Mitä täällä tapahtuu?

Kiireinen kevät ja alkukesä on ollut. Paljon olisin kaikkea halunnut tehdä, mutta kaikkeen ei vain aika riitä. Vielä täytyy rutistaa muutama viikko ennen kesälomaa. Alkaa tässä itse kukin olla jo loman tarpeessa. Onneksi on tämäkin viikko vähän vajaa ja juhannus tuo toivotun irtioton arkeen, kun suuntaamme koirien kanssa maalle. Ollaankin piipahdettu maalla viime aikoina pari kertaa ja käyty Minnin kanssa lenkillä. Oikein mukavaa on ollut ja ihana ollut ihastella naapurin hevosia lenkkireitin varrella.

Muutoin meidän arki on ollut tasaista perusarkea; lenkkeilyä, treenailua, turkinpuunausta ym. ja trimmikoiria on lapannut melkein jopa liikaakin. Eli turkkihommia on todellakin riittänyt. Koirilla oli molemmilla korvatulehdukset peräjälkeen. Muusaa tosin en viitsinyt käyttää edes lääkärissä, vaan laitoin suorilta Piitulle määrättyjä tippoja. Nyt on molemmilla korvat kunnossa onneksi ja toivottavasti pysyvätkin. Mistä lie taas mokomat tulehdukset iskeneet. Ruokavaliokin on pysynyt samana, eikä tietääkseni mitään ei-sallittuja herkkuja ole koirien suihin eksynyt. Muutoin on olleet molemmat hyvässä kunnossa, Piitukin ihan ok. Piitun seuraava osteopaattikäynti menee vasta elokuulle, joten siltä osin ei ole mitään uutta tiedossa hetkeen. Selkeästi kuitenkin vielä tarvitsee uusintakäsittelyä, ei se kerralla kuntoon ole tullut. Tosin vauhtia siitä läytyy ja tietynlaista letkeyttä ja rentoutta, joka on muutos aiempaan tuon osteopaattikäynnin jälkeen. Juttelin osteopaatin kanssa puhelimessa viime viikolla ja edistys kuulosti hänestä juuri siltä kuin pitääkin. Pieniä muutoksia koiran olemuksessa nimenomaan saattaa näkyä, ei mitään mullistavaa. Ihan huojentavaa oli kuulla tämä. Hyvillä mielin siis elellään kesän yli ja lomaillaan. Sitten heti elokuussa pääsee taas Piitu käsittelyyn ja katsotaan rauhassa elämää eteenpäin. 

Muusan kanssa viedään viimeisiä kertoja agilityn alkeiskurssilla, mutta saatiin ryhmästä paikka kesäkauden loppuun eli homma jatkuu. Siistiä!

 Tässä viime viikolta vielä pari videonpätkää.. Lämmin keli ja reilu tunti lenkkeilyä alla, joten meno oli sen mukasta. Jopa Piitu alkoi hyytyä hieman. Muusalla on tuo hassu tapa heittäytyä ketoon vireystilasta huolimatta. Tosin hauskaa se on niin kauan, kunnes ne roskat täytyy sieltä turkista saada pois. Se kun imasee kivasti kaiken sisäänsä ruohonpätkistä risuihin. Takut päälle ja avot! Ei ole mitään herkkua tuo turkinhoito tällä hetkellä. Sanotaanko, että noin kolme päivää pesun jälkeen pysyy turkki takuttomana, tosin tukassa voi sitten jo solmua olla.. Kerran viikkoon silti pesut, useammin en ala pesemään. Selvitellään sitten niitä takkuja vaan. Tosin vesikatkosta johtuen venähti tuossa yksi pesuväli kahteen viikkoon ja voi apua mikä työmaa olikin! Never again!