30.9.14

Koiraton on huoleton


Ensiksi, voimme olla onnellisia siitä, että Piitulla on ehjä luusto ja tulehdukset on voitettu. Kahden viikon kuluessa siirrymme pikkuhiljaa normaaliin liikuntaan. Jälkitarkastuksessa kuulimme siis seuraavaa: Polvi on nyt hyvässä kunnossa, askeltaa normaalisti, eikä onnu - ehkä aavistuksen jättää lyhyemmäksi askeleen, kun kävelee käynnissä lujempaa (saattaa myös hyvin olla ristiselkäjäykkyydestä johtuvaa). Myös nielu ja silmät ovat kunnossa.

Periaatteessa mulla on siis terve koira. Mutta tuo alaselän jumiutuminen on nyt se, josta ell oli huolissaan. Sitä tulee jumpata ja pitää huolehtia hyvin lämmittelyt ja jäähdyttelyt (jota toki on tehtykin ja koko ajan huolellisemmin), vähänkin viileämmillä säillä on pidettävä takkia (BOT:ia suositeltiin erityisesti pidettäväksi ennen ja jälkeen treenin ja sen olenkin jo tilannut ja odotamme sitä saapuvaksi) ja takin tulee olla sellainen, jossa on jalkalenkit, jottei kylmä pääse takin sisään helmojen lepattaessa. Hyppytekniikan harjoituksia ell suositteli lämpimästi, kun kerroin hyppytekniikan olevan epäedullinen ja kuormittava. Saimme ell:ltä jumppaohjeet, joihin aletaan paneutumaan pikimmiten. Ehkäpä esitellään niitä, kunhan niissä on jotain esiteltävää. On meinaan semmoset temput, että on varmasti ihan viihdyttävääkin katseltavaa vaikkapa videon muodossa... Jumppaamalla lähdetään liikkeelle ja tarvittaessa haetaan enemmän lihastreeniohjeita fyssarilta. Dobo otetaan myös arkeen mukaan taas ja tällä kertaa ihan tosissaan. Hierontaa jatketaan jatkossa ja laserterapiaa Piitulle suositeltiin myös ja tänään se sitä saikin jo ensimmäisen kerran. Todennäköisesti käydään kolmen kerran hoitojakso ottamassa laseria, vaikka ohje oli että tarvittaessa.

Sitten se pienoinen pommi. Eläinlääkäri suositteli miettimään jotakin muuta lajia agilityn tilalle. Suoranaisesti agilityä ei kielletty ja treeneihinkin saatiin ohjeita tuon hyppytekniikkaosuuden verran. Mutta hyppiminen jumittaa alaselkää, etenkin kun tekniikka on tuo mikä on. Ja tottahan se on, että agility on kuormittava laji. Tässä täytyy nyt siis ottaa vakavaan mietintään meidän tulevaisuus harrastusten saralla. Käännämmekö kelkkaa reilusti ja keskitymme TOKOon, vai jatkammeko agilityn parissa kevyesti harrastellen, vailla kisatavoitteita, vai otanko riskin ja teen parhaani lihashuollon suhteen ja jatkan lajia edelleen tavoitteena kilpaileminen... Suuria asioita mietittäväksi..
Mutta pääasia on nyt se, että koira on ehjä ja se voi elää hyvää ja täysipainoista koiranelämää, on se laji sitten mikä hyvänsä.


Ja sitten Muusa. Sekin oli lääkärillä mukana. Sillä on ollut ajoittaista pään ravistelua ja korvien rapsuttelua, epäilin siis korvatulehdusta. Epäilyni osuivat oikeaan. Molemmissa korvissa hiivaa, oikeassa enemmän -> korvatippakuuri + huuhteet. Onko se nyt hemmetti niin, että sain toisenkin korvavaivaisen koiran?! Tästäkö se kierre nyt sitten alkaa?! Toki toivotaan parasta, että tämä olisi vain tämmöinen kertaluontoinen, ruokavaliosta riippumaton juttu, mutta väkisin tässä alkaa miettimään tuota ruokavaliopuolta Muusankin kohdalla...

Karvaa siellä korvissa kasvaa tosiaan reippaasti ja niitä onkin nypitty viime aikoina ahkeraan ja korviin pääsee nyt paremmin ilmaa. Ell:n mukaan korvakäytävät on suuret, eikä siellä syvällä kasva mitenkään erityisen paljon karvaa. Tilanne on siis paljon parempi kuin Piitulla.

Pyysin lääkärin katsomaan myös Muusan hampaiden tilannetta. Alakulmurithan Muusalta jo tipahtivatkin, viimeisin eilen. Muutoinkin siltä on tippunut jo lähes kaikki maitohampaat. Huolissani olen siis nyt enää yläkulmureista. Pysyvä hammas on ehtinyt jo puoleenväliin maitohammasta. Eläinlääkärin mielestä ei tarvitse vielä huolestua, koska sieltä on hampaat tulossa ihan oikeassa asennossa ja tilaa on. Muutaman millin voi vielä seurailla ja tarkkailla mahtuuko alakulmuri sieltä kasvamaan oikealle paikalleen. Jos näyttää, että ei, niin ylhäältä on maitokulmurit poistettava. Nyt vaan paljon joustavan, kumimaisen pallon kanssa jyystämistä ja lelujen repimistä, että saadaan ne kulmurit sieltä tipahtamaan omia aikojaan. Toivotaan parasta.


Että tämmöistä meillä täällä. Huoletonta päivää näiden kanssa ei taida tulla. Kaksi koiraa, kaksin verroin enemmän huolta...

4 kommenttia:

  1. Jestas, miten paska tuuri, jos Muusallakin kukkii korvissa. :( Toivottavasti sille ei tule kierteitä, vaan se saa elää ilman. Vaikka villakoirissa tää alkaa olla turhan yleinen riesa.

    Ootko käynyt koskaan mitään hyppytekniikkakurssia? Siis esim. näiden Suomen kentän pioneerien eli Alatalon Vapun tai vaikka Kaukosen Ullan valvovien silmien alla? Voihan olla, että eksperteiltä löytyisi lisävinkkeliä agilityn jatkoa ajatellen ja siihen saakkahan nyt voi tehdä vaikka ilman rimoja, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapun koulutuksiin oon hinkunut jo pidemmän aikaa, mutta nämä Lohjalla olleet on aina osunut huonoille viikonlopuille, että oon ollut jossain muualla. Hyppytekniikkaa on pariin otteeseen tehty treeneissä kuitenkin..

      Poista
  2. I feel you....kaksi koiraa, kaksinverroin huolta ja rahanmenoa o_O Jos tässä taloudessa olisi edes yksi terve koira, olisin jo ihan oikeesti harkinnut kolmatta villistä.

    Toivottavasti Muusa kuitenkin porskuttaa eteenpäin jatkossa ilman korvaongelmia. Tosiaan näitä on nykyään kurjan paljon villiksillä.

    Kannattaa kyllä käydä läpi hieronnat, jumpat sun muut ennen kuin Piitua aksailusta eläkkeelle laitat. Ehkä olisi eri asia jos kävisitte useamman kerran treeneissä viikossa ja kisaisitte jo. Tooosi paljon kaikkea vaivaa agiltya harrastavilla koirilla mitä olen blogeista lukenut, agility on kyllä kuormittava laji ja moni varmasti säästelee hieronnasta ja fysiikasta mitä olen blogeista lukenut. Sen lihashuollon tärkeyden ymmärtää sitten vasta kun jotain sattuu :/

    ps. meilläkin meni back on track takit tilaukseen. Petiäkin havittelen, mutta vielä en raaskinut tilata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paljon on korvaongelmia villiksillä juu. Todella harmillista.

      Juu näinhän se on, että se lihashuolto unohtuu herkästi. Itse alusta asti pyrkinyt ainakin niihin lämmittelyihin ja jäähdyttelyihin, mutta kyllä se tämän isomman jutun tarvitsi, että ne ottaa ihan tosissaan, eikä mitään 10min pikalämpöjä enää. Koska Piitu on sellainen kun on, meillä ei juosta enää irtikään ilman lämmittelyä ja jäähdyttelyä.

      Oon miettinyt kovasti tätä aksahommaa ja faktahan on se, että me ei käytännössä koskaan treenata enempää kuin kerta viikkoon tai ainakin se on tosi poikkeuksellista jos näin on. Asianmukaisella lihashuollolla se vois tosiaan toimia, mutta kunhan ollaan kunto saatu ensin kohdilleen ja koiraa auki. Vielä sittenkin kokeiltaisi tosi varovasti aloitella ja pitää hypyt ainakin matalina. Mutta saa nähä mihin lopputulokseen tässä päädyn..

      Mäkin havittelen vielä sitä bot- petiä.. :P

      Poista