Tänään oli treenipäivä. Leijun vieläkin jossain todella korkealla, koska jaksan naputella nää fiilikset koneelle, vaikka pitäisi oikeastaan suunnata jo sänkyyn, koska herätyskello soittaa aikaisemmin kuin moneen viikkoon on soittanut.
Piitu on käyttätynyt hieman kummallisesti viimeiset pari viikkoa. Se on ikäänkuin lällätellyt mulle, ihan yhtäkkiä yllättäen pitkästä aikaa. Esimerkiksi viime viikolla lenkkeillessämme Lauran, Tuiskun ja Jaden kanssa Piitu löysi maasta nenäliinan. Käskystä se tiputti sen pois ja lähti kauemmas. Kääntäessäni nenäliinalle selän ja lähtiessäni kävelemään siitä poispäin, oli Piitu heti menossa nappaamaan taas nenäliinaa. Seisoin nenäliinan ja Piitun välissä ja Piitu kierteli ja kaarteli kuin kissa kuumaa puuroa sitä maailman ihaninta nenäliinaa, viisveisasi mun tiukoista käskyistä ja jos se osaisi puhua, olisi se lällätellyt kovaan ääneen: "lällällällälieruuu, mäpäää otan see-eeen". Hieman liian pitkän hetken se jatkoi, kunnes luovutti.Tällaisia hieman vastaavia tilanteita on tullut muutamia muitakin. Päättelin, että syynä saattaisi olla liian vähäinen aivotyöskentely. Tajusin myös, että ollaan viime viikot lenkkeilty ja puuhattu koko ajan niin, että molemmat koirat on mukana. Kumpikaan ei ole saanut kunnolla kahdenkeskeistä aikaa mun kanssa pieniä kotitreenejä lukuun ottamatta. Piitu on ollut myös agilitytreeneistä poissa jo muutaman viikon.
Tänäänkään ei ollut tarkoitus Piitun kanssa treenata, mutta kuinka ollakaan meillä oli vajaa treeniryhmä, kun niin monta oli poissa ja näin ollen ilmaiseksi aikaa treenata myös Piitun kanssa. Koutsilla oli meille myös sopiva tehtävä, joka voitiin tehdä ilman rimoja. Eikun siis lämppälenkille heti alkuun. Saatiin Severistä seuraa. Aika hieno kakarakin (Muusa alias Jöröjukka) käveli mukana alun sähellyksen jälkeen löysällä hihnalla vierellä :)
Piitun treenivuoro oli viimeisenä ja ennen halliin menoa tehtiin hieman lisälämmittelyä hallin pihalla. Hölkkäiltiin, tehtiin käännöksiä, pujoteltiin jalkojen välistä ym. Otetiin myös vähän seuruuta. Sattumalta Riikka tuli Severin kanssa just myös parkkikselle ja mulla oli Piitu seuruussa ilman hihnaa. Pikkuisen Piitu vilkuili Seveä, mutta pysyi seuruussa ja teki ihan hyvin. Sitten suunnattiin halliin, Piitu edelleen irti. Piitu juoksi edeltä, palasi tarkistamaan tulenko jo, juoksi edelle, odotteli ja lopulta juoksi ja parkkeerasi itsensä hallin ovelle odottamaan mua. Kauempana parkkiksella oli joku muu koirakko, Riikan ja Severin lisäksi. Ja mä pystyin luottamaan koiraani 100%:sesti. Huikeeta.
Meidän mennessä halliin oli jollain vielä treeni kesken. Piitu meni halliin irti ja käskyllä odotti mua, ei mennyt häiritsemään snautserin treeniä. Hallissa oli eroteltu itsenäiseen treeniin pieni alue, jossa sai tehdä keppejä. Mentiin sinne, riisuttiin Bot ja panta, jonka jälkeen Piitu luuli pääsevänsä radalle ja olikin heti juoksemassa sinne. Salamana se teki täyskäänöksen, kun kielsin sitä menemästä ja tuli innolla tekemään mun kanssa keppejä. Kepeissä oli kaikki verkot paikoillaan, enkä jaksanut alkaa säheltää verkkojen kanssa, niin tehtiin kaikilla verkoilla pari toistoa molemmille puolille. Sitten otin paikkamakuun, kun vieläkään ei ollut meidän vuoro mennä ratatreeniin. Kesken paikkamakuun Riikka kysyi, pysyykö Piitu myös jos oon selkä siihen päin. Sanoin: "En tiedä, en oo koskaan kokeillut. Huuda perkele, jos se nousee.". Noin 30sekuntia olin seissyt jo oikeinpäin ja sitten vielä 10sekuntia väärinpäin, kunnes koutsi huusi, että on meidän vuoro. Palasin koiran vierelle ja komensin perusasentoon. Ylösnouseminen oli todella hidas, mutta muuten paikkamakuu oli täydellinen. Piitu ei mennyt edes lonkkaan, vaan makasi tarkkaavaisena koko ajan mua tuijottaen. Ja koko ajan vieressä teki ratatreeniä pieni kääpiösnautseri. Aivan sanoinkuvaamattoman upeeta. Mun häiriöherkkä puudelini! :')
Sitten se varsinainen treeni.
Päivän teemana oli valssi. Tehtiin tosiaan tehtävä kokonaan ilman rimoja. En viitsi nyt hyppyyttää Piitua yhtään ennen kuin saan varmuuden missä mennään sen kropan suhteen. Huomenna tulee hieroja, joten saadaan jotain selvyyttä asioihin.
Kakkosen ja kolmosen väliin valssi, kolmosen ja nelosen väliin valssi, sitten takaaleikkaus putkeen, kutosen ja seiskan väliin valssi, seiskan ja kasin väliin valssi ja jotkut innokkaat (minä + joku muu) teki sen valssin myös tuonne kasin ja ysin väliin (vahingossa toki). Tosi hauska tehtävä. Kovaa sai juosta ja ajoitus oli koko ajan pielessä, mutta ajatuksesta sain kiinni ja paransin koko ajan omaa suoritusta. Koirahan toki teki koko ajan niin kuin sitä ohjasin, paitsi muutaman kerran ei meinannut irrota putkeen, mutta sekin saattoi selittyä liian myöhäisellä käskyllä. Piitun reaktio oli ainakin heti käteen kiinni eli se ei tiennyt mitä pitää tehdä. Meidän treenin aikana yhtäkkiä Laura ilmestyi halliin täysin yllätyksenä. Treenin loputtua Piitu pääsi siis loppupalkaksi leikkimään pallolla Lauran kanssa. Kylläpä se oli onnellinen! Piitulla meni siinä palloillessa aika mukavasti, kun vähän siivoiltiin hallia vielä. Treenikaveri kysyi, että ei kai Piitu mene hänen koiransa luo, joka odotti sivussa. Selkä koiraani päin, pystyin 100%:n varmuudella sanomaan, että ei mene.
Tällaisina hetkinä sitä tajuaa, kuinka paljon me ollaan edistytty. Sanoinkin koutsille, että "muistatko, kun me alotettiin sun ryhmässä, eikä voitu olla samaan aikaan hallissa toisen koiran kanssa?" Ja nyt me ollaan tässä tilanteessa, että mä voin pitää koiraa irti, sen kummempia vahtimatta, hallissa, jossa on useita ihmisiä ja toinen koira. Ja mä voin todella luottaa siihen, että sillä ei ole minkäänlaista tarvetta karata sen toisen koiran luo. Tää fiilis on ihan mieletön. Mun koira on ihan mieletön. Mun sydän paisuu ja halkeaa ylpeydestä ja rakkaudesta tota eläintä kohtaan <3
Tämä ilta oli myös Piitulle just sitä mitä se tarvitsi. Se sai tehdä kunnolla töitä ja olla mun kanssa kahdestaan. Lisäksi se sai loppuhuipennuksena parasta jäähylenkkiseuraa, kun isolla puudelijengillä (Tuisku, Jade, Severi, Sirius, Muusa, Piitu) tehtiin jäähylenkki. Vesisadekaan ei (melkein) haitannut, kun seura oli niin hyvää.
Hyvän treenin mittari on väsyneet ja onnelliset koirat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti