31.3.13

Huomenta ja terveisiä aamulenkiltä!

Aamuaurinko ja Pikkupakkanen = Ihana lenkkisää!

Aamu käynnistyi pitkällä lenkillä jäällä auringon paisteessa. Hiljaista oli joka puolella ja oikein mukava kävellä pikkupakkasessa. Yhtään ei tuullutkaan ja hanskat sai ottaa melkein heti pois, kun tuli jo lämmin. Kuitenkaan ei liian kuuma, vaikka oli toppatakki päällä. Aika ihania nämä kevätaamut. :)

Jäällä neiti sai rallailla sydämensä kyllyydestä ja kyllä sitä vauhtia löytyikin! Mutta muuten tylsä "aakee laakee" innoitti neidin kunnon murkkuilumomenttiin. Kyllä huomasi, että on lapsonen ollut hoidossa ja saanut tehdä vähän mitä huvittaa. Se testasi mua oikein tosissaan: Pomppi ympärillä ja komensi räkyttäen ja housunlahkeisiin hyökkäillen. Hetki piti miettiä kuinkas sen saa takaisin ruotuun, kun kiinni sitä ei saa ja jokainen pienikin liikahdus on sille leikkiä ja se haastaa vaan kovemmin. Lopulta sain sanottua pari valittua sanaa niin, että katseeseen tuli ripaus nöyryyttä ja teetätin pieniä tehtäviä. Uusi vapautus ja jo jäi murkkuilut. Hetken päästä Piitu koitti kuitenkin uudelleen rajojaan, mutta osasin jo varautua tähän ja sainkin sen nopeammin ruotuun. Taas vähän pieniä tehtäviä: mm. paikkamakuuta niin neiti oli nöyrää tyttöä. Tämän jälkeen annoin sille hanskan (jonka se oli jo aiemmin rikkonut, kun oon palkannut sitä sillä) retuutettavaksi ja loppuajan se viihtyikin sitä riepotellen ja unohti murkkuilut. Lopuksi remmeiltiin vielä asfalttiteillä ja Piitu oli oikein mallikas koirakansalainen, kaksi koiraakin ohitettiin tosi hienosti. Etukäteen vähän pelkäsin millaisia ohitukset on mummilareissun jäljiltä, kun puhelimessa äitin kanssa puhuessa Piitu haukkui vastaantulevalle koiralle, eikä se sellasta mun kanssa tee! Korkeintaan pari pientä Rruf-ääntä voi kuulua, mutta nyt se oikein haukkui.. Mutta kai se oli jo tarpeeksi hyvin väsytetty tai sit se vaan tiesi, et mun kanssa niin ei tehdä. Mene ja tiedä!

Selkeästi Piitulla on nyt myös jonkun sortin turhautumista ja se kaipaa kunnon aivojumppaa. Tänään illemmalla pidämme siis kunnon treenisulkeiset!

1 kommentti:

  1. Toiset koirat kyllä hyvin oppii, että yhden ihmisen kanssa asiat on näin ja toisen kanssa ne onkin noin, fiksuja sellaiset. :) Allu on ollut aina sellainen, että mun kanssa, joka vaatii asiat, se on ollut nätisti, mutta muista se on heti huomannut pienenkin lepsuilun ja haukkuu, kiskoo remmissä, napsii ruuat ilman lupaa jne. Ja lapsuudenkodin jälkimmäinen suomenpystykorva kulki remmissä kiskomatta vain mun kanssa, koska olin ainoa, joka halusi siltä kaunista remmikäytöstä.

    VastaaPoista