Helsinki KV

Äitienpäivänä näytelmöitiin vuorostaan lähempänä kotikaupunkia, nimittäin Helsingissä. Ihana aurinkoinen aamu meille valkeni näin ensimmäiseen ulkonäyttelyyn!

 Tuli todettua, että ulkokehät on todellakin Piitun juttu. Kehät on suurempia, joten Piitulla on tarpeeksi tilaa ja näin ollen käytös oli heti ekalla harjoituskerralla (kehässä tauko) todella mallikasta. Tositilanteessa Piitu oli myöskin hienosti. Toki muutamat pomput kuuluvat asiaan ja sai parit kerrat komentaa, mutta pääasiassa hyvin pysyi neljä jalkaa maassa, ravi kaunista ja seisottaa antoi hyvin. Tuomarin tutkiessa se seisoa nakotti kaikki neljä jalkaa maassa hienosti, mutta vähän väisti tuomaria takapäällä ja seisominen hajosi. Kesti korjauksen hyvin ja antoi tuomarin rauhassa kopeloida loppuun.

Tuomari oli todella tiukka, SA:ta ei monille herunut. Joku luokka taisi jäädä täysin vailla SA:ta. Piitun kasvattajan serkku lähti tavoittelemaan keskarilleen SERTiä, mutta tämän tuomarin mielestä Jake oli vain EH:n arvoinen. Höh. Mutta ettepä arvaakaan, mitä mieltä se oli Piitusta! Piitupa saikin ERIn!!!!! Uskomatonta, mutta sieltä se tulla napsahti. En todellakaan osannut odottaa, että Piitu voisi ERIä saada ankkajalkojensa, köyhän rintansa jne. puutteiden vuoksi, mutta niin vaan sai ja vieläpä tiukalta tuomarilta. Siis kertakaikkiaan WAU! Nyt ollaan saavutettu jo enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan mahdolliseksi. Kehäkäytöskin paranee kokemuksen myötä ja saan olla ylpeä koiralapsestani :)

PIITUN ARVOSTELU:

Tuomari: Birgitta Hasselgren, Ruotsi

 ERI, JUK-3

SÖT TIK, SOM BEHÖVER MYCKET TID. VÄLFORMAD HUVUD, BRA HALS, STARK RYGG. BEHÖVER UTVECKLAS I KROPPEN. OCKSÅ ATT FÅ MERA TYNGD I RÖRELSER. BRA PÄLS.

(Suomennos: Söötti narttu, joka tarvitsee paljon aikaa. Hyvänmuotoinen pää, hyvä kaula (?), vahva selkä. Kropan tarvitsee kehittyä. Myös tarvitsee saada painoa/painovoimaa (?) liikkeeseen. Hyvä turkki.) Saa korjata jos on ymmärretty väärin. Ei oltu mitään ruotsinosaajia kukaan ken tuon arvostelun lukaisi.

 Tuomari sanoi sijoitettuaan meidät kolmansiksi eli viimeisiksi luokassa, että tosi kiva koira, mutta tarvitsee paljon vielä aikaa. Eihän se olekaan vielä valmis, vuosikas nuori neitonen vasta.

Kehän jälkeinen seisotusposeeraus. Upein <3

Näi hianost myä mäntii! :)

Suurin pomppu tuli toki tallennettua kameralle :D

Pikku murkku teki kivat tossa, kun kehän jälkeen otettiin kuvia. Poseerattiin siinä ilman hihnaa ja pantaa sievästi ja koko ajan pidin koirasta kiinni. Se oli siinä niin nätisti, että hetken päästä en pitänytkään enää kunnolla kiinni. Kun neiti tajusi olevansa vapaa niin siitähän riemu repesi. Piitu lähti rallaamaan täysiä mun ympärillä ja jos se osaisi puhua se olisi mennessään huudellut "LÄLLÄLLÄÄÄ, OTA KIINNI JOS SAAT!". Luoksetulokutsut aiheutti vaan kenguruloikkia ja jos se olisi osannut, olisi se takuuvarmasti nauranut mulle. Siinä sitten houkuteltiin, maaniteltiin, juostiin jopa karkuun, mutta neiti vaan iloitsi vapaudestaan. Namit oli toki asianmukaisesti kehän laidalla, jonne ei ollut asiaa niitä hakemaan irti hilluvan puudelin kanssa. Onneksi tilanteen pelasti joku mies, joka haki teltastaan namia ja sai napattua Piitusta kiinni. Epäonnisesti käsiin sattui kylkikarvojen sijaan korva ja Piitu ulisi kuin syötävä. No pääasia, että saatiin koira kiinni, eikä päässyt kehiin asti pomppimaan. Kylläpä nolotti, mutta lohdutin itseäni sillä, ettei meitä kukaan tunne, kunnes yksi isovillakasvattaja sattui paikalle ja kysyi: "Mikäs Pitulle tuli?". Se siitä tuntemattomuudesta sitten.. Ehh.. No, tekevälle sattuu? :D