Epismeininkejä

Maanantaina oli Lägi Liigan ensimmäiset epikset, joissa maanantain treeniryhmät oli järjestäjinä eli siis me myös. Työntekijät saivat ilmaiset startit, joten me startattiin supermölleissä heti alkuun, jonka jälkeen olinkin loppuillan töissä.

Ekalta radalta jäi semmonen sähellysolo, roiskastiin rata läpi ja esteet tuli koko ajan mun tielle ja semmosta. Mut nolla roiskastiin ja sillä sijoituttiin neljänsiksi 11 kisaajan joukosta. 9 palkittiin, joten mekin saimme palkinnon, joka oli vesikuppi ja luu :) Uusintarataa ei olisi edes kannattanut mennä, mutta mentiinpä silti. Se saattoi olla joltain osin sujuvampi, mutta sieltä tuli sitten kieltoja ja Piitu kävi käteen kiinni. Yritin korjata ekaan rataan nähden korkeaa ohjausta ja siinä kyllä onnistuin, mutta ei se silti tohon käteen käymiseen vaikuttanut, kun muuten meni pieleen.

Videolla ei näytä ihan niin kamalalta kumpikaan, miltä ne tuntui :D  Meidän tähän mennessä paras sijoitus joka tapauksessa, iloitkaamme siitä :)

Meidän startin jälkeen luovutin Piitun ystävälliselle lapsenkaitsijalle Riikalle, joka oli lupautunut katsomaan Piitun perään ja ulkoiluttamaan sitä. Piitulla oli mukana kevythäkki, jossa se vietti suurimman osan ajasta. Riikka vahti, että Piitu pysyy häkissä rauhallisena ja hiljaa. Ollaan harjoiteltu häkkiin rauhottumista treeneissä ja Piitu osaakin siellä olla tosi kivasti, kun verhot on alhaalla. 

Olin ollut jo hyvän aikaa ratahenkilönä, kun vilkaisin Piitun häkin suuntaan ja mitä mä näinkään! Piitu makasi rauhallisena hiljaa häkissä, jonka verhot oli nostettu ylös, puolen metrin päästä häkistä kulki juuri ohi koira ja n. 10 metrin päässä joku koira teki lämmittelyesteitä. Halli oli täynnä ihmisiä, koiria ja vilinää ja siellä se koira vaan makasi ihan rauhallisena. Kyllä meinasi leuka loksahtaa auki. Uskomatonta! Olin haljeta ylpeydestä.

Pieniä haukahteluja häkistä välillä kuului, etenkin kun Riikka oli Sirius-keskarin kanssa häkin lähettyvillä, josta Piitu toki innostui. Välillä jos Piitu bongasi mut väkijoukon keskeltä, alkoi se heiluttaa häntää ja oli vähän levottomampi. Se kuitenkin rauhottui heti, kun olin välinpitämätön ja menin kauemmas. Loppuillasta Piitu alkoi selkeästi turhautua ja teki sellaisia jänniä ns. testihaukkuja, että mitä tapahtuukaan jos teen näin ja jäi odottamaan reaktiota. Kun reaktiota ei tullut, se kokeili uudestaan tai saattoi olla pidemmän aikaa hiljaa ja kokeili sitten taas. Siinä vaiheessa olin itse jo muissa hommissa, enkä radalla ja kuulin Piitun paremmin, niin tokipa mua alkoi heti ärsyttää se ääntely. Haettiinkin Piitu sitten siihen mun kanssa hoitamaan tulostytön virkaa ja päästin Riikan lähtemään kotiin, tietty tungin sille väkisin suklaata ja koiran herkkuja palkaksi mukaan. Niin iso apu oli Riikasta, ilman sitä olis tullu hankala päivä, kun Piitua ei voinut enää työpäivän jälkeen jättää yksin kotiin ja sitä olisi ollut haasteellista vahtia samalla, kun oli töissä.

Piitu oli myös ulkona käyttäytynyt Riikan kanssa hyvin ja kävellyt kauniisti hihnassa ym. Todella hienoa sekin, kun yleensä se yrittää muiden kanssa testata saako vetää. Onneksi Riikka tykkäsi Piitun kanssa olla, eikä kokenut sitä mitenkään vaivalloiseksi. Sanoipa Riikka vielä, että ottaa koska vaan Piitun hoitoon, kun se on niin helppo. Eipä sano ihan joka tyyppi samaa! Sanoinkin Riikalle, että harvassa olette tuollaiset ihmiset, Riikka on Lauran lisäksi ainoa, joka on itse tarjoutunut ottamaan Piitua hoitoon. Todella kiitollinen olen kyllä, kun hyviä, luotettavia koiranhoitajia ei ole koskaan liikaa, etenkin kun niitä koiria on kohta kaksi. 

Riikka nappasi vielä ennen lähtöään meistä tulostytöistä kuvan ja ikuistettiinpa meidät muutaman muunkin kameralla. Piitu oli jokseenkin huomiota herättävä näky tossa penkillä. Yksi mies otti työkaverilleen Piitusta kuvan, kun heissä on kuulemma Piitun kanssa samaa näköä :'D Toivotaan, ettei näihin kuviin törmää missään, ei oo ihan edustavinta materiaalia enää tossa vaiheessa pitkän työpäivän ja monen tunnin epistelyn jälkeen (jos on koskaan..) :D

Tulostyttö ja assistentti.