Hullua menoa tämä meidän kiimahelvetti on kyllä. Edellisyönä heräsin kolme kertaa tyttöjen lemmenleikkeihin ja viikonloppuna jouduin eristämään Piitun välillä portin taakse makuuhuoneeseen, kun sillä meni hommat överiksi. Viittä vaille olin sitä jo yöksikin eristämässä toiseen huoneeseen. Korvia ei taas ole lainkaan. Jonkinlaisen tatsin olen kuitenkin nyt saanut siihen, kun lenkillä keittää yli niin saan sen palautettua maan pinnalle. Olen siis nyt onneksi voinut pitää sitä taas lenkeillä irti.
Sillä alkaa olla nappipäivät käsillä, kun eilen tarjoili itseään siihen malliin ihanalle varteenotettavalle sulholle. Sulho oli Tuisku, joka kuvitteli vielä omistavansa pallit ja tahtoi myös kovasti Piitun kanssa jatkaa sukua. Onneksi nämä juoksut ovat nyt viimeiset laatuaan ja toivon mukaan leikkauksen jälkeen näin suuret hormonitasapainon heittelyt on historiaa. Niitä ei tarvittaisi tuohon Piitun haastavaan luonteeseen enää lisämausteiksi kyllä.
Edelleen kuulee paljon juttuja epävarman koiran steriloimisen kannattavuudesta, puolesta ja vastaan. Mutta eiköhän se nyt kuitenkin niin ole, että minä olen päätökseni tehnyt. Jos mennään ojasta allikkoon, niin sitten mennään. Sitä on turha etukäteen murehtia. Olen suunnitellut uutta leikkausajankohtaa joululomalle, että on sitten hyvin aikaa toipua tiukassa seurannassa ym.
Tässä muutama otos tapaamisesta Tuiskun kanssa. Kauniita syyskuvia olisi mielemme tehnyt napata, kun jengi oli kerrankin koolla, mutta eipä millään keksitty hyvää paikkaa moiseen sessioon. Säälittävää yritelmää kuitenkin oli ja kaipa niistä edes näkee, että on syksy. Jos joku teistä lähipiirin lukijoista tietää hyvän kuvauspaikan niin käsi ylös!
 |
| Piitu edustaa, tapansa mukaan.. |
 |
| Ylös vaan ja matka jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti