Lahjattomat reenaa

Pitkän tauon jälkeen otettiin vähän tokoa Piitun kanssa. Sen istumistyyli on tuo vakio lysy, johon syyksi epäilen nyt suuresti sitä alaselkää ja yläkropan lihaksettomuutta. En lähde sitä korjaamaan ainakaan nyt, ehkä paneudun siihen joskus, ehkä en. Videolta katsoessa huomaan kuinka korjaan "huonoa" perusasentoa, jonka Piitu korjaa vielä huonommaksi ja saa tästä palkan. Öööö, Mitä?!

Seuruu on nyt siis tuossa mallissa tällä hyvin vähäisellä ja laiskalla treenaamisella. Nami oikeassa kädessä ja koira pysyy kivalla etäisyydellä, mutta ilman namia paikka katoaa ja koira haahuilee ties missä takana..

Voin olla myös ylpeä tästä treenistä, koska se oli hyvin suunniteltu ja tavoitteet täyttyi. Ennen treeniä kotona mulla meni hermot koiriin ihan totaalisesti yrittäessäni alkaa jotain kotitreeniä sisällä tekemään ja sen epäonnistuessa totaalisesti. Tein aivan kaiken niin väärin kuin voi tehdä, muutin kriteereitä kesken kaiken ja turhauduin epäonnistumisista ja olin epäreilu koirille. Vihelsin pelin poikki ja rauhoituin hetken, jonka jälkeen tein kirjallisen suunnitelman mitä lähden tekemään ja mitä treeniltä haluan. Tärkein tavoitteeni oli se, että molemmilla pitää olla kivaa, eikä koiralle saa suuttua. Vein koirat erikseen ulos treenaamaan ja treenien jälkeen lähdettiin kaikki iloisin mielin lenkkeilemään.

Aina ei ole ihan ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta oppii. Tästä opin se, että hyvä suunnitelma täytyy olla ja siinä on pysyttävä. Näin saadaan niitä onnistumisia ja treenaaminen pysyy kivana asiana molemmille, koiralle ja ihmiselle.