Jännät paikat

En ole koskaan kisannut virallisesti missään lajissa. Kisakokemukseni rajoittuu ratsastusleirien leirikisoihin, joissa esteitä hypittiin puntit tutisten, sekä agilityn epiksiin, joissa ollaan juostu lähinnä niissä helpoimmissa luokissa eli supermölleissä. Nyt ollaan edetty kuitenkin siihen pisteeseen, että meillä on ensi viikonloppuna edessä Piitun kanssa ensimmäiset viralliset kisat. Ilmoitin Piitun yhdelle hyppärille seuran omiin kisoihin. Jo pelkkä ilmon tekeminen jännitti hirveästi ja heti seuraavana yönä näin unta kisoista, joissa hommat ei menneet ihan putkeen. Unen loppusuoralla kisat olivatkin yhtäkkiä näyttelyt ja ihmettelin kuinka olen ilmoittanut koirani näin vajaassa turkissa näyttelyyn. Voi siis olla, että loppuviikosta olen jo täysi hermoraunio. 

Hermoja rauhoittaakseni mulla on käsissä kyllä ihan kisavalmis koira. Tämä on kuultu jo monen suusta ja täytyy myöntää, että näin on. Kesän aikana saavutettiin meidän tärkein tavoite eli saatiin kepit vihdoin valmiiksi. Ja hyvät niistä tulikin! Agilityradoille meillä ei vielä todennäköisesti pitkään aikaan ole asiaa, koska kontaktiesteet ovat pahasti kesken, mutta kerätään kisakokemusta pikkuhiljaa näiltä hyppäreiltä ja startataan ne agilityradat sitten, kun aika on kypsä. Varovainen tavoite olisi ensi keväänä tai viimeistään kesällä. 

Keppien sujuessa yksittäisenä esteenä tai radan ensimäisenä esteenä hienosti, alettiin koittaa keppien suoritusta vauhdista. Oikean välin löytyminen osoittautui haasteeksi. Palattiin hommassa hieman taaksepäin ja laitettiin alkuun ohjuri avuksi. Niin alkoi pikkuhiljaa löytymään se oikea väli ja ohjurista voitiin luopua. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui se, että koira ei malta tehdä loppuun saakka ja jätti viimeisen välin tekemättä. Koutsin mukaan mun omassa kehonkielessä tapahtui keppien lopussa pieni muutos ja koiralle tuli vähän painetta sinne loppuun. Aloin kiinnittää omaan tekemiseen enemmän huomiota ja tehtiin pari treeniä etupalkalla. Sen jälkeen onkin mennyt todella upeasti. Täytynee ajoittain silti käyttää sitä etupalkkaa, jotta vahvistuu se itsenäinen tekeminen ja keskittyminen loppuun saakka. 

Pari videonpätkää kaveri kuvasi meidän syyskauden ekoissa ohjatuissa treeneissä. Harmikseni koira ei ihan parastaan näissä anna, koska tyhmästi olin omaa vuoroa odotellessa imenyt siitä parhaan terän ja vauhdin, kun tokoilin sen kanssa ulkona. Tämän virheen olen tehnyt useamminkin ja vauhtia tulee roimasti lisää, kun jättää tokoilut ja muut aivojumpat vähemmälle ja vain kävelee/hölkkailee ennen halliin tuloa. Tämä täytyy muistaa myös kisoissa. 

Tässäpä siis epäonnistumista ja onnistumista videolla... 

Seuraavaksi työn alla onkin erilaiset keppikulmat, joita vähän on alettu jo treenaamaankin. Ja sitten toki ne kontaktiesteet. Hommassa on hyvin paljon mutkia matkassa ja eteneminen tulee todennäköisesti olemaan hyvin hidasta näiden ongelmien vuoksi, mutta toivoa ei menetetä. Kyllä me selätetäään meidän ongelmat, ennemmin tai myöhemmin. 

Ps. Muusastakin on tullut jo melko pätevä. Se oppi kesällä hyvät pohjat juoksu-aalle, keinun ja kepitkin on jo aika hyvällä mallilla. Liekö mulla kohta kaksi kisavalmista koiraa...