Yksinoloharjoituksia

Mulla oli mielestäni aivan loistavia suunnitelmia kuinka toteutan yksinoloharjoittelua. Mutta koska elämässä ei kaikki mene aina niinkuin on suunnitellut, olemme vielä tosi alkutekijöissä tämän asian kanssa. Nyt olen kuitenkin pikku hiljaa ryhdistäytynyt ja ollaan aloitettu harjoittelu. Aluksi joka toinen kerta meni hyvin, joka toinen huonosti. Nyt ollaan siinä pisteessä, että joka kerta on mennyt suht hyvin.

Piitu on todellakin seurakoira. Se ei olisi hetkeäkään yksin, jos saisi valita. Se tulee vessaankin mukaan, jos vaan annetaan. Joka päivä siis siedätetään, kun vessaan/suihkuun ei pääsekään mukaan. Tämä aiheuttaa välillä äänekkäitä vastalauseita, mutta onnekseni kimeät haukahdukset tulevat suht harvaan ja komentoja Piitu tottelee hyvin. Suihkun aikana Piitu ehtii rauhottua hyvin ja usein makoileekin jossain, kun tulen suihkusta. Vessassakäynnin ajan Piitu yleensä vaan istuu ja tuijottaa vessan ovea. Yhä useammin kuitenkin ihan hiljaa, vaikka harjoitusta vaaditaan tähänkin. 

Olen kuullut kasvattajalta ja Piitun sisarusten omistajilta, että tämän pentueen pennut ovat poikkeuksellisen haastavia tämän yksinolon suhteen. Mulla on siis paljon työsarkaa, enkä ole ainoa. Kun kuulee, että muut painii aivan samojen ongelmien kanssa, helpottaa se kummasti oloa. Ja aiheuttaa kyllä myös huonon omantunnon pistoksia, kun en ole aikaisemmin aloittanut treeniä. No onneksi mulla on vielä kesälomaa 4 viikkoa jäljellä, joten kun ahkerasti treenataan niin syvästi toivon, että elokuussa ollaan siinä pisteessä, että voin huoletta palata töihin. 

Harjoituksia olen toteuttanut niin, että ensin väsytän koiran ulkona leikkien, touhuten, hihnassakävelyharjoituksilla ja naminetsinnällä. Sen  jälkeen sisälle syömään ja rauhoittumaan. En anna Piitulle minkäänlaista huomiota ennen yksin jäämistä. Kun koira alkaa olla niin väsynyt, että uni painaa silmää, olen vähin äänin poistunut asunnosta rappukäytävään/roskia viemään tms. pidentäen aikaa pikku hiljaa. Takaisin sisälle tulen myös täysin huomioimatta koiraa ja usein menen sohvalle ns. koiran ulottumattomiin ja odotan, että se rauhottuu lepäämään ennen kuin toistan harjoituksen.

Tänä aamuna Piitu oli jo 15 minuuttia yksin kotona. Se seurasi mua ovelle lähtiessä, mutta kun tulin, makoili se rauhassa sohvan edessä lattialla, jossa usein nukkuu. Näytti siltä, että selvästi oli nukkunut. JES! Tästä se lähtee! :)