Mammantytöt!

Käytiin tänäkin vuonna taas City-Puudelien järkkäämissä ratajuoksuharjoituksissa Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Tällä kertaa mulla oli mukana molemmat koirat. Piitulla riittää saalisviettiä jonkin verran, se lähtee nykyään hajujen perään aika useinkin ja viilettää nenä maassa menemään. Tuolloin sitä ärsyttää kovasti, kun Muusa menee perässä ja roikkuu hännässä. Se ärähtelee Muusalle ja jatkaa keskittyneesti kulkuaan. Lopulta Muusa jää odottelemaan mua ja Piitu saa rauhassa jatkaa jahtiaan. Joskus se häviää näkökentästä kauemmas, mutta tulee yleensä viimeistään siinä vaiheessa takaisin, kun pysähtyy hiljaa odottamaan, eikä se enää kuule missä ollaan. Sitten iskee mammaa ikävä jo. Tämän lisääntyneen vietin vuoksi halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla miten Piitu lähtee vieheen perään mun itseni lähettämänä. En siis mennytkään sitä maaliviivalle huutelemaan, vaikka sillä olisi saatu varma tulos ja kunnon aikakin otettua. Piitu nyt ei ole järin nopea, joten se aika ei sinänsä niin kiinnostanut. Siltä on kuitenkin aiempina vuosina otettu onnistuneesti aikaa sekä etusuoralta, että koko kierrokselta. En usko, että näihin suurta muutosta olisi tullut.

 
 Muusan kanssa halusin myös nähdä kuinka se lähtee vieheen perään, vaikka arvasin kyllä, että ei lähde. Se kun on sellanen onnellinen pölhö, joka tajuaa kaikki tilanteet vasta jälkeenpäin jos silloinkaan. Se ei siis juurikaan ole kiinnostunut mistään mahdollisista saaliista, enemmän sitä kiehtoo ihmiset ja toiset koirat. Ja siitä on tullut kamala mammantyttö, joten se ei mun luota mielellään irtoa mihinkään.

Tapahtuma oli oikein mukava, joskin kahden koiran kanssa oli yhtä häsellystä, kun piti yrittää kuvatakin ja kaikki omat ja kavereiden koirien suoritykset halusin videolle. Ensi kerralla jätän kyllä toisen koiran kotiin ja keskityn enemmän tuohon kuvauspuoleen ja muiden kannustamiseen. Saa nähdä pistänkö omaa koiraa juoksemaan lainkaan.. Vaikka Muusalta olisi kyllä ihan kiva joku aika saada. Nyt toisella kierroksella yritin mennä sitä maaliviivalle huhuilemaan, mutta tein sen virheen, että menin sinne radan ulkopuolelta, jolloin Muusa ei nähnyt mun menevän sinne, eikä näin ollen tajunnut, että mä olen siellä. Mun huutelut ei oikein kuulunut sinne toiseen päähän ja jouduin mennä sitä vähän vastaan, että se tajusi lähteä tulemaan mun luo. Noh, ensi kerralla olen ainakin tässä asiassa fiksumpi.

Tapahtuma keräsi kivasti väkeä ja nähtiin sekä tuttuja, että tuntemattomia villureita. Isovilloja oli mukavasti paikalla. Ja mikä parasta, pitkästä aikaa nähtiin myös Piitun veli Ale! Se oli kyllä ihan ehdottomasti mun päivän kohokohta. Oli kiva vaihtaa kuulumisia Alen omistajan kanssa, etenkin näistä viime aikoina mietityttäneistä terveysasioista. Alesta on tullut kyllä todella komea jätkä ja oikein äijä. Muusan kanssa se vähän leikkikin, mutta monille, etenkin uroksille se machoili kovasti. Piitunkin kanssa piti vähän murrata, molempien. Piitu kun on nykysin aika Bitch urosten kanssa, etenkin nuorempien. Pitää vähän kurmuuttaa ja korostaa omaa asemaa, kun on vähän epävarma kuitenkin..Muitakin sukulaiskoiria oli paikalla; Muusan veljet Sisu ja Ferrari, sekä tietysti lännen nopein Tuisku. Kuvasin videolle siis näitäkin juoksupätkiä.

Aika samantyylistä menoa näillä Muusan sisaruksilla kuin Muusallakin. Toki ikäkin vaikuttaa varmasti. Ainakin Sisulla on noin muutoin kuulemma saalisviettiä vähän liikaakin, mutta vieheestä ei (ainakaan vielä) innostunut. Alella meni suht samaan malliin, joskin piti alkaa omistajallee lällättelemään ja rallattelemaan pitkin rataa. Jäbä ei meinannut lainkaan antaa ottaa itseään kiinni. Hyvin Piitumaista käytöstä, tosin me ollaan onneksi jo edistytty noista ajoista huomattavasti. Mutta eikös sitä sanota, että miehet kehittyy naisia hitaammin?

Loppuun vielä muutama kuva Alesta :)

Ale ja Muusa leikkii :)

Niin komee jätkä! <3