19.6.14

Meidän arjen treenilöitä ja muita puuhia

Kaikenmoista ollaan puuhattu viime aikoina. Aika paljon treenailtu agia ja tokoa. Tokossa oli vika kerta ennen kesätaukoa ja siellä tehtiin sekä vanhoja, että uusia juttuja. Uutena juttuna tutustuttiin hyppyyn, joka oli mulle vaikea yhdistää kaikki liikkuvat palaset, mutta koira teki hyvin. Ei tuu olemaan vaikea homma, kun omat aivot vaan toimii yhteistyössä kropan kanssa.

 Luoksepäästävyyteen lisää vaikeutta siten, että lähdettiin "lenkille" ja treenikaverit esitti vastaantulijoita. Saatiinkin tällä treenillä aikaiseksi sitä epäluuloisuutta ja pientä puhinaa ja tuhahdushaukkuja. Ei mennyt kovin hyvin. Kentällä vielä kokeenomaisesti kouluttajan kanssa ja se sentään sujui.

Paikkamakuuta otettiin siten, että neljä koiraa yhtä aikaa, mutta kahden koiran porukoissa eli kahden välimatka suunnilleen sama kuin kokeessa, sitten pidempi väli ja taas kaksi koiraa lyhyemmällä välillä. Piitu suoritti hienosti suuresta häiriöstä huolimatta, mutta nousi kerran. Oma vika, kun en käynyt ajoissa palkkaamassa, kun häiriö ja aika tuntui jo pitkältä. Kävin palauttamassa makuuseen ja loppuajan palkkasin tiuhemmin. Ei noussut enää.

Kotona ollaan tehty perusasentoon tuloja eri kulmista ja oon hyvin muistanut oman kropan ja jopa katseen suunnan suoraan eteen. Piitu on kehittynyt hienosti tässä. Seuruuta ollaan tehty ihan muutamia kertoja muutamaa askelta kerrallaan lähinnä lenkeillä extempore.

Agivillikset Severi, Piitu, Hugo ja Stella!
Agissa jäi yksi treenikerta välistä, mutta muuten oltu paikalla. Viimeksi treenattiin kunkin koirakon "ongelmakohtia". Valitsin meille kepit ja lisäksi tehtiin myös keinua. Kepit sujui aivan superisti ja keinutreeni oli hyvä, jotta saadaan jännitystä vähemmäksi. Alastulokontaktilta tuli kyllä koko koira ennen aikojaan sivukautta alas, eli ei hyvin.

Toisena harjoituksena tehtiin viiden esteen ympyrää, joista yksi este takaakiertona - ilman käsiä. Jostain syystä mulla oli hurja kuumakallekoira, joka tuijotti vaan niitä käsiä oli ne sitten selän takana tai puuskassa edessä. Toiseen suuntaan sain korjattua omaa liikkumista ja saatiin onnistunut suoritus, mutta toiseen suuntaan ei sujunut niin millään ja epäonnistumisista koira kuumui vielä lisää ja kävi päälle kahta suuremmalla vimmalla. Voi apua. Tätä käydään kyllä treenaamassa itseksemme joku kerta.

Olen pysynyt omatoimitreeneissä hyvin suunnitelmissa ja tehnyt niitä lyhyitä täsmätreenejä. Meidän kesän tavoite on saada kepit kutakuinkin valmiiksi ja täsmätreenit on siis keskittynyt niihin. Tähän mennessä ollaan saatu otettua kaksi verkkoa pois. Jos annan koiralle tilaa suorittaa itsenäisesti eli se menee edellä, niin pääsääntöisesti tekee hyvin, mutta jos olen sitä edellä, tulee se helposti ulos kohdasta, jossa ei verkkoa ole. Toki virheitä tulee välillä muistakin syistä, joita en aina edes huomaa tai ymmärrä, mutta koko ajan niitä tulee vähemmän.

Keppien lisäksi olen tehnyt jotain helppoa ja kivaa, kuten rallipätkää tai parin esteen yhdistelmiä. Näihin sen verran tavoitteellisuutta mukaan, että rengas ja pussi tehtäis aina osana rataa, eikä pelkästään yksittäisenä. Pussi sujuu jo kuin vettä vaan radan osana, se on Piitusta huippukiva. Rengas on vielä välillä vaikea ja Piitu sujahtaa väärästä välistä, mutta tämän viikon omatoimitreeneissä renkaalla ei ollut mitään ongelmia.

Kontakteihinkin pitäisi alkaa toden teolla paneutua, mutta on vähän motivaationpuute jotenkin. Ollaan me kuitenkin tällä viikolla tehty niiden eteen edes jotain. Katsotaan nyt, miten homma etenee vai eteneekö. En ota mitään paniikkia niistä, kepit on nyt ykkösjuttu agin osalta ja kohta onkin meillä paljon muutakin harjoiteltavaa kahden koiran arjen pyörityksessä..

 Viime viikolla tuli taas mitta täyteen tota iänikuista takkukautta ja tässä tulos:


Kuvassa hätäseen suhastu konetus ennen lenkkiä sateessa, jonka jälkeen pesulle ja voitteko uskoa kauan meni föönaukseen!? 20minuuttia. Kyllä. Viimeistään siinä kohtaa totesin päätöksen olleen oikea, vaikka vähän vieläkin meinaa harmittaa. Mutta 20min on aika paljon vähemmän kuin tunti.

Olin ajatellut säilyttää Piitulla terrierin ainakin vielä jonkin aikaa Muusan kotiutumisen jälkeen, mutta vierailu Jyväskylässä sysäsi liikkeelle tämän konetusvimman. Aunella, joka on Piitun kanssa ihan saman ikäinen on jo karkeaa, takkuuntumatonta karvaa niskassa yllin kyllin. Muutenkin turkki oli ihan erituntuinen kuin Piitulla. Piitulla on siihen verrattuna ihan pehmoista pentuhöttöä yhä edelleen. Iski pieni kateus ja päätin, että otetaan uusi yritys terrierin kanssa vaikka parin vuoden päästä, kun turkki on toivottavasti vaihtunut ja helpompihoitoinen. Kesä on nyt Piitulle paljon kivempi, kun sillä on viileämpi ja turkinhoito helpotti kovasti. Uintireissuillekin on nyt pienempi kynnys lähteä. Vaikka toisaalta, menikö se pitkä kuuma kesä jo?

Ilo oli kyllä todeta, että koiraan on viimein alkanut tarttua lihasta! Se ei ole enää yhtään niin pahan näköinen rimpula kaljuna kuin oli viime kesänä. Sen olematon eturintakin on saanut jostain täytettä koloihinsa. 

ps. Muusa täytti tänään 7 viikkoa ja tulee jo viikon päästä kotiin <3

© Tiina Makkonen/Kennel Dancefloor's
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti