Eilen treeneissä tehtiin ykkösluokan kisarataa pienillä muutoksilla. Kepit vaihdettiin pussiin ja alusta jäi yksi hyppy ja pussi pois, sekä loppuradasta muutama hyppy tilanpuutteen vuoksi. Ideana se, että kaikki pystyy suorittamaan kokonaisen radan. Meidän ryhmästä kun ei taida kepit olla vielä kenelläkään hallussa ja kontaktit ainakin meillä vielä vaiheessa, joten ei tehdä tällä hetkellä treeneissä niitä ollenkaan. Tämä oli kyllä huippukiva juttu, että koutsi oli tällaista suunnitellut. Sainpa vielä Piitullekin napattua tuntipörssistä treenipaikan, että pääsin molempien koirien kanssa treenaamaan.
Lämpälle mars! |
Muusan treeniä en tajunnut pyytää ketään kuvaamaan, mutta Piitun kohdalla tajusin. Olipas kiva, että kerrankin saatiin treenivideota. Nuo supermöllien kisaratavideot kun ei kuitenkaan paljoa meidän tämänhetkisestä tasosta kerro. Piitun kanssa siis on nyt nostettu pikkuhiljaa rimoja ja tässä treenissä rimat olivat 40-45cm. Piitu tosin hyppää sellaisella ilmavaralla, että hyvin ne rimat voisi olla korkeampia, eikä tuntuis missään. Mutta en silti uskalla kiirehtiä.
Piitun kanssa painittiin viime lokakuussa juoksujen aikaan ongelman kanssa nimeltään pussi. Piitun kroppa oli varmaan juoksuista niin herkillä, että se totesi pussin tuntuvan inhottavalle, eikä suostunut enää lainkaan suorittamaan koko estettä. Olemme tuon kyseisen kammotuskerran jälkeen yhden kerran tehneet onnistuneet pussitreenit ja Piitu oli tosi reipas ja tuntui kuin sille ei mitään kammoa olisi jäänytkään. Näissä treeneissä pähkäilin kannattaisiko meidän ottaa ensin pussi yksittäisenä vai menisikö se osana rataa vauhdin hurmassa. Vähän unohdin jo koko pussin, eikä siis yksittäisenä sitä otettu ja olisi ehdottomasti kyllä pitänyt. Piitu nimittäin peruutti pussista pois ja jouduttiin sitten nostamaan kangasta muutama kerta ennen kuin se alkoi sujua ihan ilman apua. Hyvä muistutus taas, että koira tarvitsee niitä onnistuneita toistoja paljon unohtaakseen jonkun ikävän muiston.
Tässäpä videolla meidän ensimmäinen "kisanomainen suoritus"
Sitten vähän pussitreeniä
Tässä koko loppurata jo ilman apuja.
Ja lopuksi koko rata ja puhtaasti! Ihan sietää itsestäkin olla ylpeä, kun sain ajoitettua vitoshypylle valssin sopivan aikasin (ehkä parantamisen varaakin vielä olis, mutta ihan jees kumminkin) ja muistin koko radan ajan ottaa koiran mukaan ja kertoa missä meen, ettei se hukkaa mua. Toi koiran mukaan ottaminen ja katsominen on mulle se vaikein muistettava asia, josta johtuen tehdään aika paljon kieltoja, kun koira tuleekin väärään käteen tms. Toinen asia on ajoissa käskyttäminen, jossa haastetta riittää. Kyllähän tuo koira menee aika upeesti, eikä oo liikaa kädessä kiinni jos muistan käskyttää ja tiedän mitä teen ja oon oikeessa paikassa oikeaan aikaan. Mutta siltikin vaan irtoomistreeniä tarvittais ja just tota ettei palkka tule multa.
Nämä oli kyllä oikein todella hyvänmielentreenit. Molemmat koirat oli niin supereita! Kyllä näiden kanssa kelpaa harrastaa.
Piitun kanssa painittiin viime lokakuussa juoksujen aikaan ongelman kanssa nimeltään pussi. Piitun kroppa oli varmaan juoksuista niin herkillä, että se totesi pussin tuntuvan inhottavalle, eikä suostunut enää lainkaan suorittamaan koko estettä. Olemme tuon kyseisen kammotuskerran jälkeen yhden kerran tehneet onnistuneet pussitreenit ja Piitu oli tosi reipas ja tuntui kuin sille ei mitään kammoa olisi jäänytkään. Näissä treeneissä pähkäilin kannattaisiko meidän ottaa ensin pussi yksittäisenä vai menisikö se osana rataa vauhdin hurmassa. Vähän unohdin jo koko pussin, eikä siis yksittäisenä sitä otettu ja olisi ehdottomasti kyllä pitänyt. Piitu nimittäin peruutti pussista pois ja jouduttiin sitten nostamaan kangasta muutama kerta ennen kuin se alkoi sujua ihan ilman apua. Hyvä muistutus taas, että koira tarvitsee niitä onnistuneita toistoja paljon unohtaakseen jonkun ikävän muiston.
Tässäpä videolla meidän ensimmäinen "kisanomainen suoritus"
Sitten vähän pussitreeniä
Tässä koko loppurata jo ilman apuja.
Ja lopuksi koko rata ja puhtaasti! Ihan sietää itsestäkin olla ylpeä, kun sain ajoitettua vitoshypylle valssin sopivan aikasin (ehkä parantamisen varaakin vielä olis, mutta ihan jees kumminkin) ja muistin koko radan ajan ottaa koiran mukaan ja kertoa missä meen, ettei se hukkaa mua. Toi koiran mukaan ottaminen ja katsominen on mulle se vaikein muistettava asia, josta johtuen tehdään aika paljon kieltoja, kun koira tuleekin väärään käteen tms. Toinen asia on ajoissa käskyttäminen, jossa haastetta riittää. Kyllähän tuo koira menee aika upeesti, eikä oo liikaa kädessä kiinni jos muistan käskyttää ja tiedän mitä teen ja oon oikeessa paikassa oikeaan aikaan. Mutta siltikin vaan irtoomistreeniä tarvittais ja just tota ettei palkka tule multa.
Nämä oli kyllä oikein todella hyvänmielentreenit. Molemmat koirat oli niin supereita! Kyllä näiden kanssa kelpaa harrastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti