Hierontakurssilla

Osallistuin viikonloppuna kolme tuntia kestävälle hierontakurssille Piitun kanssa. Kurssilla käytiin läpi ensin teoriaa; hieronnan merkitystä, milloin ei saa hieroa koiraa, koiran anatomiaa, mikä aiheuttaa lihaskireyksiä ja sen jälkeen harjoiteltiin erilaisia hierontaotteita. Sitten hierottiin läpi oma koira. Lopuksi puhuttiin vielä koiran nesteytyksestä ja venyttelystä, sekä käytiin joitakin venytyksiä läpi ihan konkreettisesti. Kurssin loputtua jäin vielä kouluttajan kanssa juttelemaan tarkemmin Piitun ongelmista ja missä määrin sitä uskaltaa hieroa ym.

Omana tavoitteenani oli kurssilta saada työkalut siihen kuinka tunnistan jumit ja muutokset koiran kropassa ja tiedän, koska se tarvitsee ammatti-ihmisen käsittelyä. Mitään oikotietä ei oikeastaan ole, vain hieromalla koiraa oppii huomaamaan miltä se normaalisti tuntuu ja näin ollen huomaa sitten muutokset myös. Ihanteellista olisi myös jos pystyisi itse tekemään sellaista ns. ylläpitohierontaa, jolloin sitä ammattilaisen käsittelyä ei niin usein tarvittaisi. En kuitenkaan koe, että voisin koko koiran lihashuollon jättää omalle kontolleni, etenkään lajin ollessa agility, joka on koiralle fyysisesti todella rankka laji. Kolmen tunnin kurssi on kuitenkin vain pintaraapaisu verrattuna siihen kuinka kauan oikea koirahieroja opiskelee.

Epilepsiakoiraa ei yleensä hierota, koska hieronta saattaa altistaa kohtauksille. Uskalsin Piitun kuitenkin ottaa kurssille, koska se on saanut vain yhden ainoan kouristelukohtauksen, enkä usko että Piitulla hieronta olisi mikään laukaiseva tekijä. Ja näin muutamaa päivää myöhemmin voin onnekseni todeta, että näin olikin. Halusin kuitenkin jutella asiasta vielä kouluttajan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että Piitua voi hyvin hieroa, mutta kevyesti ja ei joka päivä. Esim. kerran viikossa olisi hyvä. Tätä useammin ei kyllä ollut aikomuskaan alkaa Piitua hieromaan ihan jo ajanpuutteen vuoksikin.

Vaikka osteopaatti sanoikin, että Piitu ei hyödy hieronnasta, koen silti, että hieronnasta on paljonkin hyötyä, kun teen sen itse. Ihan jo ensinnäkin se, että se parantaa meidän suhdetta. Lisäksi opin tuntemaan Piitun kropan läpikotaisin ja hieronnan ollessa säännöllistä, huomaan pian jos jokin on vialla. Saan myös varmasti helpotettua sen lihasten kireyksiä edes hetkellisesti, vaikkei vaikutus olisikaan pitkäaikainen. Tilanne on Piitulle stressitön, kun minä hieron itse ja hieronta tapahtuu kotioloissa, jolloin se ei jännitä lihaksiaan ja hieronnasta on enemmän ehkä hyötyä kuin jos joku vieras sen tekisi, koska Piitu jännittää aina vierasta ihmistä todella paljon ja rentoutuu hyvin hitaasti, eikä silloinkaan täysin. Voisin kuvitella, että silloin epilepsiakohtauksen riskikin minimoituisi, koska usein stressi on kohtauksissa laukaiseva tekijä.

 Aina ei kuulemma tarvitse hieroa koko koiraa, esim. pelkän selän hierominenkin lisätään koiran hyvinvointia, liikkuvuutta ym. Eli välillä voi hyvin hieroa vain lyhyemmän hetken, mutta silloin on suositeltavaa hieroa ainakin selkä.

Kouluttaja suositteli kaurapussin käyttöä Piitulle, etenkin tuonne lantion seudulle. Kaurapussia voi käyttää joko hieronnan yhteydessä tai ihan erikseenkin. Meillehän on ennenkin suositeltu kaurapussin käyttöä, mutta sen hommaaminen on jäänyt. Jospa ilmojen viilennyttyä tulisi sitten vihdoin hommattua sekin, sitä kun voi käyttää itsekin. Kaurapussia käyttäessä kannattaa huomioida, että sitä ei lämmitä liian kuumaksi. Alle minuutti mikrossa riittänee.

Piitun lantio-ongelmista kertoessani kouluttaja sanoi, että voisin keskittyä lantion "kalvoalueeseen" enemmän, välillä voi siirtyä hieromaan vaikka etujalkaa ja palata takaisin lantiolle. Kurssilla hieroessani huomasin, että Piitun takajalat tärisivät, kun hieroin takareittä. Siihen kouluttaja antoi vinkiksi, että lihakset täytyy lämmittää huolellisesti sivelyottein ensin ja hieroa huolellisesti selkä ja lantio ennen kuin siirtyy takareiteen.

Anturoiden lämpötilaa kannattaa tarkkailla hieronnan aikana, muuttuuko se. Lämpeneminen kertoo, että missään ei ole tukosta vaan veri pääsee esteettä myös raajoihin. Myös varpaat on hyvä käydä yksitellen läpi ihan jo senkin takia, että koira tottuu varpaiden käsittelyyn.

Kurssi oli mielestäni hyvin antoisa, joskin nyt on vaan sitten todella hierottava noita koiria, että opit jää kunnolla päähän. Huomasin jo nyt kurssimateriaalia uudestaan läpi käydessäni, että osa asioista oli unohtunut. Lisäksi kouluttaja suositteli lisälukemiseksi paria kirjaa, joista toinen multa jo hyllystä löytyykin. Ehkäpä paneudun siihen taas uudella mielenkiinnolla, kun on saanut tehdä ensin ihan käytännön harjoituksia. Muusan hieroin eilen läpi, mutta vähän jäi semmonen tunne kuin jotain olisi jäänyt tekemättä ja turhan nopsaan homma eteni. Mulle itselle varmaan vaikeinta onkin tehdä kaikki hitaasti ja rauhallisesti. Joudun todella keskittymään, etten hosu ja nopeuta rytmiä. Mutta Muusa onneksi nautti sydämensä kyllyydestä, silmät vain lupsuivat. Ilmeisesti ainakaan otteet ei näin ollen ollut liian kovia. Vähän kyllä vaikeutti hommaa tuo runsas karva, tuntui että Piitua oli paljon helpompi hieroa, kun ei tarvinnut välittää karvasta.

Nyt sitten vaan hieronta osaksi arjen rutiineita. Rentoutumispäivä kerta viikkoon koirille voisi olla kiva juttu näin alkuun. Ehkä hierontoja voisi harventaa myöhemmin, mutta jotta opit jää päähän niin alkuun voisin koittaa hieroa niinkin usein.

Hierotteko te lukijat omia koirianne tai käytättekö hierojalla? Kuinka usein? Entä käytättekö muita "kehonhuoltajia", esim. fysioterapeutteja, osteopaatteja tms.?