Työkaveri otti vuodenvaihteessa labbispennun ja Muusa on pikku Pontusta tapaillut muutaman kerran. Nyt alkaa jo pojalla olemaan vähän enemmän rohkeutta leikkiä ja koko alkaa lähennellä Muusan kokoa eli ovat tasavertaisemmat siinäkin suhteessa. Välillä kyllä pientä vielä hirvittää Muusan hieman raju meno ja se tulee ihmisten jalkoihin hakemaan turvaa. Mutta kivat kaverukset näistä tulee varmasti ajan kanssa.
Muusaa vähän ärsytti, kun Pontus oli tällä tapaamisella kiinnostunut enemmän syömisestä kuin leikkimisestä. Se koitti välillä kimakasti huutaa Pontuksen korvaan, että nyt leikkimään, mutta ei se pentu ottanut kuuleviin korviinsakaan moisia käskyjä vaan pisteli menemään kaiken ympäröivän irtaimiston kepeistä hiekkaan. Malttoi se onneksi sentään välillä lopettaa syömisesnkin ja hieman leikkiä.
Muusa oli kyllä superkiltti pennulle, kun antoi hövelisti Pontuksen ottaa kaikki kepit, eikä yhtään uskaltanut varastaa keppejä toiselta. Tosin voi olla, että sille on jäänyt kokemus tuosta nimeltämainitsemattomasta nartusta, joka antaa aika kovaa kyytiä siinä vaiheessa, jos Muusa erehtyy saamaan esim. pallon.
Temperamentiltaan nämä kaksi ovat aika erilaiset. Pontus on nimittäin todella tyyni ja rauhallinen pentu. Muusassa taas on vähän enemmän poweria, vaikka ei sekään mikään kreiseimmästä päästä elukoita ole. Hyvin niillä kumminkin leikit sujuu, kun Pontus vaan viitsii leikkiä. Ja tekee ehkä Muusalle ihan hyvää, että se saa olla se villitsevä osapuoli ja leikki silti pysyy kivana. Harmillisesti omassa jengissä kun se saattaa olla kyllä villitsijä, mutta lopulta joutuu aina alakynteen kiusattavaksi.
Nyt ollaankin enemmän panostettu siihen, että Muusa pääsee leikkimään muiden kivojen koirien kanssa ilman Piitua. Piitukin käväisi tuossa kerran Severin kanssa kahdestaan leikkimässä ja niin kivasti (ja äänettömästi!) sujui leikki. Parhaiten siis sujuu, kun ne juoksevat kavereiden kanssa erikseen tai sitten ihan vaan kahdestaan, jolloin Piitunkin päänuppi vielä kestää suunnilleen ja se pystyy myös paremmin katkaisemaan kiehumisensa mun käskystä kuin isommassa porukassa. "Erityislapsi" tarvitsee hieman erityisjärjestelyjä, mutta voi kuinka hyvälle mielelle sitä tuleekaan, kun katselee onnistunutta ja mukavaa leikkiä, jossa ketään ei kurmuuteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti