kyllä luvattu jo lauhempaa. Kunhan ei vaan vesisateeksi ja loskaksi menisi.. Mielellään pidettäisi muutama aste pakkasta ja ennenkaikkea kuivaa.

Muusalle sattui tuossa myös pieni haaveri metsälenkillä. Huomasin kotona lenkin jälkeen tassuja kuivatessa, että lattialla on verta. Lähempi tarkastelu osoitti veren tulevan Muusan toisesta etujalasta, jossa oli verisiä lumipaakkuja. Käytiin suihkuttelemassa jalkaa ja huomasin, että veri on peräisin ns. yläanturasta, josta on lähtenyt palanen pois. Onneksi se ei kävellessä osu maahan, joten paraneminen on ollut nopeaa. Olen rasvannut sitä Vetramililla ja suojannut sen ulos, kun Muusa on saanut juosta vapaana. Hihnalenkeille ei ole tarvinnut edes suojata. Nyt on jo hyvällä mallilla paraneminen, eikä Muusa ole tainnut moista haavaa edes itse huomata lainkaan. Kipeä se siis ei ole.

Viikonloppuna käytiin kyläilemässä landella. Siellä oli muitakin vieraita, mutta koiratpa ei jännittänyt heitä lainkaan. Edes 10-vuotiasta tyttöä ei kumpikaan pelännyt ja taisipa ainakin Piitu vähän tuohon tyttöön ihastuakin. Tyttö nimittäin viihdytti koiria tunnollisesti ja värväsi itselleen sijaisen esim. vessassa käynnin ajaksi. Oli ihana katsoa miten hyvin koirat leikkivät tuon tytön kanssa. Kauniisti kunnioittivat tytön omaa tilaa, eikä yrittänyt viedä lelua kädestä, vaan odottivat, että tyttö heittää. Ja kylläpä tyttöä nauratti, kun koirat oli niin innoissaan heidän yhteisestä leikistä.

Semmoisia touhuja meillä. Ja huomenna töihin ja arkeen paluu, kunnes taas viikonloppu vapaata. Ohjelmassa olisi vielä yhden puudelin puunaus sekä Minni tulee myös lähipäivinä pesuun ja trimmiin. Perjantaina Muusan uusi aksaryhmä starttaa eli treeniä myös luvassa. Jospa vähän kotitokoakin ennen ensi viikon ohjattuja treenejä. Innostus ainakin on kova!

Mitäpäs teidän lukijoiden alkuvuoteen kuuluu? :)