9.7.13

Aksatreenit

Tämän viikon treeneissä oli jo pientä radan tynkää, hyppyjä ja putkia. Piitu hyppäsi medien maksimikorkuisia esteitä tänään. Isompiakin hyppyjä jo menis, mutta pitäydyttiin näissä. Vaikeuksia oli erityisesti yhdessä kohdassa rataa, nimittäin heti ekan hypyn jälkeiselle putkelle mun ohjaus tökki ja pahasti. Sähelsin ja ilmeisesti menin koko ajan vähän Piitun linjan eteen, jolloin se meni putkesta ohi. Aina vaan uudestaan sama kohta meni päin peetä. No saatiin me sit lopulta pari kertaa onnistumaan sentään, mutta ei ne ihan kauniita suorituksia olleet nekään. Muutenkin oli aikamoista sähellystä, mutta hyvässä hengessä. Piitu sai myös puudelihepulit ja lähti vetämään jo tutuksi tullutta rallia välillä suorittaen omia esteitä itsekseen. Kerroin ennen meidän vuoroa kouluttajalle, että ollaan nupun treeneissä sovittu, että en kutsu koiraa, kun se saa siitä lisää vettä myllyyn, vaan odotan, että se tulee itse jatkamaan hommia. Toimi taas hyvin ja pienen rallittelun jälkeen Piitu palasin hommiin, eikä enää lähtenyt uudestaan.  Toisten koirien luo se ei näemmä yritä, kunhan vaan hepuloi.

Tehtiin myös keppejä taas kuudella kepillä, kuten viimeksi. Kouluttaja sanoi, että ensi kerralla voidaan jo tehdä kaikilla kepeillä. Hyvin sujuu, katse on eteenpäin, joskin meno on vielä hyvin rauhallista. 

Kolmantena tehtävänä oli puomi itsenäisesti. Piitu muisti heti, mikä on homman nimi ja oikein imi puomille. Pidin hihnassa ja juoksin vierellä. Piitu pysähtyi täydellisesti joka ikinen kerta kontaktille, jeiii! Tehtiin muutama toisto ja vielä myöhemmin uusiksi toisesta suunnasta. Piitulla on puomilla kyllä tosi hurja vauhti, mutta se myös keskittyy vauhdista huolimatta ja pysyy puomilla hienosti, jalat ei lipsu yhtään enää. 

Perusasento. Lenkin lomassa treenailua..
Odotteluajalla tein seuraamista pieniä pätkiä, perusasentoja, maahanmenoja ja yhden lyhyen paikallaolon. Paljon myös juteltiin Severi-isovillavauvan omistajan kanssa. Tosi kivat ja onnistuneet treenit!

Huomasin myös, että olen rentoutunut itse, enää ei pelota jos koira lähtee rallailemaan. Olen oppinut
luottamaan siihen enemmän ja nauramaan sille, sekä itselleni treeneissä. En enää nolostu siitä, ettei kaikki mene aina täydellisesti, koska muutkin tekee virheitä ja mehän ollaan siellä nimenomaan oppimassa ja rakentamassa sitä meidän suhdetta paremmaksi. Kivaa, että se on vihdoin iskostunut mun päähän. Ensin etsin syytä koirassa tapahtuneeseen muutokseen koirasta, mutta se taisikin olla ihan mussa itsessäni. Vaikka sen tietää, kuinka herkkä tuo koira on lukemaan ihmistä ja kuinka se peilaa niitä mun tunnetiloja niin silti se pitää ikään kuin rautalangasta vääntää ennen kuin sen tajuaa kunnolla. Ollaan siis rauhotuttu molemmat, Piitu osaa jo aika lunkisti ottaa odotteluajalla, eikä käy koko ajan ihan kierroksilla, eikä vedä toisten koirien luo kaiken aikaa. Toki ihanan Severin ollessa lähellä välillä innostuu tai jos joku ohittaa/me ohitetaan lähietäisyydeltä niin sit olis kiva tutustua ja leikkiä. Mut koko olemus on erilainen, sekä koiralla, että mulla ja se on hienoa se.

Seuraamista, käsiavulla vielä.
 
Katsoin tänään videon isovillojen joukkueen agiradoista agirodussa. Oli aivan ihanaa katsottavaa. Rata oli vaikean näköinen ja jokainen siellä vähän sähelsi ja koirat oli, no isovilloja! Hauskoja hössöttäjiä. Joukkoon mahtui myös yksi hyvin rauhallisesti etenevä tyyppi, joka sitten suorittikin radan puhtaasti. Video sai hymyn huulille. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnetta, jonka video mussa herätti, mutta jospa nyt vaikka toteaisin vaan taas, että kyllä tää agility vaan todellakin on mun juttu, ja mikä tärkeintä, myös Piitun juttu :)

Koskapa agikuvia meistä ei ole, ennen kuin pyydetään joku mukaan treeneihin meitä kuvaamaan tai käydään kentällä itekseen kuvailutreeneissä, ja nämä kuvattomat agilitypostaukset alkaa jo tympiä, niin laitoinpa nyt näitä meidän suht tuoreita kotitreenikuvia tänne joukkoon. Seuraamista tehdään käsiavulla Piitun kanssa, mutta oon jo pari kertaa koittanut ilmankin ja seurannut hyvin, kun ollut hyvä vire. Enemmän vaan treeniä niin vois olla pian jo aika jees.

6 kommenttia:

  1. Onko sulla toi isovillojen joukkueradan videon linkki vielä tallessa? :) Ois kiva nähdä kun ei päässyt itse paikan päälle

    VastaaPoista
  2. Tuolta löytyy: http://www.youtube.com/watch?v=s8VnTTqCEnE&feature=youtu.be :)

    VastaaPoista
  3. Missä seurassa te käytte agilityharkoissa?

    VastaaPoista
  4. Tällä hetkellä käydään Lägillä alkeiskurssia(Länsi-Uudenmaan agilityharrastajat Ry). Varmaankin liitytään jäseniksi kurssin jälkeen. Lisäksi ollaan jäseniä Nu-Pun Koiraklubissa, jossa jatkuu treenit elokuussa.

    VastaaPoista
  5. Se on aina herättävää, kun oivaltaa uutta itsestään ja varsinkin jos pystyy muuttamaan itseään parempaan suuntaan. Itsekin koin juuri hakutreeneissä ahaa-elämyksen, kun en ole saanut Lumesta siellä seuraamaan rauhassa metsään ja etsityiltä henkilöiltä takas alkuun (en edes nameilla), mutta kun ensimmäistä kertaa ihan oikeasti halusin, että se seuraa, enkä vain kokeillut, että seurausikohan se, niin sehän seurasi oikein hienosti, ihan ilman nameja!

    VastaaPoista
  6. Monesti se on joku ihan pieni juttu meissä itsessämme, joka sen ongelman tekee. Hyvin harvoin vika löytyy koirasta. Sitä on vaan niin helppo syyttää, tai on helppo syyttää myös ympäristötekijöitä tai ihan ketä tahansa muuta kuin itseään (kuten esim. Piitun murkkuikää on helppo syyttää kaikista meidän ongelmista :D:D). Näitä ahaa-elämyksiä on todella kiva välillä saada :)

    VastaaPoista