Vuosikatsaus 2014 ja tavoitteet vuodelle 2015

Vuosi 2014 on paketissa ja on aika koota vuoden tapahtumia ja miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle. Mennyt vuosi oli meille muutosten aikaa, kun meitä olikin yhtäkkiä kolme. Elämä kahden koiran kanssa on ollut antoisaa, mutta myöskin haastavaa. Harrastamista ja ihan tavallista elämäämme on varjostanut Piitun sairaudet ja monia asioita on pitänyt miettiä ihan uusiksi. 

TAMMIKUU
Tammikuussa saatiin vihdoin maahan lunta ja nautittiin ihanista ulkoilusäistä. Kävimme myös kahdessa eri koirauimalassa opettelemassa uimisen saloja. Valitettavasti Piitu toi ensimmäiseltä uimalareissulta tuliaisina vesihännän, joka oli tosi kipeä. Häntä onneksi parani muutamassa päivässä, mutta käytiin näyttämässä sitäkin samalla lääkärille, kun näytettiin Piitun korvia. Piitulla todettiin myös hiivatulehdus molemmissa korvissa.

HELMIKUU
Helmikuussa saatiin Piitun korvat kuntoon toistaiseksi. Vakavaan pohdintaan tuli Piitun ruokavalio, josko sieltä löytyisi syy hiivatulehduksiin ja jätinkin pian ruokavaliosta pois viljat, naudan ja sian.

Treenattiin ahkerasti agilityä ja startattiin epiksissä Supermölleissä, joissa tehtiin nollarata.

MAALISKUU
Piitu kävi ensimmäistä kertaa hierojalla ja pieniä jumeja löytyi, mutta ei mitään suurempaa. Kotona kokeiltiin myös vihdoin joululahjaksi saamaamme DOBO-palloa. Piitu tykkäsi doboilusta kovasti. Käytiin taas starttaamassa epiksissä parin radan verran, tehden molemmilla 10rv:tä. Maaliskuussa myös puskatokoiltiin ahkerasti.

HUHTIKUU
Piitu kävi taas hierojalla. Aloimme panostaa kunnolliseen lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn ihan normilenkeilläkin. Kävimme leikkimässä City-puudelia suuressa kaupungissa Tuisku-ystävän kanssa.
Piitu vietti 2-vuotis syntymäpäiväänsä, aikuistumista ei juurikaan ollut vielä havaittavissa. Treenattiin ahkerasti agilityä ja kasvateltiin turkkia.

TOUKOKUU
Käytiin oman seuran epiksissä kisaamassa Supermölleissä sijoittuen nollaradalla neljänsiksi. Koirauimalassa tuli käytyä ja ekat polskuttelut myös luonnonvesissä päästiin tekemään, kun aurinko meitä helli lämmöllään. Kovasti odotin jo tulevan pennun tapaamista ja valmistauduin tulevaan.

Piitun tiukka ruokavalio näytti toimivan ja korvat olivat olleet jo pidempään siistit.
Aloitimme ohjatut treenit TOKO:ssa, joissa keskityttiin mm. luoksepäästävyyteen.

KESÄKUU
Jatkoimme innostuneina Piitun kanssa TOKOn treenaamista niin treenikentällä kuin kotioloissakin. Tehtiin reissu Jyväskylään ja päästiin vihdoin katsomaan pentuja ja tapasimme uuden perheenjäsenemme Muusan. Loppukuusta haettiin Muusa vihdoin kotiin.

Piitu hierottiin taas, tällä kertaa yhden koirahierojaksi opiskelevan kaverini toimesta. Pientä jumia löytyi taas samoista kohdista kuin on aikaisemminkin löytynyt.

HEINÄKUU
Heinäkuussa lomailtiin ja tutustuttiin pienen koiralapsen kanssa. Opeteltiin elämää kahden koiran kanssa ja eleltiin ihanaa pentuarkea. Muusa valloitti kaikki ihanalla luonteellaan ja reippaudellaan. Piitusta ja Muusasta tuli heti hyvät käverukset.

Piitulla alkoi olla niin kuuma kovilla helteillä, että siltä lähti kaikki karvat kertaheitolla. Kylläpä se nauttikin keveästä olostaan. Turkista päästyämme kävimmekin rannalla melkein joka päivä. Piitusta oli salakavalasti kuoriutunut aikamoinen vesipeto. Piitun kanssa käytiin myös Hyvinkäällä maasojuoksuharjoituksissa Tuiskun kirittäjänä.

Alkukuusta Piitulla todettiin sekä silmä-, että korvatulehdus. Sille tehtiin myös perusterveystarkastus, jossa ei ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa. Kaverini hieroi Piitun ja jälleen samoissa paikoissa ilmeni jumia.

ELOKUU 
Elokuussa Piitu alkoi ontua oikeaa takajalkaa, jonka vuoksi otettiin rauhallisemmin. Loppukuu meni kevyemmällä liikunnalla/täyslevolla.
Muusaa vaivasi ikävä ripuli, joka ei ottanut laantuakseen millään. Vihdoin Canicur-kuurilla saatiin vatsa kuntoon.

Mökkeiltiin äidin työpaikan mökillä ja Muusan kanssa käytiin Dancefloor'sin pentutapaamisessa Espoossa, kun kasvattajat ajoivat tänne Etelä-Suomeen asti meitä moikkaamaan. Siellä oli kivasti pentuja paikalla, yhteensä viisi, Muusa, Sisu, Merri, Bella ja Ferrari.

 
SYYSKUU 
Muusan kanssa käytiin ekoissa mätsäreissä, joissa lapsonen käyttäytyi kuin vanha konkari. Punainen nauha tytölle, ei sijoitusta kuitenkaan, vaikka upeita liikkeitä kovasti kehuttiinkin.

Käytiin taas mökkeilemässä ja tämän reissun jäljiltä Piitu ontui jälleen pahemmin oikeaa takajalkaa. Saikkuilu jatkui ja kävimme Helsingissä ortopedillä näyttämässä jalkaa. Piitun koko takapää kuvattiin ja luustokuvat olivat puhtaat. Diagnoosina niveltulehdus oikeassa takapolvessa ja nielussa (immunologinen tulehdustila) sekä silmätulehdus.

 
LOKAKUU 
Piitun sairasloma loppui ja alettiin pikkuhiljaa palailla normiliikuntaan ja kohentaa kuntoa. Kevyitä treenejäkin päästiin tekemään sen kanssa. Arjessa vahvasti mukana DOBO ja Piitun omat jumpat.

Muusaa vaivasi korvatulehdus ja myös maitohampaiden irtoamattomuus tuotti päänvaivaa. Lopulta varattiin aika maitohampaiden poistoon ja samalla nukutuksessa nypittiin myös korvakarvat syvältä käytävistä.

 
MARRASKUU
Muusa esiintyi ensimmäisessä (ja ainokaisessa) pentunäyttelyssä Lemmikkimessuilla. Itse tein ensikertaa näyttelytrimmin itse ja myöskin viimeistelyt kehään. Tuomisina pari ruusuketta ja pokaali Muusan oltua ROP-pentu ja saatua KP:n. 

Käytiin mätsärissä, joissa Muusa sai jälleen punaisen nauhan, mutta ei sijoitusta. Esitin myös Tuiskun, jolle myös punainen nauha, ei sijoitusta.

Piitun kanssa jatkettiin kunnon kohotusta ja eleltiin ihan tavallista arkea.

   JOULUKUU   
Joulukuussa tytöille iski ikävä kennelyskä, joka oletettavasti tuotiin tuliaisina mätsäristä. Koirat olivat siis molemmat levossa/tosi kevyellä liikutuksella ja karanteenissa pari viikkoa. Meinasi tulla kyllä tylsää, kun ei ketään koirakamuja saatu nähdä. Onneksi tytöillä oli toisistaan leikkiseuraa, kun Piitunkin jalka oli vihdoin kunnossa. Kennelyskän vuoksi missattiin myös messari, johon olin Muusan ilmoittanut ja tämä harmitti kovasti.

Piitu sai pienen viiltohaavan oikean takajalan anturaan ja haavan vuoksi joutui ottamaan kevyemmin (TAAS!). Tassua hoidettiin rasvaamalla Vetramililla ja suojaamalla ulkoilun ajaksi. Haava umpeutui hyvin.

Sitten hieman tavoitteiden tarkastelua ja uusien asettelua. Piitun viime vuoden tavoitteet ja kuinka ne oikein toteutuivatkaan:

Tavoitteet vuodelle 2014
Arkitottelevaisuus
-  Hihnakäytös: vaaditaan edelleen kulkemista vetämättä hihnassa, jonka koira on vihdoin ja viimein tajunnut. Muistutetaan tarpeen mukaan kuonopannalla. Ohituksiin lisää treeniä ja varmuutta. Muista itse pysyä rentona.
- Koiralle korvat myös kavereiden läsnäollessa. Pidetään kiinni säännöistä, esim. autosta ei hypätä ilman lupaa (katsekontakti + käsky), vaikka nenän edessä olis superbileet, vapaaksi ei pääse myöskään ennen katsekontaktia. Vahvistetaan näitä nyt kun tilanteissa on käynyt pari varastamista. 
- Häiriötreeniä edelleen. Treenataan kimpassa esim. Tuiskun ja Sirun kanssa. Vilkkaammille paikoille treenaamaan. Yleistetään käskyjä  erilaisiin paikkoihin. Muista, ettet vaadi koiralta liikaa, vaan luo onnistumisen mahdollisuus.
-Hihnakäytökseen tuli paljonkin treeniä jatkuvan sairaslomailun vuoksi. Tämä siis kohentui silmissä, joskin jatkuva saikkuilu myös välillä lisäsi kierroksia ja hihnakäytös oli väliin aina hetkellisesti huonompaa. Itsehillintä joutui myös koetukselle pikkupennun kanssa.
-Näistä on pidetty hyvin kiinni ja Piitu on selkeästi kuuliaisempi myös häiriössä ja kavereiden läsnäollessa. 
-Häiriötreeni hyvin vähäistä edelleen, vain ohjatuissa treeneissä tehty häiriössä lähinnä. 

Agility
- Pidetään hauskaa. Esteet varmoiksi ja pikkuhiljaa vaikeampiakin esteitä osaksi rataa. 
- Takaakierto Piitulle selväksi.
- Keppitreeniä ja niistä verkot pois.
- Kontaktitreeniä, myös kotona!
- Selkeämpää ohjausta, jos saatais napsimista vähemmälle.
- Agilityssä tavoitteet jäivät täyttymättä muilta osin paitsi siltä, että pidetään hauskaa. Sitä meinaan pidettiin todella.  

Näyttelyt
- Koiran ehdoilla! Ei viedä väkisin kehään jos vieraiden ihmisten lähestyminen on aina vaan epämukavaa. Kasvatellaan turkkia, käydään mätsäreissä tsekkaamassa tilanne, kestääkö koira tuomarin tuijottelua (pyydetään ettei tuomari koske koiraan) ja pikku hiljaa myös koskemista (superpalkka!). Jos mätsäreissä menee ok, niin kokeillaan mahdollisesti kasvattajan kanssa kuinka sujuu ja olisiko hänen mahdollista käyttää kehässä, jos koira ei hänen kanssaan reagoisi vieraisiin niin vahvasti.
- Näyttelyille ja mätsäreille sanottiin kiitos, mutta ei kiitos.

Toko
- Treenataan kotona omaksi iloksemme. Mahdollisesti palataan takaisin tokoryhmään, kun Lägin halli valmistuu ja/tai illat alkaa olemaan valoisampia sikäli mikäli treeniajankohtaa taas myöhaistetään.
- Opetellaan liikkeestä maahanmeno ja seisominen ainakin itseksemme + luoksetulo kokeenomaiseksi.
- Aloitettiin ohjatut treenit ryhmässä, jotka lopetettiin syksyllä Piitun sairastuttua. Samasta syystä jäi vähän koko toko satunnaisia omatoimitreenejä lukuun ottamatta.

Dobo ja Lihashuolto
- Tutustutaan Doboon joululahjaksi saamamme kirjan ja Dobopallon kanssa.
- Käytän Piitun ainakin kerran hierojalla, ihan mielenkiinnosta löytyykö jumeja ja opettelen joitain helppoja hierontaliikkeitä ( ja venyttelyliikkeitä) itse, joilla en varmasti satuta koiraa (apuna kirja: Lepoa tassuille).
- Doboiltu ollaan, pieniä, lyhyitä harjoituksia osana muuta kotona puuhastelua. 
- Hierojalla käyty useampaankin kertaan ja jumeja hoidettu. Itseopettelu jäänyt, mutta hierojalta saamillani venyttelyohjeilla on jonkun kerran venytelty.

Tavoitteet vuodelle 2015:

Piitu:

- Tulla kuntoon ja pysyä terveenä on nyt se ensisijainen ja tärkein tavoite. Jos terveys sallii, niin paneudutaan tarkemmin tokoon ja hakeudutaan mahdollisesti ryhmään treenaamaan. 

Muusa:

- Kehitetään meidän yhteistyötä ja rakennetaan suhdetta. Aloitellaan joko agilityä tai tokoa, mahdollisesti ryhmässä viimeistään syyskaudella.

Pää on aikalailla tyhjä. Piitun sairastelut on vähän muuttanut tilannetta ja asennetta. Pelottaa. Tavoitteiden asettelu tuntuu vaikealta. Tuntuu, että epäonnistumisia ja epäonnea vaan tulee vastaan. Tuntuu, että koirankoulutus on liian vaikeaa. Ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä ja aikaa. Pentu kasvaa silmissä, se on kohta jo iso, yksivuotias. Kaikkien muiden koirat on jo pitkällä tuon ikäisinä. Mulla on vain pellossa kasvanut kakara, jonka kanssa ei tehdä vielä mitään. Ahdistaa.

Mutta päivä kerrallaan katsotaan mihin Piitun kuntoutumisen kanssa mennään ja ihmetellään elämää. Irtiotto kaikesta tuntuu olevan nyt ihan paikallaan. Kaikki harrastukset on jäissä. Ehkä se motivaatio sieltä löytyy taas, kun Piitu tulee kuntoon...