Muusapuudeli: Juhannus 2012

Vietettiin juhannusta ensin kaveriporukan kanssa yhden kaverin vanhempien takapihalla. Vietettiin parisen tuntia aikaa siinä ennen kuin lähdettiin maalle. Piitu oli aivan innoissaan, eikä suuri porukka pelottanut yhtään. Kaikki miehetkin oli ihan jees. Piitu riehui sydämensä kyllyydestä ja veti rallia pihaa ympäri. Lasten puhallettavassa kahluualtaassa Piitu kävi tutustumassa veteen. Noutipa tuo mulle sieltä kumiankkaakin :)

Kuva: Anniina Ahilampi

Maalla Piitu tapasi ensimmäistä kertaa mun tädin koiran seropi-Minnin. Alkuun kun Minni juoksi meitä täysiä tervehtimään, meni Piitu häntä koipien välissä karkuun. Mutta kuinka ollakaan pian osat meni toisin päin. Minni ei perustänut leikkisästä pennusta, vaan vältteli sitä koko ajan ja lymyili nurkissa. Piitun pyytäessä Minniä leikkiin oli vastaanotto aina murinaa. Ja me kun niin toivottiin, että niistä tulis hyvät kaverit, kun Piitukin pennusta heti tottuu ja kun Minni on normaalisti niin sosiaalinen. Täytyy vaan toivoa, että Piitun kasvaessa ja rauhottuessa (öö niin joskus 4v?) Minnikin sietäisi sitä paremmin. Sillä se voi kuitenkin olla, että kun me joskus ollaan Piitulle hoitopaikkaa vailla, niin tuonne se vietäisi, niin kuin edesmennyt koirani Kamukin melkein joka kerta..

Minnin ja Piitun ensitapaaminen.

Siinä iltasella tuli sitten uteliaana naapuri kahden coton-uroksensa kanssa ihastelemaan Piitua. Pikku lumipallerot on sellasia villejä tapauksia, joiden varaan laskettiin, että nehän sitten varmasti Piitun kanssa leikkii. No, toisin kävi. Pikku-pojat reagoi täsmälleen samoin kuin Minni. Pölläyttipä sit Manu Piitua oikein kunnolla, kun toinen ei älynnyt antaa tilaa, vaan härkki ja pyysi leikkimään. Piitun kannalta siis aika tylsä juhannus, kun kukaan ei hänestä pitänyt, ihmisiä lukuun ottamatta. Ihmisiltä Piitu saikin hellyyttä sitäkin enemmän. Kyllä se hurmaa kaikki noilla nappisilmillään <3

Piitu tapaa lumipallerot Ipen ja Manun.

Piitu ja Manu.

Kun tarpeeksi kauan härkkii, voi saada turpaan!

Piitukin osaa olla paikallaan. Hetken..

Piitu ja Manu.

Hauska juhannus oli kuitenkin. Maanantaihin asti nautittiin maalaiselämästä, ulkoiltiin satoi tai paistoi. Piitua ei paljon vesisateet hetkauttanut. Kyllä sitä sielu lepää tuolla maalla ja siellä todellakin on lähempänä luontoa. Minäpä nimittäin näin elämäni ensimmäisen kerran sekä lepakon, että mäyrän! Piitu missasi molemmat.

Tässä vielä muutamia kuvia juhannukselta. Enemmän kuvia nähtävillä pian galleriassa, kunhan vaan saan kuvat käsitellyiksi ja siirrettyä sinne saakka.