Pari muuttujaa

Tulipa pieni suunnitelmien muutos. Piitu kävi tiistaina steriloitavana. Missään tapauksessa ajankohta ei ollut ihanteellinen, muuta kuin mun lompakon suhteen. Näillä palkoilla en voinut kieltäytyä tällaisesta mahdollisuudesta kuitenkaan, kun puhe on useista satalappusista. Mulle siis tarjottiin mahdollisuutta viedä Piitu leikkaukseen huomattavan alhaisella summalla. Animagin oma lääkäri harjoitteli tekemään sterilointia tähystyksessä ja tarvitsi harjoituspotilaita. Sainpa sitten viestin tutulta eläintenhoitajalta, joka kysyi lähteekö Piitu mukaan. Eläinlääkärin ollessa sitä mieltä, että juoksukierron ajankohdasta huolimatta Piitu voisi tulla leikkaukseen, varattiin aika.

Piitu ei meinannut millään antaa periksi unelle, vaan reagoi odotushuoneesta kuuluviin ääniin murisemalla, vaikka muutoin taju tuntui olevan jo pois. Myös joka kerta hoitajan käydessä huoneessa Piitu sitkeästi nosti päätään ja tuhahteli ym. Ainakin tupla-ajan otti ennen kuin se nukahti kuin mitä lääkäri oli sanonut. Aktiivisen ja epävarman koiran ollessa kyseessä ei kuulemma mitenkään tavatonta. Piitulla on aiemmissa rauhoituksissa kestänyt myös aika kauan ennen kuin antaa periksi. Lopulta saatiin kuintenkin nostettua Piitu pöydälle ja se vietiin leikkaukseen. Leikkaus sujui hyvin, eikä mitään yllättävää löytynyt, luojan kiitos. Meidän tuurin tuntien olin jo varma, että sieltä paljastuu märkäkohtu tai jotain muuta poikkeavaa, jonka vuoksi joudutaan kuitenkin siirtymään avoleikkaukseen ja näin ollen toipuminen hidastuisi ja hinta nousisi. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin onni matkassa.

Muutaman tunnin kuluttua sain hakea Piitun kotiin. Siellä se odotteli häkissä makoillen, pää jo pystyssä. Hieman haparoivaa oli meno ja kotona maistui vielä unet. Fleecetakilla ja -huovilla vuorattiin potilas, että ruumiinlämpö saatiin palaamaan normaaliksi anestesian jäljiltä. Ja oma hoitajakin hoiti tärkeänä siskon velvollisuuksiaan. Hienosti se kunnioitti toista, kun Piitu heti ovesta sisään tultuaan murisemalla ilmoitti, että nyt täytyy antaa tilaa ja rauhaa. Yhtään ei pentukakara sitten riekkunut, vaan rauhallisesti otti toisen vastaan ja asettui pian viereen nukkumaan.

Pikku hoitsu <3

Tähystysleikkauksen edut avoleikkaukseen verrattuna on mm. pienemmät kudosvauriot ja näin ollen pienemmät kivut sekä myöskin lyhyt toipumisaika. Jo kahdessa viikossa voi palata normaaliin rasitukseen, kuten esim. agility. Kipulääkkeitä menee 3-5päivää ja jo parin päivän jälkeen Piitu oli aikalailla normaali. Ollaan jo pientä hihnalenkkiä tehty ja tänään mennään jo ihan normipituinen lenkki. Riehuminen ja hyppääminen on toki vielä kielletty. Tosi pienet ja siistit haavat on. Vähän sieltä pullahtelee tikkien solmukohtia ulos ja niistä käytiin eilen illalla leikkauttamassa törröttävät päät pois lääkärillä. Vieläkin saattaa lisää nousta haavojen umpeutuessa, seuraillaan tilannetta ja tarvittaessa käydään uudestaan ensi viikolla.

Kauluria joutuu käyttämään, ettei Piitu pääse nuolemaan haavoja. Raukkaparka on niin hukassa sen kanssa. Ei se osaa oikein rentoutua ja ottaa aikaa ennen kuin se suostuu nukkumaan sen kanssa. Ensimmäinen yö meni itkien ja joka kerta kun Piitu havahtui hereille, se sai slaagin ja törmäili pitkin seiniä, kun säikkyi tuota kammotusta kaulassaan. Nyt menee jo hiukan paremmin, mutta viime yönäkin se herätteli useasti törmäilemällä joka paikkaan. Se myös tulee seisoskelemaan sängyn viereen ja laskee tötteröpäänsä sängylle ikään kuin pyytääkseen, että se otetaan pois. Viikon päästä vasta voidaan tuosta kammotuksesta luopua.

 Nyt sitten jännätään millaisia mahdollisia vaikutuksia tällä steriloinnilla on Piituun. Lihoamista ja turkinlaadun muutoksia saattaa tulla. Ne eivät liene ongelma. Turkin saa aina ajettua pois ja ruokaa voi vähentää ja/tai keventää. Eniten mua kuitenkin jännittää se, että tasapainottuuko tuon koiran elo, kuten harras toive olisi, vai odottaako meitä epävarmuuden lisääntyminen.. Toisalla on kerrottu, että koiraa kastroitaessa/steriloitaessa testosteronin tuotanto vähenee/loppuu, jolloin pelkoagren koiran "itsevarmuushormoni" poistuu eli näin ollen ongelma pahenisi. Kuitenkin toisaalla on kerrottu, että nartulla steriloinnin jälkeen testosteronin tuotanto lisääntyisi eli se kumoasi tuon ensimmäisen väitteen.. Mene ja tiedä sitten..

Mulle ei kuitenkaan ollut enää hetkeäkään epäselvää etteikö Piitua sterkattaisi sen jälkeen mihin tuo juoksujen aiheuttama hormonimyrsky lopulta johti. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että koirat ottivat yhteen niin, että jouduin ne niskavilloista toisistaan erottamaan. Jos olisin Piitusta tuon jälkeen vielä irti päästänyt, olisi se käynyt uudestaan Muusan päälle. Kyseisen tapahtuman jälkeen elettiin kolme päivää lähinnä koirat eristettynä toisistaan portin avulla ja hihnalenkkejä ja rauhottavia nenähommia tehden. Sitten pääsivät kokeilemaan taas yhdessä vapaana ulkoilua, kun Piitulla alkoivat korvat jälleen toimia ja siihen sai jonkinlaisen kontaktin. Se nimittäin oli mennyt siihen pisteeseen, että kaikki opitut asiat oli unohtuneet, eikä se kuunnellut yhtään mitään käskyjä, vaan ihan höyrypäänä oli koko ajan. Pikkuhiljaa sitten juoksujen loputtua alkoi taas opitut asiat muistumaan mieleen ja jopa tokotreenissä se esitteli tauon jälkeen parastaan ja enemmänkin. Voisi siis kai vetää johtopäätöksen, että hormonit sen hirviön tekivät ja hormoniheittelyiden jäätyä pois jäljelle jäisi se vain ihan semisti sekopää koira. Aika näyttänee.

"Yööök, en  voi laskea päätä alas. Ota se poois!"

Potilas rukka <3