 |
Tänään Piitu loisti, mutta ohjaaja ei. En tiedä mitä yritin tehdä tossa 2-hypyn ja pussin välissä, mutta uusiks meni. "Ihan vanhanaikaisesti pyörimällä näin meet"- jep jep. Tääkin oli jo vaikeeta, kun aivot ei toimi, niin ne ei vaan toimi. Mutta siis kun ohjaaja pyöri, niin koirahan oli vaan kertakaikkiaan huippu ja tiukalla kaarroksella tuli hypyltä ja sukelsi pussiin vauhdilla.
Ja sitten se kaikista vaikein osuus eli esteet 4 ja 5. Tiesin jo etukäteen, että tästä tulee vaikeeta, ja siitä kai sitten kaikki epävarmuus ja varmistelu tuleeko se koira. Pitäis vaan luottaa, kyllä se tulee ja kyllä se hyppää. LIIKU! Mut ei kun mä jäin aina varmistelemaan ja odottamaan, jolloin Piitu ei tiennyt mihin seuraavaksi ja kävi käsiin ja pakka hajosi. Mä myös väistin koiraa ja kerran törmättiinkin sen kanssa ja voi luoja mitä säätöä! Mutta kun mun jalat pysyi tietyllä reitillä menosuuntaan päin eli abouttiarallaa hyppy numero seiskaa kohti ja liikuin, enkä jäänyt odottelemaan koiraa, niin kyllähän se homma sitten sujui. Tällein jälkeenpäin kotona tehty huomio, toi koirahan teki aika hemmetin hyviä takaakiertoja! Ihan ku se osais jo käskyn? :O No päästiin me sitten jatkamaankin ihan aina tonne puomille saakka. Ei sekään kaunista ollu, mut kunhan mentiin.
Sitten seuraavaksi jätin koiran puomin alastulon eteen istumaan ja menin ottamaan sitä vastaan tuonne hypyn taakse ajatuksella mennä putki takaaleikaten. Kun kutsuin koiran se juoksi eka hypyltä suoraan kouluttajan luokse, joka oli hetkeä aiemmin rapisuttanut purkkapussia, tämän tarkistettuaan se sitten suvaitsi tulla putkelle. Ja alusta. Takaaleikkaushan oli maailman huonoin idea ennen suoraa putkea. Olisin auttamatta myöhässä. Ei siis sitä enää, vaan menin itse tosi pitkälle kutsumaan koiraa ja tyrkkäsin putkeen ja täysillä tonne hypylle 12 (ratapiirroksesta näköjään jääny 1 edestä pois). Ja taas ongelmia. HUOH! Koira oli niiiiiiin kuutamolla minne piti mennä ja kävi taas käsille ja vaikka mitä. Yksi ainoa hyvä puoli radan loppupätkällä oli se, että olin kuulemma eka, joka tajusi mennä tuosta putken ja 15-hypyn välistä ja se toimi hyvin.
Hinkattiin sitten seuraavaksi esteet 11-15 moneen kertaan ja eri ohjauskuvioilla ja välipalkalla ja vaikka miten. Loppujen lopuksi kun tehtiinkin 12 ja 13 hyppyjen jälkeen persjätöt, niin koiran ilme oli muuttunut kertaheitolla, et jes NYT mä tiiän mihin me ollaan menossa ja hypyt oli parantunut silmissä. Piitu oli hypännyt heti ihan erilaisella tekniikalla, kun se tiesi minne mennään hypyn jälkeen. Epätietoisena se hyppäsi tasajalkaa ilmeisesti varmistaen, että pystyy kääntymään hypyn jälkeen kumpaan suuntaan tahansa. Ettänäin...
Meitä oli tällä kertaa treenaamassa niin vähän koirakoita, että ehdittiin kunnolla juttelemaan kouluttajan kanssa ja mun säätämisestä huolimatta saatiin paljon kehuja, että meno näyttää ihan todella hyvältä. Suurin harjoittelun paikka on mulla. Mielikuvaharjoituksia pitäisi tehdä ja harjoitella eri ohjauskuvioita. Koiralle sitä hyppytekniikkatreeniä. Harmi vaan, kun ei taaskaan päästä Vapun hyppytekniikkakurssille, joka järjestetään jo toistamiseen Lägillä. Meillä on sattumoisin juuri sinä viikonloppuna varattu mökkireissu :/ Mutta sain vinkkejä hyppytekniikkatreeniin, jota voidaan tehdä ihan itsenäisesti. Ostin hallille vapaakortin, niin päästään harjoittelemaan kunnolla. Sain paljon muitakin vinkkejä kouluttajalta, mutta niin paljon tuli tekstiä, etten muista enää kaikkea. Tässä kuitenkin jotain työstettävää nyt. Ainiin ja tohon käsille käymiseen kouluttaja ehdotti kuitenkin sitä apupalkkaajaa tai, että vien palkan loppuun, että palkka ei tulisi ollenkaan multa. Sitten luopumiskäsky vahvaksi, että koira ei karkaa palkalle ennen aikojaan. Se onkin meidän treenilistalla joka tapauksessa ihan muistakin syistä. Eli työsarkaa riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti