Muusapuudeli: Osteopaatilla

Kamalan kiireistä aikaa tämä kevät. Illat vaan menee kaikenmaailman riennoissa, eikä blogin kirjoittamiselle jää aikaa tai energiaa. Olen myöskin kertonut Piitun osteopaattikuulumiset jo niin monelle, että inspiraatio niistä kirjoittamiseen on tyystin kadonnut. Jotta voisin kuitenkin näihin löydöksiin myöhemmin palata, on syytä kirjata ylös mahdollisimman tarkkaan kaikki mitä muistan. Paljon varmasti jää puuttumaan, enkä osaa ilmaista niitä ihan siten kuin osteopaatti ne minulle kertoi, mutta pääpiirteittäin ainakin.

Piitun käsittely oli siis viikko sitten. Sitä ennen oltiin sellaisessa tilanteessa, että Piitu oli ontunut yhden kerran muutaman sekunnin ajan kuukausi sitten, jolloin varasin heti osteopaattiajan. Tuon ontumisillan jälkeen Piitu oli muutaman päivän jäykähkö ja liikuttiin vähän kevyemmin. Pian kuitenkin Piitun kanssa pystyi palaamaan normiliikuntaan ja koska meno oli hyvin leppoisaa vapaana juostenkin, niin Piitu sai juosta lenkeistä suurimman osan ajasta irti. Jäähdyttelytkin jätettiin välistä, kun meno oli tosiaan suurilta osin leppoisaa ravia, joten en kokenut tarpeelliseksi jäähdytellä sitä erikseen, kun ei kerran sitä normaalia hullua kaahailua ollut. Piitu ei siis ontunut, eikä siinä periaatteessa näkynyt mitään vikaa. Kuitenkin joku selittämätön asia sen liikkeessä häiritsi mua ja tuntui, että joku on vialla. Ja oikeassa olin, koko ajan.

Selvisi, että Piitun lannerangassa (tai jossain siellä seudulla, en ole ihan varma mikä oli se täsmällinen paikka) on kiertymä. Kiertymä ei näy röntgenkuvissa, se ei ole rakenteellinen, vaan toiminnallinen vika. Eläinlääkärit eivät siis voi oikein sitä löytääkään, vaan nämä toiminnalliset viat on nimenomaan osteopaatin heiniä. Osteopaatin mukaan kiertymä on aiheutunut traumasta eli jostain kovasta iskusta. En keksi muuta tuolle alueelle osunutta kovempaa iskua kuin kerran koirapuistossa sattunut kova törmäys, kun Piitu jäi kovassa vauhdissa puun ja toisen koiran väliin, nimenomaan pahimman iskun sai siinä törmäyksessä lantion/lonkkien seutu. Törmäyksestä kuului kova pamahdus ja olin ihan varma, että nyt Piitulta vähintään murtui lonkka. Se linkutti kovin vinkuen mun jalkoihin ja hetken sillä meni palautua iskusta. Sille jäi kuitenkin pieni pelko siitä, eikä se enää uskaltanut yhtä riehakkaasti leikkiä kyseisen juoksukaverin kanssa, vaan tuli heti jalkoihin, jos leikki yltyi liian kovaksi. Muutoin se palautui hyvin ja liikkui ihan normaalisti. Kyseinen tapahtuma tapahtui siis joskus Piitun ollessa reilun vuoden ikäinen, ennen Piitun virallisia terveystarkkeja, jotka tehtiin 1,5 vuotiaana. Näin ollen tuo "vamma" on Piitulla ollut jo todella kauan. Osteopaatin mukaan Piitun varautunut käytös vieraita ihmisiä kohtaan voi johtua siitä, että se on ollut niin kipeä. Toki se voi olla myös kokonaan/osittain luonneasia, mutta jotenkin itse näkisin, että se kipu voisi olla parempi selitys, koska Piitun käytökseen tuli aika yhtäkkisesti tuo muutos, kun se pentuaikoina kuitenkin rakasti suurella sydämellä kaikkia ihmisiä ja ihan ensisilmäyksellä.

Mutta mene ja tiedä. Aika näyttää muuttuuko sen käytös nyt, kun paranemisprosessi on lähtenyt käyntiin. Osteopatialla siis tavallaan laitetaan koiran kroppa keskushermoston kautta niihin "oletusasetuksiin", joissa se on ihan pikkupentuna ollut. Osteopatialla voidaan hoitaa myös käytöshäiriöitä. Näin ollen myös Piitun käytökseen saattaa tulla muutos, kun näitä opittuja käyttäytymismalleja puretaan. Osteopatia on kuin taikaa, siinä ei tavallaan tapahdu oikein mitään, mutta kuitenkin tapahtuu ihan hirveästi. Esim. hierontaan verrattaessa osteopatian teho ei näy heti, vaan osteopaatti laittaa kehon "virtaukset kuntoon", jolloin keho alkaa korjata itse itseään. Hoidon lopputulos näkyy siis hieman pidemmällä aikavälillä ja usein jopa yksi hoitokerta voi riittää, toisin kuin taas hieronnassa, jossa hoitokertoja tarvitaan useamman kerran satsi.

Kaikista huojentavin uutinen on nyt kuitenkin se, että osteopaatin sanoin Piitu saadaan täysin korjattua. Olemme ajoissa liikenteessä, eikä tämä toiminnallinen vika ole kehittynyt vielä rakenteelliseksi viaksi, joksi se pitkään jatkuessaan voisi kehittyä. Mainittakoon nyt myös, että Piitun polvessa ei siis ole ollut muuta vikaa kuin se, että tuo lanteessa oleva kiertymä linjautuu reittä pitkin jotenkin sinne polveen, joka on sen vuoksi virheasennossa. Virheasennosta johtuen Piitu on siis oireillut tuota oikeaa takapolvea. Liekö siellä ollut tulehdustakaan, sitä en tiedä. Mutta voi olla, että nuo eläinlääkäreille syydetyt eurot on mennyt kaikki ihan turhaan.. Näin jälkiviisaana voisin sanoa, että voi kunpa en olisi silloin syksyllä perunut meidän jo varattua osteopaattiaikaa, vaan käynyt siellä ortopedillä käynnistä huolimatta. Mutta turha se on jossitella, pääasia että menimme nyt ja Piitu saadaan vihdoin kuntoon.

Jatkosta sen verran, että ensi viikolla olen yhteydessä osteopaattiin Piitun voinnista ja mietitään seuraavaa käyntiä. Osteopaatti halusi siis käsitellä Piitun vielä uudestaan. Ymmärtääkseni kuitenkin nämä kaksi käsittelyä olisivat riittävät. Kovin on hankala vaan arvioida Piitun vointia, kun siinä ei tosiaan ennenkään ollut silmiinnähtävää vikaa. Ainoat konkreettiset muutokset on mun mielestä ollut se, että siitä on tullut nopea. Mun silmään se juoksee nopeammin ja viime viikolla käytiin uimalassa ja se ui täyttä höyryä koko ajan, ihan hirveetä kyytiä. Aiemmin se on ollut aika hidas uimari, mutta nyt Muusakin jäi paljon jälkeen siitä, kun se painoi menemään. Tosin kyse voi olla ihan puhtaasti kunnon parantumisestakin. Toki mä kuvittelen sitten omassa päässäni, että on se iloisempi kuin normaalisti, ei se ihan jännitä niin paljoa esim. naapureiden kohtaamiset on ollut aika rentoja, ei murinoita tai haukkumista, ravi on jotenkin letkeetä ja isoa. Mutta ehkä se on vaan kuvitelmaa..

Liikuntaohjeeksi saatiin nyt liikkua monipuolisesti ja vältellä törmäyksiä. Lisäksi sitä samaa vanhaa, eli syvien lihasten vahvistamista. Piitulla ei oo ihan korsetti kunnossa ja sehän nyt on ollut tiedossa. Ehkä vaatii säännöllisyyttä tämä meidän syvien lihasten treenaus, että se edistyisi, kun tähän mennessä oikein tuloksia ei ole näkynyt. Osteopaatti antoi vinkin, että hommaa Piitulle vetovaljaat ja mulle vetovyön ja opettaa Piitun vetämään. Siinä vahvistuu syvät lihakset hyvin ja liike avaa lantion seutua. Katsotaan, koska meidän varustekavalkadiin saadaan sitten tuommoiset hommattua.. Tällä hetkellä koitetaan kuitenkin mennä näillä jo olemassa olevilla keinoilla eli doboilulla ja ihan pikkujumpalla.

Ps. Kirsikkana kakun päällä osteopaatti sanoi, ettei näe mitään estettä agilityn jatkamiselle Piitun parannuttua, kunhan treenaamisessa on järki mukana. Vielä ei oikein meinaa uskoa todeksi koko juttua. Aika mahtavaa, vai mitä? :')