Villakoirapäiva

Kaveri pyysi meitä työpaikalleen Faunattareen järkkäämään villakoirapäivää tuossa alkukuusta. Mukana meillä oli Muusa ja Muusan velipuoli Severi, sekä kaverin vanhempien koirat keskari Hugo ja kääpiö Stella. Muutama tunti me siellä palloiltiin ihmisten ihasteltavina. Hirveästi ei porukkaa ollut liikenteessä ja välillä meinasi käydä koirilla aika hieman pitkäksi. Muusa on kyllä semmoinen säheltäjä, koko ajan pitäisi jotain tapahtua ja kaikki ihmiset olis vaan häntä varten. Toisaalta se toimi aika hyvänä sydäntenmurskaajana lähestyen itse ihmisiä ylitsepursuavalla rakkaudellaan. Ihan hirveästi se ei onneksi yrittänyt vieraiden päälle hyppiä ja useimmiten uskoi kun sen käski alas. Lähinnä se kiehnäsi ihmisten jaloissa kuin kissa, joka onkin sen tavaramerkki. 

Muusa, Severi, Hugo ja Stella. Kuva: Faunatar Lohja

Ihan hauska päivä oli kyllä ja on ilo viedä ihmisten ilmoille noin avointa ja ystävällistä koiraa kuin Muusa on. Vähän se on toki vallaton ja säheltää, mutta  eipä ainakaan jätä ketään kylmäksi. Luulen, että sen säheltämisestäkin suurin osa johtuu siitä, että meillä on aina kotioloissa niin rauhallista ja hiljaista, että se ei ole tottunut ympäristön ns. levottomuuteen, eikä siten osaa sellaisessa ympäristössä oikein asettua ja härvää kaiken aikaa kun jotain tapahtuu. Hetkittäin se kuitenkin alkoi väsyä ja kun oli hiljaisempaa, niin heitti se ihan makuullekin, kunnes joku taas lähestyi tai erehtyi puhumaan jollekin muulle koiralle tms. Sitten oltiin taas tikkana pystyssä ja pussaamassa kaikkia keiden luokse hihnan kanssa ylsi. Jos ei yltänyt niin haukkumalla koitti komentaa ihmistä lähemmäs. Tämä kyllä kiellettiin, joka oli pienestä koirasta suuri vääryys. Toiset koirat olivat kaikki kuin viilipyttyjä ja kuin luotuja tällaiseen tärkeään tehtävään. Muusa oli sitten se joukon pelle.

Hurmuri <3

Lepotauko.

 Rankan päivän päätteeksi vein Muusan autoon siksi aikaa, kun kävin siskon kanssa syömässä ja kaupassa. Palattuani autolle vastassa oli täydessä unessa oleva pieni koiralapsi, joka ei herännyt ennen kuin avasin auton oven. Mulla oli ikkuna hieman raollaan ja nappasin ikkunanraosta kuvan uinuvasta puudelista. Niin suloinen pieni <3