Onni on terve koira

Muusa kävi virallisissa terveystarkeissa toukokuun alussa ja parempia tuloksia ei olisi voinut toivoa. Lonkkakuvista olin aika varma, että C:ksi lausutaan, mutta B:t sieltä tuli. Näiden tulosten puolesta voidaan ainakin agilityä huoletta jatkaa. Hyppyhaluttomuutta Muusalla ei ole nyt keväällä ilmennyt lainkaan. Syytä siihen voin siis edelleen vain arvailla, mutta ainakin olen onnistunut pitämään meidän omatoimitreenit tarpeeksi lyhyinä ja helppoina, ettei Muusa ole päässyt kyllästymään/turhautumaan/väsymään ainakaan. Näillä jatketaan ainakin elokuun loppuun. 

Linkki koiranettiin.

Nukkuva sammakko odottamassa röntgeniin pääsyä.

Piitulla on ollut tässä kevään mittaan useampi ripuli, jotka oli ihan täysin mun aiheuttamia. Piitu on hyvin herkkävatsaisnen, mutta aina välillä tuppaan unohtamaan kuinka herkkävatsainen se onkaan. Koirat on syöneet jonkin aikaa nappulan ohella lihana possua, joka on sopinut molemmille hyvin. Piitun kanssa pitäisi vaan muistaa, että jos on muutama nappulapäivä ja otetaan se tuttu ja turvallinen liha taas kuvioon, niin totuttaminen pitää aloittaa taas alusta, pienillä määrillä. Parikin kertaa tein saman virheen, että Piitu sai liikaa kerralla, eikä maitohappobakteeritkaan auttaneet. Sitten oltiin taas riisi-piimä-mhb-aterioilla hetki ja pikkuhiljaa palailtiin normaaliin. Erehdyin myös antamaan peuran raakaluuta, enkä vahtinut paljonko nuo niitä söivät ja yhtäkkiä havahduin siihen, että hei ne on vetäneet ihan järkyn määrän. Myöhäistä, molemmilla vatsa sekaisin. Näistä ripuleista Piitu otti vähän isommin takapakkia sitten ja siltä lähti lihasta ja se laihtuikin aika reippaasti. 

Piitu kävi viime kuussa osteopaatilla ja kerroin mun sössimisestä ja, että vähän huolettaa nyt sen paino ja kaikki. Osteopaatin mielestä Piitu oli kaikinpuolin hyvässä kunnossa, joskaan yhtään ei toki saisi enää laihtua. Olipa huojentavaa kuulla se asiantuntijan suusta, että koira voi hyvin, kun kaveritkin oli jo vähän kauhistelleet Piitun laihtumista. Lihasten katoon osteopaatti veikkasi kyllä ennemminkin syyksi sitä, että Piitu on nyt metsästysretkiensä vuoksi saanut juosta vähemmän vapaana, eikä niinkään näitä ripuleita. Ihan loogista, kun näin jälkeenpän miettii. Nyt vahingosta viisastuneena olen ollut ruokinnan suhteen tarkka ja antanut vähän ekstraakin Piitulle. Lihaksia yritetään saada takaisin monipuolisella liikunnalla. 

Piitu on sellainen stressikoira, sanoi osteopaattikin. Mutta hieno stressikoira, joka voi todella hyvin. Piitu antoi osteopaatin hienosti hoitaakin taas, vaikka sitä jännitti todella paljon. Varmuuden vuoksi laitettiin sille kuonokoppa ja se tuntui rauhoittavan Piitua selvästi. Agilityharrastus on kuulemma tuonut Piitulle paljon itsevarmuutta lisää ja tekee koiralle todella hyvää. Osteopaatti kehoitti jatkamaan samaan malliin ja lähteä kisaamaan. Syksyllä mennään taas seuraavan kerran käsittelyyn. Osteopaatin toive oli, että ainakin ennen kisaamaan lähtöä olisi hyvä tsekata koira. Tosin ehkä emme vielä kisaa tämän vuoden puolella kumminkaan... Aika näyttää.