SEHÄN OSAA UIDA!!!

Käytiin tänään vuoden tauon jälkeen Hyvinkään koirauimala Onnenkoirassa uimassa. Omasta väsymyksestä johtuen otin mukaan vain Piitun (joka ehkä kevyesti harmittaa). Piitu pääsi siis niinsanotulle kuntoutusuinnille. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan Piitun liikuntaa on saanut jo jonkun aikaa lisätä pikkuhiljaa, joka vähän viivästyi oman sairasteluni vuoksi. Mutta nyt kun itse olen taas terveen kirjoissa, niin koiratkin on päässeet tekemään pidempiä ja tehokkaampia lenkkejä. Viime viikonloppuna Piitu sai juosta myös vapaana Muusan kanssa pieniä hetkiä kerrallaan. Lihaskato ja kunnon heikentyminen näkyi selkeästi ja Piitu väsyikin tosi nopsaan. Illalla levon jälkeen se liikkui jäykähkösti, mutta ei kuitenkaan ontunut. Aavistuksen se ehkä kuitenkin varoi tuota oikeaa takajalkaa, mutta seuraavana aamuna oli onneksi jo ihan vetreä ja pirtsakka. Tästä johtuen irti sinkoilut jätetään nyt pois ja keskitytään kunnonkohotukseen ja lihasten kasvattamiseen muilla keinoin, ohjatusti ja turvallisesti. Eli siis uintia, doboilua ja niitä hierojan määräämiä flexilenkkejä. Keväämmällä, säiden salliessa lisätään ohjelmaan myös fillarointi. Katsotaan jonkun ajan päästä taas uudelleen, mitä jalka sanoo spurttailusta, mutta kasvatellaan ensin vähän lihasta tukemaan jalkaa ja kohotellaan kuntoa.

Uimalassa odotellaan altaaseen pääsyä.

Mutta tänään siis tosiaan Tuiskun ja Teuvon kanssa käytiin uimalassa. Piitu oli alkuun pelokas ja häntä koipien välissä kuulosteli ääniä, kun odoteltiin jonkun aikaa ennen kuin meidän aika alkoi. Alkupesuissa Piitu veti kropan ihan linkkuun, kun vieras ihminen tuli sitä pesemään. Kaksi inhottavaa asiaa yhtä aikaa, kyllähän siitä pikku puudeli menee aivan kipsiin! Sitten vaan liivit päälle ja menoksi. Pian se jännitys kaikkosi ja Piitulla olikin jopa hauskaa. Se alkoi syttyä uimiseen koko ajan enemmän ja juuri kun aiottiin pitää tauko, lähti se itsekseen uimaan yhden altaanmitan. Se uskalsi ottaa myös vedessä lelun suuhun, mitä se ei ole uimalassa aiemmin kyennyt tekemään paitsi kurottamalla rampilta. Ihan huikea muutos! Ja ihan heti ensimmäisestä uinnista lähtien se käytti kaikkia jalkoja, eikä räpiköinyt yhtään kuten aiemmin. Välillä se läiskäytteli etujaloilla pari kauhasua ja taas jatkui hyvä draivi. Hieman pystyssä se pitää päätä vielä, mutta eiköhän sekin sieltä alas tule ajan kanssa, kun varmuus lisääntyy.

Piitun väsyessä se alkoi läiskyttää etujaloilla ja uinnista tuli hieman nykivää. Tekniikka kärsi heti ja Piitu myös hidastui. Pidettiin vähän taukoa ja jatkettiin hetken päästä. Ensi kerralla otan kyllä molemmat koirat mukaan ja jos Muusan tekniikka sen sallii, niin mahdollisesti sen jälkeen jatkamme ilman uimaopettajaa. Piitun kehitys oli niin valtaisa, että se ei välttämättä tarvitsisi ensi kerrallakaan enää opea, mutta Muusan vuoksi aion kuitenkin open vielä ottaa. Sitten saavat puoliksi uida tuon puoli tuntia. Tuntui, että se oli Piitulle nyt vähän liikaa ja olisi pitänyt jo aiemmin sanoa opelle, että Piitu ei enää ui. Mutta ensi kerralla sitten viisaammin..

Puhtoiset puudelit valmiina kotimatkalle :)