Muusapuudeli: Mökkeilyä ja vammakoira :(

Viikonloppuna taas mökkeiltiin. Oli todella rentouttava viikonloppu pienessä porukassa mökillä. Lauantaina aamukahvia nautin pitkän kaavan mukaan viltin alla mökin kuistilla kuunnellen sateen ropinaa ja ukkosen vaimeaa jyrinää koirien maatessa levollisina jaloissa. Kylläpä oli ihanaa! Tykkään niin kovin syksystä ja sateesta ja vihdoin ne on täällä. Koko lauantaipäivä oli sateinen, mutta muutama tunti saatiin nauttia myös aurinkoa ja sen ajan vietimme metsässä. Meno oli tällaista...

Itku pitkästä ilosta. Nimittäin Piitu mitä ilmeisimmin meni jumiin alkuviikon metsälenkillä, jossa se painoi tuhatta ja sataa puolitoista tuntia märässä, liukkaassa metsässä. Keskiviikkona se oli tokotreeneissä ihan normaali, joskin tehtiin rauhallisia juttuja, joissa ei vauhtia juuri ollut yhtä luoksetuloa lukuunottamatta. Vielä autolta kotiin kävellessäkin se liikkui normaalisti. Kuitenkin hetken unien jälkeen kotona se ei varannutkaan painoa oikealle takajalalle ollenkaan. Se oli selkeästi kipeä ja aina makoilun jälkeen liikuminen oli vaikeampaa. Hetken kävelyn jälkeen se ei välttämättä edes ontunut enää. Päätettiin pitää pari lepopäivää ennen mökkeilyä ja seurata tilannetta. Perjantaina Piitu vaikutti olevan kunnossa, mutta tarkoitus oli ottaa viikonloppukin vielä rauhallisemmin, lenkit hihnassa jne.

Mutta enhän mä raaskinut, kun Muusalla oli niin bileet metsän lätäköissä ja Piitu meinas revetä liitoksistaan katsoessaan hihnan päässä toisen ilakointia. Minä tyhmä menin ja päästin Piitunkin rälläämään ja ulkoilua tuli yhteen soittoon pari tuntia, joskin välillä käveltiin rauhallista tahtia hihnassa. Mutta hetken iloittelu kostautui, kun mulla oli illalla taas rampa koira. Siinä vaiheessa kyllä itketti. Kun en muutakaan toisen oloa helpottamaan keksinyt, niin "hieroin" kevyesti koko koiran nenästä hännänpäähän. Vaikka mitään oikeaoppista hierontaa en osaakaan, niin hyötyä näytti olevan tästä käsittelystä. Piitu rentoutui silmin nähden ja oikeastaan nukkui mun käsien alla. Missään vaiheessa ei silmiin tullut katsetta, joka olisi kertonut kivusta, edes kipeää jalkaa käsitellessä. Käsittelyn jälkeen Piitu makoili rennomman oloisena ja myöskin kipeän jalan päällä, jota se ei tehnyt ennen käsittelyä. Seuraavana aamuna koira oli luojan kiitos jälleen normaali.

Vahingosta viisastuneena peruin kaikki tämän viikon treenit ja otettiin ihan irtiotto kaikkeen. Piitu saa lenkkeillä koko viikon kevyitä kävelylenkkejä hihnassa ja aivojumpaksi tehdään vain jotain rauhallisia juttuja. Toivottavasti Piitu palautuu näillä konsteilla. Ainakin nyt se on ihan normaali oma itsensä, eikä ainakaan mun silmään näy kävellessä enää mitään normaalista poikkeavaa.

Nalakin kävi meitä mökillä moikkaamassa ja osa ulkoilusta siis mentiin kolmen koiran voimin. Muutaman kuvan sain räpsittyä, vaikkei valo metsässä ollut oikein otollinen kuvailulle..