12.4.18

The Closure

Tänään kolahti postiluukusta vihdoin patologin lausunto Piitun ruumiinavauksesta. Olen odottanut sitä pelonsekaisin tuntein. Entä jos lausunnosta selviäisi, että olisin voinut toisin toimimalla pelastaa tuon minulle maailman rakkaimman ja tärkeimmän ystävän? Antaisinko itselleni koskaan anteeksi, jos jotain sellaista selviäisi? Entä jos kaikki jäisi mysteeriksi, eikä mihinkään saisi selkoa? Nyt voin kuitenkin huokaista huojentuneena. Lähes kaikelle saatiin jonkinlainen selitys ja voin todeta tehneeni kaikkeni tuon koiran eteen, eikä sitä olisi ollut enää mitenkään mahdollista pelastaa.

Päälöydöksenä ruumiinavauksessa löytyi äkillinen voimakas maksasolujen kuolioituminen. Sen aiheuttaja saattaa olla jokin myrkky, mutta ei esim. rotanmyrkky, jota aluksi epäiltiin. Hyvin todennäköisesti kyseessä ei kuitenkaan ole myrkytys. Tarkka syy maksan pettämiseen jäi siis mysteeriksi. Kuitenkin koiran äkillisen romahduksen syy on juurikin se, että maksa on sanonut itsensä irti. Piitun koko tarina luettavissa teille, jotka ette vielä ole sitä lukeneet TÄÄLLÄ.

Lisälöydöksinä löytyi myös krooninen suolistotulehdus, joka on saattanut olla jopa synnynnäinen. Tällä selittyy jatkuvat vatsavaivat ja -krampit, joista Piitu oli kärsinyt jo vuosia. Oli siis hyvin huojentavaa saada selitys myös niille. Olen aiemmin pohtinut näitä kramppeja TÄSSÄ postauksessa. Myöhemmin tulkitsin nämä oireet vatsavaivoiksi. Piitu oli jo nuorena todella herkkävatsainen ja reagoi ruokinnan muutoksiin voimakkaasti. Ripulin se sai milloin mistäkin, vaikka kuinka tarkka yritin olla ja se elikin suurimman osan elämäänsä tiukalla ruokavaliolla. Näitä ikäviä kramppeja se sai harvakseltaan ja niitä oli kyllä aivan kauhea katsella. Piitu kehitti itselleen käytösmallin näihin kramppeihin. Se yleensä onneksi suostui syömään, joka auttoi aina ja kramppi helpotti n. 10-15min syömisestä. Se hakeutui mun syliin ja istuttiin lattialla se vartti, jonka kipua kesti. Piitu kippuralla mun jalkojen välissä täristen pää mun sylissä. Siinä sitten silittelin rauhallisesti koiraa ja kipu hellitti pikkuhiljaa. Piitu oppi, että mun lähellä kipu häviää ja tämä käytös yleistyi kaikkeen sen kokemaan kipuun. Esim. ulkona pallon perään juostessa sitä yhtäkkiä sattui, liekö varvas jäänyt johonkin ikävästi tms. pientä, niin välittömästi se tuli mun jalkoihin kertomaan, että nyt sattuu, ota kipu pois. Silitin ja kävin pikaisesti koiraa läpi samalla, ettei pahempaa käynyt ja hetken päästä taas riehuttiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Piitun aivokammiot olivat myös lievästi laajentuneet eli sillä oli lievä vesipää. Tämä käsittääkseni on ihan synnynnäinen sairaus. Oletettavasti Piitun epileptiset kohtaukset johtuivat tästä. Mietinkin aina, että voiko epilepsian syynä olla jotain muuta, koska kohtaukset olivat aika epätyypillisiä, eikä niitä varsinaisia kouristelukohtauksia. Piitun epilepsiasta olen kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ.

Olo on nyt hyvin huojentunut ja helpottunut. Koko tämän viiden kuukauden ajan, jonka olen odottanut näitä tuloksia, olen tehnyt surutyötä. Nyt saan vihdoin jonkinlaisen päätöksen, vaikka suru ei koskaan häviä, se vain muuttaa muotoaan. Ajattelen Piitua lähes joka päivä ja huomaan puhuvani ihmisille siitä paljon. Välillä tulee kyyneleet yksin Piitua ajatellessa, mutta useimmiten enää ei. Lenkillä naapurin kanssa rupatellessa Piitun tavat ja toilaukset tulee usein puheeksi. Minulle se ei ole koskaan täysin poissa <3


6 kommenttia:

  1. Hei Lelle,

    huomasin juuri tämän kirjoituksesi. Mulla ei ole sun s-postiosoitetta, joten ajattelin laittaa viestiä tätä kautta. Voit toki jättää tämän julkaisemattakin. Tosi hieno juttu, että teetitte ruumiinavauksen, niin saatiin ainakin jotain selvyyttä kuolinsyyhyn. Tällä on varmasti monelle merkitystä ja ennen kaikkea arvokasta tietoa myös meille velipojan omistajille.

    Kun luimme tuota tiivistelmää patologin lausunnosta niin kaikki nuo löydökset vaikuttavat viittaavan myrkytykseen. Ilman verianalyysiä, tarkkoja selvityksiä ja ell tekemää analyysiä/lausuntoa, on varmaan vaikea päästä täyteen varmuuteen siitä, mikä ainesosa myrkytyksen aiheutti mutta kertomasi perusteella voisi olettaa että kyseessä voisi olla ollut tuo Piitun syömä suklaa, lakritsi, kekseissä käytetty glykoli tai jokin makeutusaine. Tuota on turha varmasti spekuloida ja miettiä liian syvällisesti sillä täyteen varmuuteen ei varmasti mitenkään päästä näin jälkikäteen eikä se valitettavasti tuo Piitua takaisin tähän maailmaan. Myrkytyksen lähteitä on kuitenkin monia muitakin. Viime aikana on ollut paljon keskustelua teollisesti valmistetuista sekä barf ruuista, joiden raaka-aineiden laadussa on ollut parannettavaa. Hesarissahan oli hiljattain julkaistu mielenkiintoinen juttu, kannattaa lukaista https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005694274.html. Uskoisin että nuo tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Aina kun on kyse suurien rahojen bisneksestä niin tuotanto- ja myyntiketjuihin mahtuu paljon asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

    Tosi mukava kuulla että olet huojentunut ja helpottunut saatuasi lisätietoa ja että olet päässyt surutyössä eteenpäin. Varmasti Muusa ja muut perheenjäsenet ja ystävät ovat auttaneet surun yli. Voin hyvin kuvitella että Piitun valloittava persoona tulee aika ajoin kuitenkin mieleen ja toisaalta hyvä niin. Ihania muistoja oli varmasti kuitenkin paljon ja niitä on aika ajoin mukava muistella. :)

    Mukavaa kesää teille kaikille ja rapsutuksia Muusalle,

    Juuso
    juppe03@yahoo.dk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Juuso!

      Luin kommenttisi aiemmin, mutta en jaksanut paneutua vastaukseen. Teki vielä liian kipeää lähteä taas spekuloimaan asiaa. Nyt kun aikaa on vähän kulunut, ollaan pohdittu voisiko meidän pihassa kasvavilla kriikunoilla olla jotain tekemistä asian kanssa. Piitu kun söi niitä ja Muusan taas en nähnyt niitä syövän ja nyt tänä syksynä en ole yhtään päästänyt valvomatta aitaukseen, ettei pääsekään niitä syömään. Noissa hedelmien kivissähän on syanidia.. Se on oikeastaan ainoa mahdollinen, mitä ollaan keksitty. Piitun syömien herkkujen ainesosaluettelot käytiin tarkasti läpi ja ell totesi, että niistä ei ole myrkytystä voinut tulla..

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hyvää kuuluu, ihanaa vauva-arkea <3 Pitänyt jo pitkään päivitellä tarkemminkin kuulumisia, ihanaa kun joku meitä sentään on kaivannut kun pitkästä aikaa eksyin tänne blogiin kurkkaamaan :)

      Poista
    2. Mä oon jo miettinyt, että pitää tunkee itseni teille kylään kuulumisia katsomaan, jos ei ala blogi päivittymään. :D

      Poista
    3. Hahah! Joskos sitä kohta jotaki tekstiä.. :P

      Poista