Back to basics

Kesäkauden treenit on startattu vihdoin ja suurella innolla tehdään hommia kaikki kolme. Piitun kanssa siis tokoa ohjatusti kerran viikossa ja Muusan kanssa agilityn alkeiskurssia niin ikään kerran viikossa. Molemmissa lajeissa on palattu ihan sinne perusteisiin. Tokossa teemme tällä hetkellä lähinnä takapään hallintatreeniä pesuvatia apuna käyttäen. Tämä oli meillä jo ihan kivalla mallilla, koska olin Piitun kanssa tehnyt kyseistä hommaa jo aiemmin kotona, ei siis ihan alusta tarvinnut lähteä hommaa opettamaan. Lisäksi ollaan tehty peruutusharjoituksia, perusasentoon tuloja ja seuruuta rimoista tehdyllä kujalla. Piitu on malttanut hienosti keskittyä, vaikka tauot on jääneet vähemmälle. Piitu ei ole tottunut työskentelemään noin pitkiä aikoja putkeen, koska pidän yleensä kaikki treenit tosi lyhyinä (itselläkään ole kärsivällisyyttä nimeksikään, miten sitä voisi olla koiralla?). On siis huikeeta, että ollaan jaksettu noin intensiivisesti työskennellä yhtäjaksoisesti. Jokatapauksessa tehty työ on tuottanut jo tulosta ja edistytään selkeästi kerta kerralta.



Muusalla oli tänään ekat viralliset treenit, kun ensimmäisellä kerralla käytiin läpi vähän teoriaa ja tehtiin muutamia hallintajuttuja vain. Tänään päästiin siis itse asiaan. Tehtävinä oli esteen tarjoamista, putkea ja leikkikoulu. Tuo esteen tarjoaminen on ihan huippuhyvä juttu ja olen tajunnut, että tuo vaihe on meiltä Piitun kanssa jäänyt kokonaan välistä. Piituhan ei ole millään tavalla estehakuinen koira ja ihan surutta ampui väliin suoralla jostain esteestä ohi ja puri käteen kiinni. Mielestäni syy tuohon on selkeästi se, ettei sitä ole koskaan opetettu tarjoamaan itse estettä. Tähän aion siis Muusan kanssa paneutua kunnolla. Suunnittelen innoissani jo omatoimitreenejä sen kanssa, kun olen saanut jo niin paljon vinkkejä kahdella kurssikerralla siihen itsekseen tekemiseen ja ilman esteitä harjoitteluun myös. Piitun kanssa käydyltä alkeiskurssilta jäi mielestäni paljon vähemmän käteen ja siellä edettiin muutenkin jotenkin hirveellä vauhdilla harppoen ratatreeniin. Kunnon pohjatyö kuitenkin maksaa itsensä takaisin tulevaisuudessa. Muusan kanssa rakennetaan pohjia ihan eri fiiliksellä kuin Piitun kanssa. Katsotaan sitten vuosien päästä onko työ kantanut hedelmää.

Olen jo nyt heti alkuun joutunut miettimään Muusan kanssa uusiksi monta juttua, koska se on niin eriluonteinen koira kuin Piitu. Ensinnäkin sen yhtäkkinen rauhoittuminen, jopa löysäksi heittäytyminen on alkanut mietityttää. Sen kanssa täytyy olla nyt tarkkana, ettei treenien yhteydessä juurikaan hillitse sitä, vaan ennemminkin innostaa ja katsoo riekkumista vähän läpi sormien. En vahingossakaan tahdo tappaa sen intoa tehdä töitä. Jopa suuresti inhoamani hihnassa vetäminen täytynee hallin ympäristössä sallia. Se leikkii mun kanssa kivasti vetoleikkejä, mutta nyt saatiin ohjeeksi tehdä näistä vetoleluista vieläkin kivempia ja jo hyvällä mallilla oleva irrottaminen jättää pois eli Muusa saisi voittaa lelun aina itselleen. Lisäksi jos palkkaan pallolla niin aina joko pallo on "hihnassa" tai Muusa on, ettei se lähde yksinään leikkimään sillä pitkin hallia. Se kun tykkää leikkiä yksikseen leluilla, eipä se mua siihen tarvitse ja mitäänhän lelua se ei mulle tuo. Paljon on siis työsarkaa.. Mutta ainakin irrottamaan se on oppinut hyvin käskystä jo (kun olen vieressä, välimatkan päästä en ole niinkään varma irrottaako). Vetoleluja mulla on nyt kaksi samanlaista, joiden kanssa sitten treenataan irtoamista ja lelun kanssa luoksetuloa.. Katsotaan kuinka hommat etenee. Tänään meinasi kyllä lähteä vähän omaksi leikiksi välillä, eikä mun kädessä ollut lelu oikein kiinnostanut, kun itsellä oli jo samanlainen. Tosin siinä kohtaa Muusa oli jo selkeästi väsynyt treeneistä ja paras draivi puuttui.

Muusa väsyy ihan supernopeasti treenatessa. Se antaa satasella kaiken ja hyytyy pian. Onneksi olen tiedostanut tämän jo aikaisemmin ja osaan itse vetää rajan. Sanoin jokaiselle kouluttajalle ennen tehtävän alkua tästä ja kivasti osasivat ottaa tämän huomioon. Tehtiin sen verran kuin Muusa innokkaana jaksoi tehdä ja sitten pidettiin taukoa. Päästiin sitten tekemään vielä putkea uudemman kerran myöhemmin, kun oli väljyyttä aikataulussa sen verran. Ehdittiin tekemään myös mutkaputkea, kun saatiin ottaa toinen erä. Muusa oli ihan superkoira, varmasti putket oli vielä muistissa, kun niitä pikkupentuna on hallilla käyty tekemässä. Esteen tarjoamistehtävä ei sitä väsyttänyt samalla lailla, vaan jaksoi pidemmän aikaa ajallisesti tehdä ja olisi jaksanut kauemminkin, mutta ei silti tehty enempää. Luulen, että tuollaiset vauhdikkaat tehtävät väsyttävät sitä enemmän, joka tietysti heti näkyy vauhdin hiipumisena. Leikkiminen ajoitettiin viimeiseksi sen kanssa, ettei energiaa mennyt siihen "turhaan", vaan että jaksaa tehdä muut tehtävät kunnolla. Muissa tehtävissä meillä oli käytössä namipalkka targetilla tai kädestä.

Kivaan alkuun on nyt molempien kanssa päästy ja olen ottanut treenipäivistä kaiken irti. Piitun treenipäivänä Muusa on saanut treenata hallin pihalla vähän tokojuttuja ja leikitty ollaan myös. Hyvää häiriötä saa ohikulkevista koirista ja ihmisistä. Luotto pentuun on kova, kun sitä pystyy huoletta pitämään irti, kun sen kanssa puuhaillaan. Tällä viikolla tehtiin paikkaistumista (paikkamakuuta ei oikein vielä hallita) ja eräs tyttö käveli 2 metrin päästä ohi. Siinä nakotti paikallaan Muu, eikä edes vilkaissut tyttöä! Ja Muusalla ei todellakaan ole mikään vahva paikallaolo, sitä ollaan treenattu hyvin vähän. Toisin kuin Piitun kanssa, jonka kanssa paikkamakuu on hyvinkin vaikka jopa koevalmis liike. Piitun kanssa taasen Muusan treenipäivinä on treenattu näitä tokojuttuja, mitä hallissakin tehdään. Välillä käytiin myös metsässä kiertämässä pieni lenkki ja riekkumassa vapaana metsäaukealla. Sitten jaksoi nakottaa (=haukkua vimmatusti) autossa reilu puolituntisen, jonka jälkeen lähdimme vielä pienelle iltalenkille. Kun pääsemme kotiin, koirat on ihan valmista kauraa höyhensaarille. Onni on tyytyväiset harrastuspuudelit <3



Postauksen kuvat on treenin jälkeiseltä iltalenkiltä viime viikolta. Viimeisessä kuvassa sattumalta tavattiin Severi-veli hallilla ja sisarukset pääsi vielä riekkumaan ennen kotiin lähtöä. Muusa oli aika kaikkensa antanut jo tuossa vaiheessa ja heitti jatkuvasti selälleen. Veli ei oikein ymmärtänyt siskon käytöstä ja oli kovin hämmentynyt. Ollaan saatu Severistä ja Siriuksesta välillä myös lenkkiseuraa, joka on oikein mukavaa, ettei yksin tarvitse talsia.