8. Luukku: Koirahullu, mikä koirahullu...

Tulevaisuuteni lienee se "hullu koiranainen", mutta jos tarkastellaan hieman elämää taaksepäin, ei se kai suoranainen ihme ole...

Kasvoin kummitätini kasvattamien saksanpaimenkoirien parissa.. Kuvassa minä ja Ditza, joka on syntynyt samana päivänä kuin minä.

Ote vauvakirjastani..

Tässä minä ja naapurin koira Blackie (?).

Minä ja saksanpaimenkoira Fendi.

Keppihullun Ditzan kanssa leikkimässä pellolla.

Päästiin siskon kanssa ratsastamaan yhdellä suomenhevosella ja siellä oli myös suomenpystykorva, jota tottakai piti käydä rapsuttelemassa sillä aikaa, kun oli siskon vuoro ratsastaa :)

Minä ja Ditza, molemmat 12 vuotta.

Minä ja suomenpystykorva Kömö.

Maailman rakkaimman Jetin kanssa Tampereella.

 Ja koska rakkauden määrä on rajaton tuota koiraa kohtaan, täytyy siitä esitellä useampi kuva..

Jetin kanssa serkkujen mökillä.

<3

Oma koirani Kamu ja minä 18v.

 Kummitädiltä meille soluttautunut Kamu sulostutti elämääni monet vuodet ja muutti myös mukanani ensimmäiseen omaan kotiini. Kamu nukkui pois syksyllä 2011.

Kamun kanssa lenkillä.

Serkun cockerinpentu Susun kanssa mökillä.

Sukulaisten koiria Tumppia ja Jussia lenkittämässä.

Mökkinaapurin koira Tassu karkasi visiitille usemman kerran päivässä ja vei välittömästi tämän tytön sydämen.

Kummitädin perhoskoira Papi ja minä..

 Ja sitten koitti puudelien aikakausi...

Pikkuisen Piitun kanssa menossa rantaan..

Kuvia lapsuuden koiraystävistä on harmittavan vähän. Yhteiskuvia vielä vähemmän. Pitkällisen etsinnnän jälkeen olen kuitenkin saanut kokoon näinkin monta kuvaa. Monta koiraystävää tästä vielä puuttuu, mutta ainakin tärkeimmistä löytyi yhteiskuvia ja näitä aarteita vaalin kovasti. Lämpimiä muistoja herättää jokainen kuva ja lähes jokainen koira. Vaikka oman koiran sain lopulta vasta 18-vuotiaana, on elämässäni silti ollut koko ajan ihania koiria läsnä ja siitä olen onnellinen.