Vielä olis ensi viikko lomaa jäljellä. Tuntuu jo ajoittain ahdistavalta ajatukselta tuo arkeen paluu. Jotenkin mennyt tämä loman alku enemmän ja vähemmän ohi, kesti kauan ennen kuin alkukesän stressi helpotti ja pystyi jättämään työasiat taka-alalle. Ikäväkseni on todettava, että tämä loma ei ole tarpeeksi pitkä, että se olisi riittänyt pyyhkäisemään työasiat kokonaan pois mielestä. Nyt ne alkaa puskemaan taas vielä enemmän mieleen, kun loman loppu alkaa häämöttämään. Liikaa olen tainnut olla kalenterin orja näin lomallakin. Ehkä ensi kesänä otan tavoitteeksi tyhjentää kalenterin neljäksi viikoksi ja tulla ja mennä ihan fiiliksen mukaan.
Onneksi koirat sentään on ihanan huolettomia ja niiden kanssa luonnossa samoillessa se omakin mieli lepää. Olenkin käyttänyt aikaani pitkiin lenkkeihin, mustikkametsässä rämpimiseen ja koirien kanssa puuhasteluun mm. treenien muodossa. Treeni-innostus on säilynyt vahvana koko loman ajan ja hienoja edistysaskeleita ollaan otettu Piitun kanssa Tokossa. Ollaan tehty uusia liikkeitä, seuruun palikoita kasattu taas alusta uudestaan ja takapääkin alkaa pikkuhiljaa löytymään.
Muusan kanssa agility on superhauskaa, joskin vielä aika päämäärätöntä haahuilua. Se on ihan huippufiksu, kiltti, kuuliainen ja NOPEA! Olen joutunut kaivamaan itsestänikin ihan uuden vaihteen sen kanssa, kun en meinaa perässä pysyä. Se pieni antaa itsestään 100% kaiken, se keskittyy niin täysillä treeneissä ja on jo lyhyen pätkän jälkeen ihan puhki. Rauhassa otetaan ja pienissä pätkissä tehdään, niin hyvä tulee. Viime treeneissä kyllä taas selkeästi vahvistui se, että meidän on käytävä omatoimisesti treenaamassa ihan niitä perusjuttuja, kuten ohjaavaan käteen tulemista ja esteen tarjoamista, irtoamista ym. Harmikseni en ole ehtinyt itsekseni käydä kentällä sen kanssa, mutta toivottavasti ensi viikolla ehtisimme käydä edes kerran. Viikkotreeneissä on kuitenkin aina rata, jota tehdään eli niitä perustaitoja tulisi vahvistaa sitten omalla ajalla. Rataa toki tehdään lapsen kanssa ihan pienissä pätkissä, ilman kontaktiesteitä.
Viime treeneissä sitä huomasi myös kuinka ruosteessa sitä itse on, kun ei ole treenannut enää Piitun kanssa aksaa. Joskus kauan sitten hallussa ollut valssikin oli ihan hukassa. Mutta onneksi koutsin sanat "ajattele liike kohti seuraavaa estettä" auttoi taas kummasti niitä jalkoja liikkumaan oikeaan suuntaan paikallaan tehdyn käännöksen sijaan. Jospa se tästä, kun päästään taas vauhtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti