14.5.13

Tästä se lähtee sittenkin!

Halkean helpotuksesta, ilosta ja innostuksesta. Meidän agilityura lähti käyntiin sittenkin! Laitoin kouluttajalle ekan treenikerran jälkeen viestiä, että luovutan treenipaikan jollekin muulle, kun tällaisenaan en saa siitä mitään irti (siis samassa ryhmässä Flown kanssa). Kouluttaja vastasi ja kysyi josko voisin treenata seuraavassa eli alkeisryhmässä. Aikataulullisesti tuohan sopi jopa paremmin minulle, kun ei tarvitse työvuorojakaan vaihdella treenien takia, joten sanoin heti, että jos vaan kukaan olisi vähääkään kiinnostunut vaihtamaan mun kanssa ryhmää niin olisin enemmän kuin mielelläni tulossa treenaamaan. Ja niinpä sitten tänään sain vastauksen, että tervetuloa alkeisryhmän treeneihin. 

Flow ei tänään ollutkaan treeneissä ollenkaan, joten ei jouduttu kohtaamaan sitä. Pelkäsin jo, että pelkkä autosta Flown näkeminen voisi hankaloittaa ainakin alkua, mutta turha oli pelko ainakin tällä kerralla. Ensi viikolla näkee sitten kuinka käy..

Mutta treeneistä tarkemmin. Meitä oli aika iso ryhmä, joten apuna oli toinen kouluttaja. Jaettiin porukka kahtia ja toisen kouluttajan opastuksella tehtiin toisella puolen kenttää kontakteja. Matala A-kontakti oli ensimmäisenä ja sitten harjoiteltiin keinua. Keinulla aluksi vain kokeiltiin reagoiko kukaan koirista sen kolahteluun. Kukaan ei reagoinut mitenkään, joten päästiin heti harjoittelemaan kunnolla. Ensin riitti, kun koira astui jalalla keinun n. 5cm matkalta maahan ja tästä palkattiin. Sitten jo korkeammalta piti astua keinu maahan ja palkka. Piitu rämäpää tajusi ekayrityksellä mitä pitää tehdä ja voi ku oli hauskaa! Pian tehtiinkin koko keinu kouluttajan pehmentäessä alastulossa rämähdystä. Hienosti meni, mutta Piitulla on niin kova vauhti, että pitää pannasta ja nameilla pikkusen jarrutella, että jalat osuu keinulle, eikä astu ohi ja satu mitään.

Toisella puolella kenttää tehtiin yksi kerrallaan takaakiertoa kahdella esteellä kouluttajan kanssa. Sillä aikaa muut sai itsenäisesti treenailla yhden siivekkeen kanssa takaakiertoja. Piitu teki hienosti itsenäisessä treenissä muutaman toiston molempiin suuntiin ja sitten treenattiin rauhoittumista. Piitu oli tässä vaiheessa jo sen verran väsynyt, että sain sen lopulta makaamaankin rauhassa. Välillä se nousi ja oli vielä kiihtynyt, mutta vihdoin se hellitti kokonaan ja ihan selkeä muutos tuli siihen. Se katseli valppaasti, mutta hiljaa ja seesteisesti toisten tekemistä minun silitellessä sitä hitain vedoin ja hiljaisesti kehuen. Tähän tarvitaankin vielä paljon harjoitusta. Olisi ihanteellista jos pystyttäisiin jokaisella treenikerralla saamaan yksi onnistunut rauhottuminen.

Meidän vuorolla takaakierroissa alkuun saatiin hyviä suorituksia tosi monta, mutta sitten, kun mukaan tuli toinen este niin meikäläinen sössi kuviot. Liian nopea, liian eleetön ohjaus, liikkeen pysähtyminen ja Piitu oikaisi siivekkeen edestä joka kerta. Sittenpä hommiin tuli keskeytys, kun pari koirakkoa oli niin lähellä, että Piitun keskittyminen meni ennen jokaista suoritusta sinne. Ja kerranpa pääsi sitten karkaamaankin (pidettiin varmuuden vuoksi hihna koko ajan tällä kerralla) yhden labbiksen luokse. Mutta parannus viime kertaan tähänkin! Nimittäin mä sain ITSE kutsuttua Piitun pois sieltä mun kanssa leikkimään. Siis Vauuuuu! Suoraan siitä tehtiinkin sitten koko illan onnistunein suoritus, joka oli aivan täydellinen. Siihen oli hyvä päättää treenit. Jäi hyvä mieli :)

Muiden vuorolla Piitu keräsi vähän kierroksia ja helposti alkoi haukkumaan. Sain sitä kuitekin pyydettyä kontaktiin, namit kiinnosti, lelu kiinnosti ja leikki kivasti. Toisin kuin Flown läsnäollessa. Ero oli niin valtava, vaikka tokikin Piitu on todella häiriöherkkä ja ylienerginen ja kuumuu ja keskittyminen on tosi vaikeeta ja kaverit ois kivoja ja ja ja.. Mut nyt meillä on kuitenkin toivoa, siitä näkee, että kunhan vaan totutaan tekemään häiriössä ja rauhottumaan kentällä ja se tottuu myös siihen, että siellä ei vaan tervehditä muita niin voi juku, kun siit tulee hyvä. Mä niin tiedän sen. Mä en enää aio vaipua siihen epätoivoon, joka mut valtasi viimeksi, vaan me aiotaan onnistua tässä.

Lopuksi vaihdettiin koiluttajan kanssa muutama sana Piitun luoksetulosta. Kerroin, että jonkin sortin murkkuikä on valloillaan ja se testaa kovasti siinä. Sain vinkin ottaa lenkille mukaan kissanruokaa, siis jotain ihanaa hyytelöä. Yksi lenkki niin, että aluksi näytetään koiralle mitä herkkua on mukana ja palkataan jokainen luoksetulo sillä. Seuraavalla lenkillä palkataan välillä kissanruualla ja välillä huonommalla namilla ja välillä pelkällä rapsutuksella, ettei koskaan voi tietää koska tulee superherkku ja koska ei. Jonkun aikaa näin ja kun luoksetulo on varma, voidaan jättää kissanruoka kokonaan pois. Ehdottomasti otamme murkkuipanan kanssa kokeiluun. Alkaa meinaan allekirjoittaneen piuhat katkeilla ton homman kanssa. Mikään ei oo ärsyttävämpää, kun koira joka ei kutsuttaessa tule luo..

3 kommenttia:

  1. Tosi hienoo kyl kun pääsitte vaihtamaan tohon toiseen ryhmään :)

    VastaaPoista
  2. Asioilla on tapana järjestyä, tosi kiva, että saitte vaihdettua agiryhmää! :)

    VastaaPoista
  3. No näinpä! :) Olemme todella tyytyväisiä tähän järjestelyyn.

    VastaaPoista