Mökillä

Käytiin lomalla mökkeilemässä muutama päivä. Reissu oli oikein mukava. Harmikseni koirille se oli lähinnä hihnassa liikkumista, koska käärmeet. Myöskään tuolla mökkialueella ei saa pitää koiria irti ja siellä oli muitakin koiria, niin aika vähäiseksi jäi tyttöjen ralleilut. Alkuun muissa mökeissä oli tyhjää ja koirat sai onneksi vähän juostakin. Muut päivät mentiinkin sitten hihnassa mökkitietä ees taas.

 Meillä oli tällä kertaa mökki, jonka ovelta johtaa polku suoraan kallioille. Siellä on mukava käydä aina istuskelemassa ja ihailemassa merimaisemaa. Alkuun kun koirat sai olla vielä irti oli hauska huomata niiden luonne-erot. Piitu paineli pitkin ryteikköjä ihanien hajujen perässä tai repi kauheella raivolla sammalta, koko ajan sillä oli joku juttu menossa. Korvatkin oli ihan hukassa. Muusa taas tuli meidän viereen istumaan ja nautti auringosta ja merituulesta. Onnellinen höpsö. Kävi se toki välillä piehtaroimassa Piitun sammaleen alta paljastamassa lätäkössä ja tutki ihmeissään kalliolla kulkevia muurahaisia. Mutta sitten se tuli taas meidän viereen istumaan. Siinä me nökötettiin kaikki muut rivissä ja Piitu huiteli ties missä..

Siellä ne olla möllöttää..

Yleensä olen kironnut nuo elukat, joita tuo mökkiä ympäröivä alue pitää sisällään; nimittäin lukuisat kyyt ja punkit. Nyt näimme lenkillä yhden kyyn, mutta ei yhden yhtäkään punkkia! Laitoin koirille pari päivää ennen reissua uudet punkkimyrkyt niskaan ja onneksi laitoin. Meillä on käytössä semmoinen myrkky (Effipro), jonka ei pitäisi punkkeja karkottaa, vaan tappaa punkin syödessä. Kuitenkin jostain kumman syystä se toimii meillä myös karkottajana. Huippua! Usein olemme nähneet mökkitien varsien pelloilla peuroja ja hirviäkin joskus. Kuten viime vuonna meidän fillarilenkin keskeyttänyt hirviemo vasoineen. Tänäkin vuonna meidän lenkkeilyä häiriköi ehkäpä jopa tuo samainen hirviemo vasansa kanssa. Kumma tapa sillä on jäädä seisoa möllöttämään keskelle tietä tukkien meidän reitin. Kovin herkästi sitä ei lähde vasaansa suojelevaa emoa lähestymään kuitenkaan, kun on hurjat puudelipedotkin mukana aiheuttamassa hieman actionia. Tällä kertaa emo kuitenkin tukki reitin takaisin mökille. Siitä seurasi ensin odottelua, takaisin päin kävelyä, selän taakse vilkuilua, lähtikö se jo? no ei lähtenyt. Lopulta keräsin rohkeuteni ja lähdin reippaasti kävelemään hirviä kohti. Sitten ne vihdoin ottivat jalat alleen ja hölkkäsivät metsän suojiin. Äitiä ja siskoa hirvitti, kun lähdin vaan kävelemään, mutta tässä kohtaa se oli kuin olikin oikea ratkaisu. Ties kuinka kauan oltaisi patsasteltu siellä tiellä.

Meitä ilahdutti vierailullaan tällä kertaa myös siili, joka näyttäytyi sekä päivällä, että iltamyöhällä. Annettiin sille vähän koirannappuloita, joita se nakersi innoissaan. Tosin luin jälkeenpäin netistä, että siilille pitäisi antaa turvotettua nappulaa, koska sen hampaat eivät ole tarkoitettu jyrsimiseen.. Noh, hyvin upposi, toivottavasti ei ollut kovista napuista haittaa pikku-ystävälle.

Mökillä ei tullut oikein kuvattua, en kaivanut kameraa laukusta ollenkaan, joka on siis hyvin harvinaista minulle. Kuvasin kännykällä muutamia kuvia, mutta siihenpä se sitten jäi. Sitäkin enemmän tehtiin sitten muuta mukavaa, kuten poimittiin marjoja ja sieniä. En ole mikään suuri sienten ystävä, eikä mun hermorakenteella lähdetä sienimetsään, mutta 10 minuutin mökkeilyn jälkeen olin jo löytänyt mökin vierestä sylillisen kanttarelleja ja metsässä kulkiessa sattumalta löydettiin iso pussillinen. Tuollainen sienestys sopii jopa mulle! Ja tein itse ekaa kertaa myös kanttarellikastiketta keräämistäni sienistä ja kylläpä tulikin herkkua, nam.

Mökillä kävi myös vieraita. Alun haukkumisen jälkeen molemmat koirat rentoutuivat ja kerjäsivät vierailta rapsutuksia ja kantoivat lelua heitettäväksi/revittäväksi.  Onneksi tuli vierailusta hyvä kokemus molemmille. Ei kaivata enää yhtään niitä huonoja, jolloin koirille jää pelkotila päälle, eikä pääse siitä yli. Molemmilla kun niitä on jo plakkarissa, ikävä kyllä..

Vietetään siestaa, läheisyys lämmittää <3

"En oo sohvalla"