Mätsärissä

Mätsärikehässä Klaukkalassa.

Klaukkalaan hurautettiin mätsäriin tänään. Täytyy kyl sanoa, et oli ihan ala-arvosta koiran

valmistelua tällä kertaa. Noin tunti ennen lähtöä aloin selvittelemään takajalkojen mansettien takkuja ja laittamaan tukkaa. Koira oli sentäs eilen illalla pesty ja föönattu ja takuttomaksi kammattu takajalkojen mansetteja lukuun ottamatta. Tukan laitoin ihan vaan tosi nopsaan ja jo ennen kehää oli kaikki ponnarit ihan räjähtäny ja korvaponnarit luisunu rumasti. En korjannu. Saksia piti keesille vähän näyttää ja manseteillekin, mut en tehny sitäkään. Konettaminenkin kävi mielessä (naama ja tassut), mut hylkäsin ajatuksen jo edellisenä päivänä. Mitä sillä on oikeestaan väliä, kun ei ne mätsärissä ymmärrä kuitenkaan ja koira on muutenkin kotiturkissa. 

 Piitu esiintyi hyvin. Se ravasi täysin pomppimatta ja seisoi nätisti. MUTTA siitä on tullut ihan mahdottoman epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Ja tokihan se on todella epäilyttävää, jos se vieras ihminen yrittää vielä lääppiäkin. Etupään vielä kestää, mut takapäähän ei muuten kosketa! Piitu väisti taas tuomaria heti, kun se lähestyi takapäätä. Namia koitin antaa, että keskittyis siihen, mutta koira oli niin stressaantunut tilanteesta, ettei namikaan kelvannut.

 Yritettiin moneen kertaan. Välillä käytiin juoksemassa kolmio ja taas tuomari koitti uudestaan käydä koiraa läpi. Lopulta Piitu jopa murisi tuomarille. Komensin heti ja koira hiljeni. Piitu ei päässyt tuomarin pelottavuudesta yli, vaan jäi pälyilemään tuomaria, kun juostiin kehässä. 

Tosi kurja juttu :( Tuomari kuitenkin tykkäsi Piitusta, kehui että on oikee prinsessa ja Piitu sai punaisen nauhan. Ensimmäistä kertaa voitti parinsa. Parina oli pitkäkarvainen collie. Punaisten kilpailuluokassa tiputtiin heti ekojen joukossa eli emidän osuus oli siinä.

Kehän ulkopuolella vieraat ihmiset ei pelottanut Piitua niin kovin ja se antautui ihan mielellään rapsutettavaksi. Joskin pikkuisen oli aistittavissa jännittyneisyyttä sen olemuksessa, mutta häntä heilui ja jäi paikalleen vastaanottamaan rapsutukset. Ja mikä tärkeintä, ei murissut! Mikähän tuohonkin epäluuloisuuteen auttaisi? Aika ja hyvät kokemukset? Jännä, kun Piitun kohdalla on yleensä saanut hillitä sitä, kun se pomppii ja pussaa kaikki ihmiset ja nyt sitten tämmöstä.. :(

Bic-Cot's Alejandro "Ale"

Ale oli koko päivän ollut kasvattajan luona puunattavana ja riekkunut muiden koirien kanssa. Väsymys sai Alen esittämään parastaan ja se esiintyi parhaiten ikinä! Ale on siskonsa lailla kova pomppimaan ja kehässä se ei ole kovin edustavaa käytöstä, mutta tänään pomput olivat harvassa ja se näkyi menestyksessä. Ale oli nimmittäin SIN1 ja vieläpä BIS3! Hieno Ale! :) Tuomari tykkäsi Alen riehakkuudesta ja iloisesta luonteesta. (Olisi voinut Piitukin menestyä jos olisi ollut oma itsensä..)

Ale treenaa ennen kehää.

Ale BIS3!

LISÄÄ KUVIA MÄTSÄRISTÄ LÖYTYY TÄÄLTÄ!

Jo menomatkalla ihastelin kaunista maalaismaisemaa, jonka läpi ajeltiin, joten pakkohan se oli pysähtyä muutamat kuvat napsimaan kotimatkalla. Kuvat puhukoon puolestaan.

Kesä, auringonlasku, maalaisidylli <3

Peltopyrähtelyn jälkeen jalat näytti tältä..