18.8.14

Hyppytekniikkaa ja pujottelua


Tämän päivän treeneissä aiheena oli hyppytekniikka ja toisena oli vapaavalintainen "ongelmakohta". Tehtiin aluksi kahta vikaa hyppyä ja Piitulla oli aika suuret loikat. Vähän epäilytti kuinka se koipinensa mahtuu noihin väleihin, kun tehdään koko sarjaa, mutta hyvinhän se meni. Tekniikka Piitulla on todella huono, joten nämä harjoitukset on sille enemmän kuin omiaan. Kova hinku mulla olisi päästä sen kanssa ihan kunnon hyppytekniikkakurssille, ehkäpä joskus tulevaisuudessa aikataulut natsaa ja päästään.

Mulla oli tänään molemmat koirat ekaa kertaa hallilla mukana, koska oli viileempi ilma ja pystyin pitämään koiria autossa. Muusan häkissäoloharjoituksia en ole nimittäin saanut vielä aloitettua. Sain mä sentään roudattua häkin jo autosta sisälle, että suunnitelmissa on lähipäivinä homma pistää alulle. No mutta Muusa pääsi siispä seuraamaan treenejä, tapaamaan muita koiria ja pikkusen treenaamaankin. Muusa teki lyhyttä suoraa putkea namitargetilla ja 2on2offia matalalla Aan alastulolla. Ihan huikeen pätevä pentu! Tämä oli Muusan toinen kerta putkella ja kolmas kerta hallissa. Niin hieno! Tästä lähtien roudaan sen varmasti joka viikko mukaan (säiden salliessa/kunhan häkissä olo alkaa olla hallussa). Aikeissa ei kyllä tämän ihmeempiä ole vielä tehdä, putkeen sitten aikanaan haastetta pidentämällä ja mutkaputkilla. Pussiakin voisi tehdä, jos saa jonkun avustamaan. Ollaan ilmottauduttu Muusan kanssa myös pentuagikurssille, joka on tosin vain pari kertaa kerran kuukaudessa, mutta saa sieltä varmasti jotain eväitä alkuun.

Kepit meillä on Piitun kanssa edelleenkin siinä vaiheessa, että neljä verkkoa on poissa. Nyt ollaan siinä pisteessä, että heti treenin alussa otan neljä verkkoa pois, en tee enää ensin helpommin esim. vain kolme verkkoa poissa. Piitu tekee hyvässä vireessä ja keskittyessään ihan mielettömät kepit, mutta välillä tulee epäonnistumisia ja se tulee ulos liian aikaisin. Muutama viikko sitten tehtiin keppejä heti rataharjoituksen jälkeen ja koirassa huomasi selvän väsymisen, se ei jaksanut yhtään keskittyä. Lopulta saatiin onnistunut suoritus lisäämällä verkkoja takaisin. Kylläpä harmitti, kun tyhmä tein koiran kanssa liikaa kerralla. Mutta oppia ikä kaikki. Välillä täytyy oppia kantapään kautta asiat.

 Tänään tehtiin "ongelmakohtana" keppejä. Piitu ei jaksanut alkuun keskittyä ja tuli toiseen suuntaan mennessä kolme kertaa ulos vikasta verkottomasta välistä. Vaihdoin puolta eli itse kuljinkin keppien vasempaa puolta niin Piitu teki kolme täydellistä suoritusta. Loppuun vielä tehtiin se vaikeampi puoli tavoitteena saada yksi onnistunut suoritus. Ja eikun kerralla nappiin! Siihen oli hyvä lopettaa illan treenit. Meidän kouluttaja sattui näkemään tämän viimeisen suorituksen ja se oli aivan haltioissaan. Se kehui, että Piitulla on tosi hyvä keppitekniikka ja tekee hienosti takaosallaan. Mäkin kyllä tykkään Piitun pujottelutyylistä. Mulla on vahva usko, että sille saadaan vielä tosi vahvat ja nopeet kepit. Hiljaa hyvä tulee.

Mikä on mielestäsi paras tapa opettaa kepit?
 Tapoja on monia, eikä yhtä oikeaa. Jokaisella tavalla koira varmasti oppii ja päästään samaan lopputulokseen. Mikä on teille se paras tapa ja miksi?


Olen paljon viime aikoina pohtinut tätä pujotteluasiaa. Syy miksi minä valitsin opetustavaksi verkot, oli se, että se tuntui jotenkin loogiselta tavalta saada koira suorittamaan estettä itsenäisesti ja suuntaamaan focuksensa eteen, eikä minuun. Piitun kohdalla uskoisin, että tämä oli juuri oikea tyyli. Piituhan on kovastikin mun kädessä kiinni, sen on vaikea irrota ja vaikea keskittyä. Kepeillä se on alusta asti mennyt jotenkin ihan eri asenteella ja keskittynyt hurjasti. Verkot ohjaa sen väkisin eteenpäin ja unohtamaan mut. Lelupalkka toi keppeihin selvästi vauhtia ja mielenkiintoa lisää ja Piitusta pujottelu on todella kivaa. 

Yksi kokenut agility-, villis-, kilpailijaihminen sanoi mulle, että heti vaan kisaamaan kun kepit on kunnossa. Kun kerroin missä vaiheessa meidän kepit on ja kuinka olen opettanut ym. sain vastaukseksi, että "tuo koira mulle kaheks viikoks, ni sillä on kepit kunnossa". Tuo lause sai mut miettimään ja jotenkin surulliseksi. Tuntuu, että kaikilla on hirveä kiire. Mitä nopeammin ja nuorempana koira saavuttaa kaiken maailman tittelit ja meriitit, sen parempi. Mutta mun mielestä matka on se tärkein. Mä haluan itse oppia ja oivaltaa, yrityksen ja erehdyksen kautta oppia kouluttamaan omaa koiraa. Ei meistä tarvitse tulla parhaita, ykkösiä ja saada kaikkia titteleitä. Mun mielestä tärkeintä on, että meillä on hauskaa yhteistä tekemistä ja koira on hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Harrastetaan harrastamisen ilosta, saadaan haasteita ja aivotyötä yhdistettynä liikuntaan. Hiotaan yhteistyötä ja parannetaan meidän keskinäistä suhdetta. Kilpailut on sitten se paikka, jossa mitataan sitä omaa tasoa. Sinne mennään vasta, kun ollaan siihen valmiita. Kisoissa sitten nähdään missä on vielä petrattavaa ja mikä sujuu hyvin. Ihan kiva toki, jos siellä vielä menestyykin. Mutta miksi ihmeessä mä haluaisin oikotien onneen, kun se matka on tässä kuitenkin parasta. Kun näkee oman ja koiran edistymisen, muistaa mistä lähdettiin ja mihin ollaan päästy. 

Meidän taival voi olla hitaampi ja kuoppaisempi, mutta me kuljetaan se yhdessä <3



8 kommenttia:

  1. Paras tapa on mun mielestä koirakohtainen. Lähtisin kuitenkin siitä, että lähes koiralle kuin koiralle on sopii asioiden oivaltaminen itse ja lähtisin opettamaan keppejä operantisti eli joko 2x2-metodilla tai takaperin ketjuttaen. Ekasta on omaa, vakuuttavaa perstuntumaa ja tokasta toisen käden hyvää kokemusta. Toisaalta kujilla ja vinoilla on moni tuttu ja kaveri kasannut hyvät kepit. Verkot... No, samalla jatkokurssilla viime kesänä olleet seurakaverit on edelleen kiinni verkoissa ja monen oppiminen junnaa. Hitailu on mun mielestä ihan ok, koska eläimen kanssa ei pitäisi olla kiire, mut apuvälineiden kanssa tusaamisessa on omat ongelmansa. Laikalle verkot oli liian aivoton metodi, ei se oppinut mitään, lähinnä vaan epävarmaksi verkkojen poiston yhteydessä. Fokus sillä on aika lailla perfekto 2x2:lla opetettuna ja itsenäiset sisäänmenot tuli kaupanpäällisiksi. Verkoillakin saa hyvät kepit ihan taatusti, itse vaan en palaa siihen enää, ellei joku koira osoittaudu tulevaisuudessa sellaiseksi, ettei se opi operantisti. :P :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo sanottu, niin jokaisella tavalla saa varmasti hyvät kepit. Meille valikoitui nämä verkot jo siitäkin syystä, että meille kaupattiin ne tosi hyvin ja kun laji on uusi, niin sitä kuunnellaan viisaampia tietty. Ehkä meillä kyllä tosiaan tässä kohtaa vähän se oppiminen junnaa, kun on niin päivästä kiinni aina kuinka sujuu.. Välillä oon ottanut verkkoja useita vierekkäisiä pois, jotta koiralla ei ole ollut verkoista niin paljon apua ja koira on tehnyt upesti, kun taas seuraavalla kerralla se on saattanut tulla helpommastakin välistä pois.. Mutta harjoitukset jatkuu ja toivotaan, että joskus saadaan kaikki verkot pois.

      Poista
    2. Jep, kyllä te niistä eroon pääsette, ennemmin tai myöhemmin. :D Meillekin niitä nimenomaan kaupattiin seuran taholta, mutta muutamien treenien jälkeen oma uteliaisuus vei voiton ja mietin muita mahdollisuuksia. Ja onhan verkot sellainen hyvä bulkkitapa alkeisille, kun ottaa huomioon, ettei osaa (suurinta osaa?) välttämättä kiinnosta treenata vapaa-ajalla tai vaikka kiinnostaisi, siihen ei ole mahdollisuuksia. Toisaalta 2x2-metodilla tai takaperinketjuttamalla kynnys on pienempi. Parastahan tietysti olisi, jos seuroilla olisi resursseja tarjota kaikki vaihtoehdot ja kouluttajat ennakkoluulottomasti niitä ehdottaisivat, jos yksi ei toimisi. Mutta Roomaan on monta tietä! :)

      Poista
    3. Juu varmasti on kaikilla kouluttajilla se oma näkemys ja sitä sitten kaupataan ainoona oikeena. Varmasti on poikkeuksiakin ja täytyy kyllä sanoa, että meidän tän hetkinen kouluttaja on mahdollistanut aivan kaikki tyylit. Meidän ryhmässä tekee osa verkoilla, joku ohjureilla, jotkut kädellä ja joku on kokeillut kujakeppejäkin. Mutta alkeiskurssilla tosiaan meille on kaupattu verkot ja vähän niinkun lytätty muut tyylit. Tota 2x2-metodia en ole itse edes kenenkään nähnyt tekevän, enkä myöskään takaperinketjuttamalla. Mielenkiintoista olisi kyllä nähdä..

      Poista
  2. Käsittääkseni kokeneemmatkin agiltyn harrastajat tuskailevat keppien opettamisen kanssa, eipä siihen taida olla oikotietä onneen eikä sitä yhtä, oikeaa tapaa. Tässä hyvä video 2x2 metodista: https://www.youtube.com/watch?v=pjFg3lPrEZc

    Niinpä, kovin on kiire lajissa kuin lajissa päästä kisaamaan. Tuntuu olevan tämän päivän trendi. Kyllä minullekin on sanottu että miksi haen koulareita tokossa, enkä siirry yhdellä ykköstuloksella seuraavaan luokkaan. Siksi kun meillä ei ole kiire siirtyä luokasta toiseen, haluan edetä rauhassa ja saada koekokemusta Dannyn kanssa, aika raakile tuo olisi jos olisin siirtynyt heti ekan alokasluokan ykkösen jälkeen avoimeen :o Ja tosiaankin sen yhteinen matka on se tärkein, virheiden ja oivallusten kautta mennään eteenpäin :) Ja usein uhohtuu se, että kyllähän sitä voi harrastaa vaikka ei koskaan aikoisi kisatakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Musta on hienoa, että Dannyn kanssa käytte ahkerasti kokeissa, ettekä kiirehdi. Kyllä lopussa kiitos seisoo :)

      Poista
  3. En tiedä, miten teitä on verkkokeppien kanssa opastettu, mutta yleensä verkkojen kanssa tehdään kepeillä se virhe, että pidetään verkkoja liian kauan ja siitä seuraa sitten se, että koiralle on vaikeaa enää irtautua niistä verkoista. Verkkojen idea periaatteessa on saada koira vain tajuamaan se keppien väleistä pujottelu ja heti kun koira on hoksannut sen (eli noin muutama kerta yleensä riittää), pitäisi verkkoja alkaa reippaaseen tahtiin vähentämään (verkko per treeni pois muutaman kerran ja sitten voi vähän hidastaa loppujen poistamista). Kun verkkoja pidetään pidempään, koira ei enää ajattele itse pujottelua, koska verkkojen mukaan on vain helppo sujahdella sieltä läpi ilman ajatusta siitä, mitä tekee, ja sen vuoksi, kun sitten lopulta aletaan verkkoja vähentämään, koira on vähän pihalla, kun ei tiedä, mitä kyseisellä esteellä oikeasti pitäisi tehdä. Ei siis ole kyse siitä, että haluttaisiin nopeasti valmista, koira vain oivaltaa näin jutun jujun helpommin. :)

    Lumeshan on verkoilla opetettu kepeille ja siitä tuli hyvä. Sen vuoksi ajattelin alunperin seuraavaakin samalla tekniikalla, mutta Mestan kanssa sitten tosiaan halusin kokeilla sitä 2x2-systeemiä ja tykkään siitä kyllä vielä enemmän. Kaikilla seuroilla ei vain ole kaikenlaisiin keppiopetustyyleihin välineitä, että monien täytyy pakostakin valita se, mitä omalla seuralla käytetään ja jos ei aiempaa kokemusta itsellä ole, niin valita myös se, mitä ohjaaja suosittelee ja mikä hyvältä sillä hetkellä tuntuu. :) Itsellä on siitä hyvä tilanne, että omaan pihaan saa tehtyä ihan sellaisia virityksiä kuin itse haluaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän kepit jäi pitkään unholaan, koska alkeiskurssien jälkeen treenattiin hallilla, jossa ei ollut ollenkaan verkkoja. Seuran oman hallin valmistuttua ollaan päästy jatkamaan keppisulkeisia, mutta siihen kerta viikkoon tahtiin eli siksi ollaan vasta nyt tässä vaiheessa. Meidän kouluttaja opasti nimenomaan noin, että mahdollisimman pian pois kaikki muut verkot, mutta maltillisemmin sitten ne pari ekaa ja vikaa, jotta löytyy oikeat välit sisään- ja ulosmenoon. Nyt kesällä oli tarkoitus käydä treenaamassa keppejä ihan hulluna, jotta oltaisi saatu verkot pois, mutta kyllä tuo pentuarki vei niin mukanaan, että ihan muutamiin kertoihin ne treenit lopulta jäi ja nyt junnataan tossa neljässä verkossa...

      Rahatilanteen vuoksi joudun nyt jättämään vapaakortin ostamatta syyskaudelle eli kerta viikkoon jatkuu meidän keppitreenit tästedes. Niistä taitaa tulla meille ikuisuusprojekti, kuten noista kontakteistakin :D Tosin kontaktitreeniä pystytään tekemään sentään kotona. Harmi, ettei ole omaa pihaa mihin virittää keppiviritelmiä.

      Poista