Uudet ystävät: Nella ja Urho

Tänään Piitu tapasi uusia kavereita, nimittäin belgianpaimenkoira groenendahl-narttu Nellan ja hollanninpaimenkoira-uros Urhon. Käytiin metsässä kävelyllä ja koirat sai siellä viilettää vapaana. Tosin Nella ja Urho vuorottelivat hihnassa, etteivät ala kahdestaan hurjaan pentujahtiin. Aluksi Piitua pelotti kovasti Nella, johon sai tutustua ensin. Pian kuitenkin tottui ja yritti vähän leikkiinkin haastaa, Urhoa ei aristellut kun Urhokin otettiin autosta ulos. Reipas pikkuinen! Hyvin sujui lenkki ja Piitu totteli mua hienosti, vaikka keskittymistä oli häiritsemässä muita koiria. Esim. kun pari pyörilijää oli lähistöllä ja Piitu oli menossa heidän luo, totteli Piitu hienosti mun kutsua ja seurasi meitä toiseen suuntaan.

Nella ja Urho.

Urho ja Piitu.

Nella ja Piitu.

Välillä Nella jäi vaanimaan ja teki äkkihyökkäyksiä Piitua kohti. Tämä säikäytti Piitun joka kerta, vaikkei Nella satuttamistarkoituksessa tätä tehnytkään, vaan se oli pikemminkin leikkiä. Piitu kiljui joka kerta kuin syötävä, mutta palautui suht nopeasti. Pysähdyttiin pitkäksi toviksi kuvailemaan, juoruamaan ja seuraamaan koirien touhuja. Piitulla ja Nellalla syntyi jopa leikkiä, vaikka helle kyllä rajoitti kaikkien koirien jaksamista ja touhut oli aika laiskoja. 

Matkan varrella oli ihana liejuinen lätäkkö, jossa Nella ja Urho intoutuivat riehumaan. Otin Piitun hihnaan pois jaloista ja isot sai hetken riehua molemmat vapaana. Ihanan näköistä menoa, kun onnelliset paimenet viilettivät tuhatta ja sataa ja loiskivat lätäkössä.

Lätäkköpainia.

Urhosta  oli kiva mennä makaamaan liejuun. Namiii! :D

Sovittiin, että aletaan aktiivisesti käymään yhdessä metsäilemässä. Varmasti kerta kerralta menee paremmin ja Piitun kasvaessa tulee leikeistäkin tasavertaisempia. Ihanaa saada Piitulle koirakavereita! Ja etenkin kun tulevat olemaan samaa kokoluokkaakin, kunhan Piitu tuosta kasvaa :) Täytyy kyllä todeta, että koirat yhdistää ihmisiä. Ilman Piitua en olisi varmaan tuota Nellan ja Urhon omistajaa tavannut ollenkaan ja sattumalta tavatessa rupattelu olisi varmaan jäänyt aika minimiin. Nellan ja Urhon omistaja on siis entinen naapurini, lapsena oltiin hyviäkin kavereita. Ollaan kuitenkin vieraannuttu tosi paljon vuosien varrella, vaikka yhteisiä kiinnostuksen kohteita on edelleen, kuten koirat ja hevoset. Juteltavaa siis kyllä riittää yllin kyllin! Ja koiristahan voisi puhua ihan loputtomiin, etenkin omastaan <3