31.1.15

Sairaskertomuksia...


"Mikä hätänä, ystävä?"
Jos viime vuosi olikin Piitun terveyden osalta surkea, niin ei alkanut hyvin tämäkään vuosi. Sairaslomalla ollaan jälleen.. Edellisestä sairaslomastahan ei ole kauaa, kun joulukuussa Piitu sai viiltohaavan takajalan anturaan ja sitä paranneltiin jonkin aikaa liikkuen kevyemmin ja tassussa side suojaamassa joka ulkoilulla. Vetramililla saatiin tassu kuntoon ja Piitu sai muutaman viikon nauttia kunnon riekkumalenkeistä.

Tätä iloa ei kauaa kestänyt. Nyt tammikuussa Piitu kävi pitkästä aikaa taas Marjella hierottavana. Piitua on hieronut tässä välissä kaverini, joka on juuri valmistunut koirahierojaksi, eikä näillä käynneillä ole tullut ilmi mitään erityistä. Marjella on kuitenkin vuosien vankka kokemuspohja ja hänellä olikin meille hieman ikäviä uutisia.

Oikeassa takapolvessa, jossa niveltulehdus todettiin viime syksynä, oli nyt turvotusta ja selkeää lihaskatoa etureiden lihaksissa verraten vasempaan takajalkaan. Eteenpäin taivutettaessa polvi naksui ja samanpuolen lonkassakin tuntui lievää löysyyttä (lonkkalausunnossa lukee, että oikea lonkka oli rajatapaus, tuskin siis lausuttaisi enää A:ksi). Polvi ei siis näemmä ole parantunut kokonaan vieläkään. Lihaskato ja vasemmalta puolelta löytyneet lukot kielivät siitä, että Piitu on jonkin verran varonut käyttämästä tuota oikeaa jalkaa. Kipeä se ei tuntunut olevan, mutta kyse saattaa olla opitusta virheliikkeestä.

Jonkin verran olen itse huomannut takapäässä jäykkyyttä rankemman liikunnan jälkeen levolta noustessa, ontumista ei kuitenkaan ole ollut. Tähän on auttanut todella hyvin BOT-verkkoloimen käyttö. Jouduin ajelemaan Piitun jälleen nakuksi, jotta se pystyy käyttämään BOTia sisälläkin, pidemmässä karvassa sille tuli takin kanssa hirveän kuuma, eikä sitä voinut käyttää. Jäykkyys lisääntyi tuona aikana selkeästi. Kun karvat saatiin välistä pois, Piitu pystyy pitämään BOTia pidempiä aikoja kerrallaan. Rankemman liikunnan jälkeen ollaan pidetty yön yli ja koira on selkeästi vetreämpi. Ei ne siis ihan huijausta ole, vaikka asiasta on paljon ollut keskustelua koiraihmisten keskuudessa.

Piitu hierottiin nyt takapäästä ja selästä kunnolla auki. Piitu sai myös laseria monipistehoitona. Etupäätä ei tällä kertaa käsitelty ollenkaan. Lukkoja naksahteli auki juurikin tuolta vasemmalta puolelta rintarangan ja lannerangan ns. liittymäkohdasta ja jostain kohtaa kyljestä myös. Piitu on siis kiertäny itseään vasemmalle ja keventänyt näin oikealle jalalle tulevaa painoa, joka on aiheuttanut näitä lukkoja ja kireyttä vasemman puolen lihaksiin. Tuo aikaisemmin ongelmakohtana pidetty lantio ei kuitenkaan ollut nyt kovin pahasti jumissa. Jonkin verran kireyttä kyllä, mutta se ei suinkaan ollut se pahin kohta, josta olin todella yllättynyt. Se on kuitenkin sekä eläinlääkärin, että toisen hierojan mielestä ollut aina kivikova ja nimenomaan se ongelmakohta Piitulla. Marje muistutti kyllä siitä, että täytyy muistaa erottaa se jännittämisestä johtuva kireys. Piituhan jännittää kovasti aina alkuun ja eläinlääkärissä etenkin koko käynnin ajan se on kuin puupökkelö. Hieman harhaanjohtavaa siis saattoi olla se, kun ell katsoi Piitun liikettä lääkärissä sisätiloissa, hieman liukkaalla laattalattialla. Alusta huono, joka varmasti saa koiran jännittämään lihaksia ja vielä ympäristö jännittävä, jossa koira kulkee häntä alhaalla, kun pelottaa. Eipä siinä varmaan täysin oikeaa kuvaa liikkeestä voi saada..

Piitun kuntoutukseen sain Marjelta hyviä vinkkejä. Kuntoutus on hidasta puuhaa ja voi Marjen sanoin hyvin viedä puolikin vuotta. Luultavasti olen edennyt Piitun kanssa turhan nopeasti liikunnan lisäämisessä ja treenatakin alettiin suht nopeasti, vaikkakin kevyitä treenejä tehtiin. Nyt on siis parempi ottaa ihan rauhassa, ajan kanssa, että saadaan Piitu kuntoon. Marje suositteli Piitulle "ohjattua liikuntaa" eli ihan hihnalenkkejä, mutta sen lisäksi myös liikkumista flexissä, jossa on enemmän liikkumatilaa, mutta ei pääse riekkumaan. Mitään liukastumisia ei saa nyt missään nimessä tulla, koska polvea tukemassa ei ole enää niin paljon lihasta ja näin ollen ristisiteiden meneminen on suurena riskinä jos polveen tulee ns. sivuttaisliikettä. Muusan kanssa riehumiset ovat siis pannassa tai ylipäätään vapaana juoksemiset, Piitu kun ei osaa mitään jolkottelua vaan menee aina ihan reikäpäänä eteenpäin ja kaatuileekin kovassa vauhdissa helposti.Täytyy myös huomioida alusta, missä liikutaan. Mieluiten tasainen alusta, joka ei ole liukas. Toki näissä sääolosuhteissa hieman haastavaa sellaista on välillä löytää..

Syviä lihaksia aktivoidaan ihan DOBOilulla ja sitten nostamalla vastakkaisen puolen etu- ja takajalka yhtaikaa ilmaan ja keikuttamalla koiraa, jolloin se joutuu tekemään syvillä lihaksilla töitä pysyäkseen pystyssä. Molemmille puolille n. 1min kerrallaan. Ell antamat jumppaohjeet voidaan sitten unohtaa, nämä Marjen ohjeet on hieman helpommin toteutettavissa kotioloissa. Lihaskuntoa voidaan pitää myös yllä ja saada sinne oikeaankin reiteen lihasta takaisin ihan kevyellä hankitreenillä max. 10min kerrallaan siis hangessa ohjatusti hihnassa kävelyä ja ravia. Tällaisessa hankitreenissä koira ei voi oikeastaan käyttää jalkoja eri tavalla eli ei pääse tekemään virheliikettä oikealla jalalla jolloin molemmille puolille saadaan samanlainen rasitus. Marje suositteli myös Piitulle uintia, josta olin vähän hämmästynyt, kun ell nimenomaan kielsi Piitulta uinnin. Marjen perustelut olivat kuitenkin hyvät, uintiasento on se merkittävä tekijä, väärässä asennossa uiminen voikin tehdä vaan hallaa ja saada koiran jumiin, mutta oikeassa asennossa uiminen on mitä parhainta liikuntaa. Vedessä koira todennäköisesti käyttää molempia puolia samalla tavalla, koska siellä ei tunne kropan painoa ym. Ja näin ollen se oikeakin puoli pääsee vahvistumaan. Eli Piitun tapauksessa uittajan kanssa ehdottomasti sitten uimaan. Tällä hetkellä rahatilanne ei anna periksi, mutta varmasti tässä kevättalvella käydään muutamia kertoja uimassa.

Marje teetti Piitulla lopuksi vähän temppuja (istu, maahan). Huomattiin, että Piitu jätti koko ajan oikeaa jalkaa hieman eteenpäin eli ei varannut yhtä paljon painoa molemmille puolille. Marje kehoitti kiinnittämään tähän huomioita myös ja korjaamaan jalan oikein. Tosin viretilasta riippuen vähän hankala tehtävä, kokeilin nimittäin kotona ja Piitulla oli tällöin tosi korkea vire ja se singahti pomppimaan takajaloilleen heti, kun yritin korjailla, tai kellahti lonkalle makuussa, kun liikuin sen sivulle. Saa nähdä siis, mitä tämän suhteen on tehtävissä..


Marjen suositukset oli siis eläinlääkäriin sekä lisäämään ruokavalioon glukosamiinin, sekä Hyalutidinin, jotka tukevat nivelten toimintaa ja B-vitamiinikuurit edelleen. Aloitin Piitulle heti uuden B-vitamiinikuurin, vaikka edellisen loppumisesta ei kauaa aikaa ollutkaan ja hankin tuota Hyalutidinia. Glukosamiinia en vielä ostanut. Marje myös sanoi, että on oltava vähän "kyttä" eli tiiviisti seurattava koiran vointia ja takapään käyttöä. No sellainen musta on kyllä kieltämättä tullutkin, ihan vainoharhaisuuteen saakka. Sovittiin, että eläinlääkärikäynnin jälkeen mietitään yhdessä Piitun jatkohoitoa, kun tiedetään enemmän.

Maanantaina kävimme sitten eläinlääkärillä. Siihen asti Piitu oli kevyellä liikutuksella eli tehtiin sen kanssa vain remmilenkkejä. Ell venyi aika pitkälle, kun meidän ortopedi oli lomalla, mutta saatiin onneksi aika heti maanantaille, kun hän oli palannut töihin. Ell ei ollut kovin huolestunut tilanteesta, polvessa ei ollut nyt turvotusta juuri ollenkaan. Mietittiinkin, että hieronnassa tuntunut turvotus saattoi johtua edellispäivän reilu 2h hankirallista. Ell katsoi (taas sisätiloissa!) Piitun liikettä ja huomasi, että oikealle käännyttäessä Piitu ei halua käyttää normaalisti tätä kipeää jalkaa, vaan ns. töpöttää käännösessä sillä. Kiertoliike jalassa ei siis ilmeisesti tunnu Piitusta mukavalta.

Piitu sai Cartrophen-kuurin, josta ensimmäinen pistos annettiin lääkärin vastaanotolla ja loput kolme pistosta annan itse kotona. Viimeisen pistoksen jälkeen viikon väli ja sitten jatketaan Hyalutidinilla. Glukosamiinia ell ei suositellut aloittaa yhtäaikaisesti Cartrophen-kuurin kanssa ja jäi tarkistamatta, koska sitä aloittelemme. Todennäköisesti viimeistään sitten, kun Hyalutidin-kuuri loppuu.

Lepoa määrättiin 2 viikkoa, jolloin saa tehdä kevyitä hihnalenkkejä suoralla, tasaisella alustalla. Sitten pikkuhiljaa lisää liikuntaa. Ell näytti kuinka tunnustelen polven turvotusta itse ja kehoitti tekemään tätä aina ainakin rankemman liikunnan jälkeen, kun koira on levännyt. Turvotus ei nouse heti, vaan nimenomaan levon jälkeen. Jos Piitun vointi menee huonompaan suuntaan, niin soitto ell. Näillä siis mennään ja katsotaan, miten tilanne kehittyy..

Koska tässä ei vielä ole yhdelle koiralle tarpeeksi ja olen tainnut tehdä jonkin merkittävänlaatuisen virheen tässä elämässä, josta mua rankaistaan kovemmalla kädellä, tässä ei ollut vielä kaikki. Nimittäin torstain ja perjantain välisenä yönä havahduin yhtäkkiä siihen, kun Piitu nousi pediltään ja kaatui, yritti nousta ylös ja kaatui uudestaan, jonka jälkeen se alkoi kouristella holtittomasti. Syöksyin sängystä pitelemään sen päätä, ettei se loukkaa itseään aivoissa vain yksi ajatus: 
EPILEPSIAKOHTAUS
Kouristelu kesti vain muutaman sekunnin, jonka jälkeen Piitu yritti nousta istumaan. Silmät olivat lautasen kokoiset ja Piitu oli ihan kuutamolla, kroppa ei pelittänyt, Piitu vaan huojui. Pidin siitä kiinni, enkä päästänyt liikkumaan. Pikkuhiljaa muutaman minuutin kuluessa Piitu palasi normaaliksi, silmiin tuli katse, joka kertoi sen olevan jälleen läsnä tässä maailmassa ja keho rauhottui. Sitten Piitu nousi ylös ja oli hetkessä ihan normaali, oma, iloinen itsensä. Kohtauksen jälkeen se hieman läähätteli ja joi mielellään vettä. Se oli tosi hellyydenkipeä ja häntää heilutellen se tunki päätä syliin ja vaati rapsutuksia. Käväistiin pihalla ja sielläkin se iloisena meni ja teki tarpeensa.

Varmuudellahan ei voi tietää, mikä tämä kohtaus oli. Lueskelin yöllä netistä epilepsiasta koirilla ja kuten arvelinkin, harvoin ensimmäisen kohtauksen jälkeen vielä tehdään asialle mitään. Päätin kuitenkin seuraavana päivänä soittaa varmuudeksi eläinlääkärille. Hoitsu puhelimessa sanoi, että sitten jos kohtaus uusii, tehdään tarkemmat tutkimukset, siihen asti seuraillaan tilannetta. Usein koiralle voi tulla koko elämänsä aikana vain tämä yksi ja ainoa kohtaus, josta syystä ei niin hanakasti olla heti aloittamassa tutkimuksia, vaan vasta useamman kohtauksen jälkeen.

Mm. TÄÄLLÄ oli hyvää tietoa koiran epilepsiasta.
Koiran epilepsia: Diagnosointi
Koiran epilepsia voi olla joko idiopaattista eli sisäsyntyistä tai seurausta jostain muusta sairaudesta tai vammasta. Aluksi koiralle tehdään kliininen- ja neurologinen tutkimus. Lisäksi otetaan tarvittavat veri- ja virtsakokeet, joilla poissuljetaan tiettyjä sairauksia ja samalla selvitetään munuais- ja maksa-arvojen perusteella kyseisten elimien toimintakunto. Tarvittaessa koira ohjataan jatkotutkimuksiin (aivosähkökäyrä, magneettikuvaus, selkäydinnestenäyte).
Diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Idiopaattisessa epilepsiassa koira käyttäytyy kohtausten välillä normaalisti ja on kohtauksia lukuunottamatta terve neurologisesti ja fysiologisesti.
- See more at: http://www.elainlaakariin.fi/koiran-epilepsia/#sthash.4HCNu90i.dpuf
Koiran epilepsia: Diagnosointi
Koiran epilepsia voi olla joko idiopaattista eli sisäsyntyistä tai seurausta jostain muusta sairaudesta tai vammasta. Aluksi koiralle tehdään kliininen- ja neurologinen tutkimus. Lisäksi otetaan tarvittavat veri- ja virtsakokeet, joilla poissuljetaan tiettyjä sairauksia ja samalla selvitetään munuais- ja maksa-arvojen perusteella kyseisten elimien toimintakunto. Tarvittaessa koira ohjataan jatkotutkimuksiin (aivosähkökäyrä, magneettikuvaus, selkäydinnestenäyte).
Diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Idiopaattisessa epilepsiassa koira käyttäytyy kohtausten välillä normaalisti ja on kohtauksia lukuunottamatta terve neurologisesti ja fysiologisesti.
- See more at: http://www.elainlaakariin.fi/koiran-epilepsia/#sthash.4HCNu90i.dpuf
Koiran epilepsia: Diagnosointi
Koiran epilepsia voi olla joko idiopaattista eli sisäsyntyistä tai seurausta jostain muusta sairaudesta tai vammasta. Aluksi koiralle tehdään kliininen- ja neurologinen tutkimus. Lisäksi otetaan tarvittavat veri- ja virtsakokeet, joilla poissuljetaan tiettyjä sairauksia ja samalla selvitetään munuais- ja maksa-arvojen perusteella kyseisten elimien toimintakunto. Tarvittaessa koira ohjataan jatkotutkimuksiin (aivosähkökäyrä, magneettikuvaus, selkäydinnestenäyte).
Diagnoosin teko on pitkälti muiden kohtauksia aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Idiopaattisessa epilepsiassa koira käyttäytyy kohtausten välillä normaalisti ja on kohtauksia lukuunottamatta terve neurologisesti ja fysiologisesti.
- See more at: http://www.elainlaakariin.fi/koiran-epilepsia/#sthash.4HCNu90i.dpuf


6 kommenttia:

  1. Kylläpäs Piitua nyt koetellaan. :( Toivottavasti kohtaus ei toistu...

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Paranemisia Piitulle!
    Kyllä tammikuu on ollut ihan kamala, niin moni tuttu koira sairastunut tai kuollut... Toivottavasti loppuvuosi olisi valoisampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sanopa muuta, sais riittää jo tämmöset..

      Poista
  3. Kyllä näitä puudeliblogejakin näköjään löytyy kun vähän kaivelee :) Ompas teillä ollut kurjien sattumuksien suma! Koirien sairastelut on kyllä niin kurjaa kaikille osapuolille! Nyt blogeja kahlatessa tuntuu, että yhdellä jos toisella on aina meneillään jotain kremppaa : / Tsemppiä teille paranemiseen ja toivottavasti jäi yhdeksi ainokaiseksi tuo kohtaus!!!

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Kiva, kun eksyit meidän blogiin ja kiitos kommentista. Kävin kurkkaamassa myös teidän blogia, hauskaa saada lisää villisblogeja luettavaksi :) Käyn ajan kanssa tutkimassa lisää.

    VastaaPoista