12.7.13

Juhannus -13

Vähän on venähtänyt tämä juhannuspäivitys, kun kännykästä en saanutkaan suoraan siirrettyä enää tänne kuvia ja nyt vasta sain ne siirrettyä koneelle. Ilman kuvia oli niin tylsä kirjotella, vaikka kuvien määrä ei kovin huikea olekaan. Minä tauno unohdin nimittäin kameran muistikortin kotiin ja kuvaamiset jäi muutamaan suttuiseen kännykällä napattuun kuvaan. :(

Juhannus 2013.



Olimme siis juhannusviikonlopun maalla Minnilässä. Valmistauduttiin vierailuun puistoilemalla parina peräkkäisenä päivänä, jotta Piitu osaisi sitten hieman hillitymmin käyttäytyä Minnin seurassa. Eipä varmaan yllätä ketään, kun kerron, että saatiin puistoilla melkein omassa seurassa vaan. Eksyi puistoon sentään molempina päivinä yksi koira, mutta kummastakaan ei ollut Piitulle leikkikaveria ja Piitu sai juosta yksin. Tylsää ja turhaa koko puistoilu.







Päivän pelasti ihana kumikana, joka löytyi puusta.











Sinne meni se ainokainenkin koirakaveri ja Piitu jäi yksin.
Aika teki tehtävänsä ja koko ajan Piitu käyttäytyi Minniä kohtaan paremmin ja antoi sen olla rauhassakin. Parin päivän yhdessäolon jälkeen ne saattoi jo makoilla kuistilla ihan rauhaksiin molemmat, tosin kovin lähekkäin ei kylläkään. Minni väisti kauemmas jos Piitu hakeutui kovin lähelle makoilemaan.
 

 Suloinen Minni kiipesi mun auton kyytiin ihan itse, kun Piitu oli hetkisen takakontissa. Minni kai meinas, et hän lähtee kans ajelee jos toinenkin pääsee :)


Juhannusaattoa vietettiin tätini naapurissa, jossa oli enemmänkin porukkaa. Iso osa porukasta oli vierasta meille. Piitu oli yllättäen tosi arka ja pelkäsi kaikkia vieraita ihmisiä. Jos joku vieras erehtyi Piitua edes katsomaan, alkoi se haukkuen perääntyä. Jos joku tuli sitä jossain vaiheessa iltaa rapsuttelemaan, eikä se pystynyt perääntymään, saattoi se hetken jo rapsutuksia vastaanottaneena alkaa yhtäkkiä murisemaan. Muuten Pitu kyllä viihtyi hyvin. Se juoksi käytännössä koko illan pihamaalla, välillä sai hepulit ja juoksi taloa ympäri monta kierrosta.


Lauantaina oltiin ihan vaan siinä tädin luona vähän pienemmällä ja tutummalla porukalla, mutta Piitu oli edelleen tosi epäluuloinen vähän sille vieraampia ihmisiä kohtaan. Iltapäivällä äitini miesystävineen + siskoni tulivat käymään, jotka siis Piitulle kaikki tuttuja, niin ennen kuin Piitu tunnisti niitä meni se autolle tosi epäluuloisesti haukkuen. Pitkään sai sisko kyykyssä sitä huudella ja maanitella ennen kuin se tunnisti ja meni iloisesti luokse.

Pahinta oli ehkä se, että Piitu ei tuntunut pääsevän pelosta ollenkaan yli ja vieraat pysyivät sille pelottavina koko ajan. Se ei mennyt vieraampien lähelle ollenkaan mieluusti ja selkeästi ahdistui kosketuksesta ja muutaman kerran ihan murisi, kun sitä rapsuteltiin.

Tämä epäluuloisuus on Piitussa ihan uusi piirre ja on nyt ollut tosi voimakkaana esillä juhannuksen jälkeenkin. Olen kieltänyt murinasta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se on ollut oikeastaan aivan väärä tapa toimia. Jos koira ei saa murinalla varoittaa, se saattaa purra ilman murinaa. Joten tästä lähin en aio kieltää sitä. En oikein tiedä mitä kannattaisi tehdä, mutta ajattelin lähteä nyt rauhoittamaan tilannetta. Varmaankin jätetään ensi viikon mätsäri välistä, koska se on hyvin stressaava tilanne koiralle, joka pelkää tuomaria. Pyrin pitämään nyt kontaktit vieraisiin ihmisiin vähäisinä ja luomaan niistä onnistuneita, hyviä ja mukavia kokemuksia koiralle. Onneksi ollaan saatukin onnistuneita kohtaamisia vieraiden ihmisten kanssa jonkun verran jo. Pääpaino kuitenkin sillä, että jos pelottaa niin siitä voi päästä yli ja vieraat on ihan kivoja ja turvallisia.

Huomasin koirapuistossa tällä viikolla, että Piitu arastelee vähän nyt myös toisia koiria. Liekö Alen kurmuuttaminen syy siihen, tiedä häntä. Ajattelin kuitenkin pitää taukoa myös puistoilusta. En nyt oo muutenkaan mikään himo koirapuistofani, että eipä haitttaa. Tavataan vaan tuttuja koirakavereita esim. metsälenkkien merkeissä tms.
Toivotaan, että tämä epäluuloisuus ja arkuus olisi vaan joku ikävaihe, joka menisi pian ohi. Tykkäsin siitä reippaasta rämäpää-Piitusta enemmän..

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti Piitu pääsee epäluuloistaan yli ja muuttuu taas omaksi, iloiseksi itsekseen vieraidenkin seurassa. :)

    VastaaPoista