Aksaa, aksaa, jaksaa... (sisältää videoita!)

Muutamat viime aikojen treeniradat jaksoin tänään vääntää koneella, kun päätinkin siirtää koiranpesun tiistaille. Jospa tää blogi saatais pikkuhiljaa ajan tasalle. Vielä on kyllä monta postausta luonnoksissa pelkällä otsikolla odottelemassa naputtelua. Jokunen vaatii hieman enemmän panostusta ja niitä joutunee odotella sitten vähän pidempään.

Ollaan saatu nyt treenata uudessa hienossa hallissa eli Lägi-Areenalla, jossa oli eilen avajaiskisatkin. Kisoissa oli oikein kaupunginjohtaja pitämässä avajaispuheen ja tarjolla oli kakkua. Itse en tuota puhetta nähnyt, kun menin vasta pari tuntia sen jälkeen iltavuoroon. Kahdeksan tuntia hihnansiirtäjän hommia, enkä tällä kertaa edes mokannut kertaakaan, kuten viime kisoissa :D Mutta tulipahan käveltyä tosiaan päivän aikana, kun aamusta oli takana Piitun kaksi ulkoilua ja illalla vielä iltapisutukset käytiin. Askelmittari kertoi päivän saldoksi 23611 askelta.

Tässä postauksessa nyt vaan tämän viikon treeniselostukset, aiemmat saakoon omat postauksensa, mikäli saan itsestäni vielä sen verran irti. Tällä viikolla oltiinkin kaksissa treeneissä, kun olin ostanut tuntipörssistä ylimääräisen paikan meidän lempikouluttajan ryhmästä. Laura oli ollut lähistöllä lenkkeilemässä ja tuli juuri ennen meidän treenivuoroa hallille meitä katsomaan ja käytin heti tilaisuuden hyväksi ja pyysin Lauraa kuvaamaan. Näistä treeneistä ei siis ratapiirrosta, vaan ihan videolla näette meidän menoa.

Ensin treenattiin keppejä. Ollaan vasta ihan alkutaipaleella niiden suhteen ja ollaan tehty verkoilla. Viime treeneissä kehotettiin, että nyt sais alkaa ottaa verkkoja välistä pois. Tehtiin ensin parit toistot molempiin suuntiin kaikilla verkoilla ja sitten otettiin välistä pois kaksi verkkoa.  Piitu oli vähän jotenkin muissa maailmoissa (juoksut? viime juoksujen aikaanhan se oli ihan laama, eikä treenaaminen tullut kysymykseenkään) ja lähti pari kertaa juoksemaan keppien ohi, kun en ohjannut tarpeeksi selvästi. Heti, kun otettiin verkkoja pois, se tuli aukoista ulos. Sain sen sitten kyllä pysymään koko matkan, kun hidastin omaa vauhtia, enkä mennyt sen edelle ja käskytin ja ohjasin kolojen kohdalla uudestaan. Jotenkin jäi kyllä semmonen fiilis, että se olisi voinut tehdä paremminkin ja vähän nyt pistäsin juoksujen piikkiin tätä haahuilua. Se nimittäin on ollu aina kepeillä tosi keskittynyt, mutta nyt ei selkeesti ollut.

Hauskaa tässä oli se, että se tuli aina virheen jälkeen takaisinpäin kepit ihan ongelmitta ja pyytämättä. Tämä näkyy myös videolla. Ei siis vissiin ollu vaikeeta kuitenkaan, mamma vaan häiritsi? :D

Tässä vielä kaikilla verkoilla ja takaaleikkausharjotus.

Tässä videolla mennään koloilla ja mamma sählää.. :D

Tässä vielä onnistunut pätkä. Koutsi vähän varmistelemassa toisella puolella.

Vahvistettiin sitten pari kertaa rengasta yksittäisenä.

Tässä jo koko rataa, joskin jätettiin ykköseste pois. Piitu myös koittaa hypätä renkaan väärästä kolosta, mutta jätti tohon yhteen kokeiluun onneksi.

Ja koko rata, koira ampuu käteen joka kerta samassa kohtaa..

Kun oltiin menty rata ekan kerran, huudahti koutsi että ollaan salaa harjoteltu. Ollaan kehitytty kuulemma hurjasti :) Vaikka eihän me olla tauolla treenattu yhtään ja treenithän vasta alkoi. Mut eipä sitä itse edes tajua, että kehittyy ennen kuin joku sen sanoo. Ja siis no sen verran itsekin huomannut, että ollaan edetty, kun tehdään jo rengasta ja pussia osana rataa. Mieletöntä! Me kun muuten edetään muihin nähden jotenkin hirmu hitaasti. Niin monilla on jo alle kaksvuotiaita ihan kisavalmiita koiria ja meillä ei ole vielä läheskään kaikki esteet hallussa ja ohjauksia hinkattava vielä vaikka ja kuinka. Heitin tossa kyllä ilmoille tavoitteen, että kesän loppuun mennessä vois olla kaikki esteet suunnilleen hallussa. Tosin noi kepit nyt tuntuu tällä hetkellä tosi kaukaselta ajatukselta... Mutta katsellaan.

Pe 25.4.14 Treenit.

Perjantain treeneissä tehtiin tällaista rataa. Teimme kahdessa osassa, jättäen A ja kepit välistä pois. Alussa Piitu juoksi kakkosesteen ohi, mutta kun kutsuin sen oikeaan käteen ja vaihdoin ykkösesteen ylityksen jälkeen ohjaavaa kättä, homma luisti hyvin. Palkkasin aluksi neloshypyn taakse, mutta sitten otettiinkin jo koko pätkää 1-7 ja hienosti meni.

Toisessa pätkässä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Tai ei pitänyt olla. Mutta meille ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi muodostui tuo putken jyrkkä kulma. Piitu meni putkeen kyllä vauhdilla, mutta kääntyi ja tuli pois - joka kerta. Kokeiltiin lähetystä toisesta päästä ja pari kertaa Piitu menikin, kunnes teki saman myös siihen suuntaan. Yritettiin moneen kertaan ja kokeiltiin vinguttaa palloa eri kohdissa, kun Piitu on putkessa, laittaa pallo putken sisälle, ulostuloaukolle ja vaikka mitä, mutta ei. En tiedä mikä siinä oli, kun normaalisti tuo tekee putket hyvin ja vauhdilla. Tosin on hyvin herkkä, että jos on ollut rytyssä oleva putki, kuten tuolla meidän edellisessä treenihallissa, niin sinne ei mielellään ole mennyt. Nyt toki sillä on juoksut ja saattaa olla herkempi esim. putkikankaan kosketukselle, joten mieleen tuli, että olisiko kangas voinut osua sen kylkeen/takapäähän ekalla kerralla ja neiti kokenut sen inhottavaksi. Toisella putkella ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia edes tämän episodin jälkeen. Tehtiin sitten tätä toista osiota pari kertaa ilman putkea ja lopuksi otettiin vielä tota alkupätkää. Ihan hyvä treeni oli loppujen lopuksi kuitenkin.

Ensi viikosta lähtien treenataan tossa mun lempikouluttajan (ja on siinä toinenkin vuorottelemassa)  ryhmässä, koska päivä sopi meille paremmin ja sinne sattumalta vapautui yksi paikka. Paremmin ei olisi voinut käydä :) Varmasti kyllä mahdollisuuksien mukaan otetaan itopaikkoja sitten tuntipörssistä taas. Treeni-into on kova ja tuo kiosjen seuraaminen kovensi sitä entisestään :) Täytyy vaan toivoa, ettei toi juoksu-eläin laamaudu.