The Joulukalenteri

Aloitan, en aloita, aloitan. Äsken tuli kalenteriin niin paljon tyhjää tilaa, että aloitanpas sittenkin. Joulukalenterissa ei ole mitään sen kummempaa punaista lankaa tai mitään erikoisempaa luvassa, kunhan vaan tiuhempaa päivitystahtia ja tarkoitus on julkaista kaikki nuo luonnoksissa roikkuvat jutut vihdoin. Päästään aloittamaan ensi vuosi ns. puhtaalta pöydältä. Vielä kertaakaan en ole onnistunut joulukalenteria viemään kunnialla loppuun saakka, joten nyt haastan itseni onnistumaan tässä vaikeassa tehtävässä.

Meille on siis mitä ilmeisimmin rantautunut ikävä vitsaus nimeltään kennelyskä, josta johtuen peruuntuu treenit, treffit, MESSARI (yhyyyyy!) ja Piitun hieronnat. Kylläpä harmittaa ja kovasti! Mutta ei auta itku markkinoilla. Nyt vaan lepoa tytöille.

Muusa aloitti tänään lenkille lähtiessä hieman kakomaan ja oletin, että nyt vaan kavereista kierroksia vetävä kakara tukehtuu pantaansa ja pakkanenkin tekee osansa, mutta eipä se sitä tainnut ollakaan. Lenkillä jonkun kerran Muusa kakoi, mutta veteli lunta tasaiseen tahtiin, joten tästäkään en vielä erityisesti huolestunut. Kotirappuun tullessa molemmat koirat kuitenkin veti kunnon röhinäkohtaukset ja Muusa on jatkanut illan mittaan tasaiseen tahtiin röhinäänsä.

 "Taudille tyypillisiä oireita ovat hakkaava yskä ja liman kakominen. Koira voi myös yökkäillä limaa. Omistajasta voi vaikuttaa siltä, että jotain on juuttunut koiran kurkkuun."

Muusan oireet kuulostavat juurikin tuolta ja myös Piitu yökkäili limaa tuon rappukäytävässä saadun kakomiskohtauksen päätteeksi. Diagnoosi tuntuisi siis olevan aika selkeä... :(