2.10.2015 |
Pitkästä aikaa piirsin treenien ratapiirroksen, tosin en ihan koko rataa, koska ei tehty tuon pidemmälle. Kokonaisuudessaan radalla olisi ollut yli 20 estettä. Niin huikeet fiilikset on vieläkin eilisillan treenistä että voi pojat! Molempien koirien kanssa tein samat jutut; esteet 1-3, jonka jälkeen palkkasin, sitten jätettiin aa välistä pois ja esteet 5-7 - palkka, sitten 5-12 - palkka, sitten 12-16 - palkka. Piitun kanssa tosin ei tehty keppejä, koska ei jaksettu venkslata edestakaisin verkkojen kanssa. Muussi teki kepit verkoilla osana rataa hienosti, joskin ekalla kerralla meinasi mennä ohi.
Tämä oli juuri meidän tasolle sopiva treeni, hyvää irtoamistreeniä tuli tosi paljon, joka on molemmille koirille hyväksi. Onnistumisia tuli ja epäuskoisuudestani huolimatta ehdin hyvin valsseihin mm. 6 ja 7 väliin ja sain niistä jopa kehuja. Mulla on kuulemma hyvä motoriikka (what?).
Muusa jaksoi tehdä hienosti kerralla koko treeniajan. Pari kertaa ollaan tehty nyt kerralla, kun tuntuu, että se puolikas aika ei ole tarpeeksi. Riippuu vähän aina tilanteesta, toisinaan ajan puolittaminen on hyvä, mutta toisinaan hommat jää ihan kesken. Pientä väsymistä oli vikan putken jälkeen ja Muusa tipautti raville muutamaksi askeleeksi. Kepeille kuitenkin jo vauhti kasvoi taas. Hieman jouduttiin taas keskustelemaan lähdöissä, täytyykö siellä pysyä. Ottakaamme nämä nyt työn alle. Voitaisi tokossa ainakin joka kerta treenata vähän noita lähdössä pysymisiä takapalkalla ja täytyy myös aksatreeniin ottaa takapalkkaaja avuksi, että saadaan pysymiset varmoiksi. Tämä onkin ihan uusi ongelma mulle, kun Piitu on aina ollut supervarma näissä.
Itselle oli hyvä neuvo ohjaukseen, että muistaa katsoa esteen keskelle, siihen kohtaan mistä haluaa koiran ylittävän esteen. Kun muistin tämän, niin koira suoritti hienosti (hyppy 15), eikä tullut ohi esteestä, niinkuin ekalla kerralla, kun käänsin liian tiukasti ja katse oli jo kepeille. Lisäksi kumartelen vähän liikaa eli oma kroppa pitäisi suoristaa esim. sen valssin jälkeen.
Piitu sai hirveästi kehuja estehakuisuudesta (!!!) ja kuulemma näkee, että sen kanssa on enemmän aksattu, vaikka nyt taukoa onkin ollut vuoden verran. Täytyy kyllä sanoa, että Piitussa on tapahtunut hienoinen muutos agilityn suhteen. Se ei enää pure käsiin (vai olenko vaan ohjannut selkeämmin?) ja sen tekeminen on jotenkin seesteisempää muutenkin. Se keskittyy enemmän tekemiseen ja kuuntelee paremmin ohjausta. Näin kahden kerran jälkeen ainakin tuntuu ihan erilaiselta tehdä sen kanssa.
Kokeiltiin Piitun kanssa nyt jättää pallo viimeisen esteen taakse maahan odottamaan ja avustaja oli siellä valmiina astumaan pallon päälle, jos Piitu meinaa syöksyä palkalle ennen aikojaan. Yllätyin kuinka hyvin se suoritti tehtävät, vaikka tiesi, että pallo on siellä. Sen kanssa ei ole voitu tehdä niin, että kouluttaja palkkaa, koska se ei malta suorittaa tehtävää, vaan kyttää palkkaajaa ja saattaa syöksyä välittömästi palkkaajan luo, kun vapautetaan lähdöstä. Tästä sainkin hyvän muistutuksen viime viikolla, kun Piitu pääsi ekan kerran treenaamaan. Oli pakko palkata itse, että saatiin jotain tehtyä. Yllättävää kyllä pystyin ohjaamaan pallo kädessä ja vieläpä sillä pallokädellä, kun vaan hetki harjoiteltiin. En olisi uskonut tuonkaan onnistuvan, mutta kouluttaja uskoi ja niin se vaan onnistui. Tein myös ekat saksalaiset samaisessa treenissä. Nuo ohjaustermit on mulle aika utopiaa vielä, nimistä kun ei niin paljoa tule treenissä välttämättä puhuttua. Youtubesta voisi ehkä katsella jokusen videon erilaisista ohjauskuvioista, niin voisi vähän hahmottua paremmin. Tai sitten ei. Mutta mikäs tässä kiire on kellään, ei me ostaa kaikkia esteitäkään vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti